Nyt on taas postailut jäänny vähän, kun noi hemmetin yo:t häiritsee mun normaalia elämää liikaa. Mutta hei eilen uskaltaudittiin Vokun kanssa ulkoilmaan ekaan kertaan yli viikkoon, ja arvatkaapa mitä? Jalka kesti koko lenkin eikä tänäänkään ollut mitään oireita, joten me ollaan nyt virallisesti terveitä. Jos ihmettelette Me muotoa, Voku parani fyysisesti ja minä taas henkisensi. Lenkki meni oikein kivasti, mukaan lähti Neea ja Touko. Molemmat pojat oli tosi pinkeitä ja meno halusia. Ainoana vikana oli se, että itse meinasin jäädä auton alle lähtiessäni pihalta Vokun kanssa Neeaa vastaa. Meidän mutkaa, joka on tosi jyrkkä tuli vihreä fiat ihan helvetin kovaa, kunnes yhtäkkiä löikin jarrut pohjaan, jolloin auto lähti heittelehtimään tiellä ja melkein törmäsi meihin ellei oltasi Vokun kanssa hypätty melkein ojaa. Kuskeina oli tietysti 2 nuorta jätkää varmaan juuri kortin saanneet. Tästähän minä hetmostuin ja näytin törkeänä keskisormea ja huusin perään kaikki mahdolliset kirosanat ja haukkumanimet.
Mikä ihmeen ongelma näillä nykyajan kuskeilla oikein on ? Ei se ratsastaja tee siitä hevosesta yhtään sen vaarattomampaa, kuin hirvi. Itselläni on se käytäntö, että jos kuski hidastaa me moikataan ja hymyillään ja jos ei niin keskarilla vaan tai sitten pahimmassa tapauksessa pysäytetään ja opetetaan, miten hevosta tulee väistää liikenteessä, koska kuka haluaa saada ratsukon konepellille ja viedä kaikki kolme sairaalaan.
Tänään taas en kerennyt heittämään Vokun kanssa isoa lenkkiä vaan mentiin putteilemaan maastoon ilman satulaa ja pidettiin hauskaa ihan omalla tavalla. Tänäänkin jalka oli todella hyvä ja ruuna heitii muutaman ilo pukinkin laukassa pellolla. Sitten iltapäivällä olikin taas Amigon kanssa volttausharjoitukset. Alku ei sujunut olleenkaan, koska edellisenä kertana oli sattunut pahempi kolari, jossa Neea oli ollut mukana. Ja tämä kyseisen kolarin hevonen oli tänäänkin paikalla ( ei siis oikeasti helppo vaan aika väkivaltainen) Itse ilmoitin jo kättelyssä isälle, että en lähde tapattamaan itseäni tai Amigoa, jos kyseinen hevonen volttaa samassa voltissa. Mutta kävinkin ilmi, että Neea ja minä volttaimme aina eri voltissa, kuin tämä kyseinen suokki, joka tänään onneksi toimi oikein mallikkaasti.
Seuraava onglema, mikä ilmeni oli se, että ihmiset eivät osanneet voltata juoksuradalla vaan volttaus jatkui ja jatkui, jolloin omat hermoni alkoivat vähetä ja vähetä. Viimeinen kierros ajettiin oikein nätissä pari jonossa, mutta kun saavutettiin maalitolppa ja saatiin lähteä ns.vapaaehtoiselle kierrokselle, vauhti koveni hurjasti, jolloin hiekkaa lensi naamaan niin, että sattui. Saa nähdä mitä nyt keskiviikon kirjotuksista ja volttiharkoista tulee.
JA tietenkin kuvia päivien tapahtumista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti