Show-näyttelyt

Eilen soi kello jo 8 tai oikeastaan olin taas torkkunut jo 6 asti odotelleen herätyskellon soivan. Ilmeisesti meillä oli ollut tallilla jonkin sortin karkaamis yritys. Kyseessä ei sentään ollut Voku, vaikka itse kyllä olisin veikannut, että tämä vanha kettu olisi ottanut ja lähtenyt aamulenkille ilman minua. Pysyttiin kuitenkin tosi hyvin aikataulussa eikä minulle tullut sitä yleistä panikointi juuri ennen lähtöä. Huomasi Vokusta heti, että nyt ollaan lähdössä jonnekin ihan muualle, kun satula ei lähde mukaan. Ruuna kuitenkin matkusti todella hyvin koko matkan, mitä nyt pieniä kolautuksia tuli aina silloin tällöin.

Paikalle saavuttua käytiin ilmoittautumassa ja vilkaistiin verkassa olevia oreja. Löytyihän sieltä tuttujakin nimittäin entinen valmennettavamme Esu kierteli lämmityskehässä yhtä komeana, kuin ennenkin. Hetkellisten kuulumisen vaihtamisen jälkeen suunattiin ottamaan Voku kyydistä pois ja lähdettiin verkkakehään, sillä meidän luokka oli heti oriiden jälkeen. Voku käyttäytyi tosi hyvin verkassa vaikka otimme käyntiä ravi sekä esittämisasennot ( huom myös peräkanaa ). Pian olikin ruunien vuoro osallitusjia oli vain kolme, sillä yksi oli jäänyt pois.

Me päästiin ensin kehään, Voku oli tosi mallikaasti ja tuomari tykkäsi ja kehui ruunaa kovasti. Ja luokan päätteeksi tuomari julisti Vokun luokkavoittajaki ja I p. ruunaksi. Kysyi vielä palkintoja jakaessa, että onko ruuna oikeasti niin miellyttävä kuin se antaa ymmärtää. Meinasin sanoa, että mies on todella vieraskorea, mutta päädyin hymyilemään ja nyököttelemään. Tuomari kysyi myös ollaanko me kavereita ? Ja tähän vastasin nopeasti, että ollaanhan me. Johon hän vastasi, että sen huomaa miten ruunaa tarkkailee koko ajan minua ja minun liikkeitäni sekä mukautuu niihin nopeasti.

Lopullisessa pöytäkirjassa luki näin:

- Hyvä rotuleima
- Hyvä ilme
- Kevyt kaula, jossa hyvä ylälinja
- Vahva lapa
- Korkea säkä
- Syvä runko
- Luisu pitkä lautanen, vahvat reisilihakset
- Jaloissa hyvä luusto
- Kjt lyhyet vuohiset
- Käynnissä tj länkinen ej kerii
- Raviliikkeet suoremmat
- Käynti saisi olla matkaa voittavampi
- Ravissa hyvä mekaniikka
- Hevonen on esitetty hyvässä kunnossa.

Luokkavoitto tarkoitti sitä, että jatkoimme BIS:siin, joten jouduimme odottelemaan jokusen tovin. Paikalla oli toinen toisiaan nätimpiä suomenhevosia ja joka luokanvoittaja tuli olemaan meillä paha vastus. Lopulta kun Best in show kehä alkoi Voku oli jo hieman hermostunut kaiken odottelun jälkeen, mikä näkyin kehässä pörheänä käytöksenä. Pikku hiljaa tuomari alkoi karsimaan hevosia kehästä ja toivoin, että älä tule tänne älä tule tänne ?

Ensin edestämme lähti hevonen ja pian myös takana ollut poistui ja huomasin, että meitä ei ollut, kuin neljä jäljellä. Tuomari joutui hetken pohtimaan kuka poistuisi kehästä. Valitettavasti se osui meihin, vaikkakin tuomari sanoi, että todella piti ruunastani ja olimme hyvä pari ja kisa oli tiukka. Itse olin todella tyytyväinen sillä onhan 4 sija 46 osallistujasta aika hyvä verrattuna, että viime vuonna emme edes päässeet jatkoon.

Kouluvalmennus

Vitsi, kun jäi hyvä fiilis tämän päiväisestä valkasta. Tämä kerta tosin meni tutustuessa tosiimme ja myös, että Tanja hieman näkisi miten me toimitaan yhdessä. Voku oli tosi rento koko valmennuksen ajan eikä juossut alta karkuun, kuten sillä on yleensä tapana. Tänään meillä oli tarkoitus keskittyä lähinnä minuun ja tyyliini ratsastaa. Suurimmaksi ongelmaksi nousivat nopeasti kädet, jotka tahtovat valua aina liian alas sekä jalat jotka menevät hieman liian eteen eivätkö aina ojennut tarpeeksi pitkiksi.  Ja sitten vielä loppu tunnista Tanja huomautti, että pääni kääntyy kuin pöllöllä konsanaan, mikä muutti hartia linjaani huomattavasti.

Ensin aloille työskennellä käynnissä keskiympyrällä, keskittyen korjaamaan alavartalon asentoa sekä käsiä. Hetken kuluttua Tanja pyysi, että alkaisin siirtämään sisäkättä hieman lähemmäs kaulaa ja hiljaa tosin sen takaisin toisen vierelle. Aluksi tehtävä tuotti minulle vaikeuksia ja Voku meni hieman hämilleen. Hetkisen jumpauksen jälkeen tehtävä alkoi kuitenkin sujua paremmin ja pystyimme siirtymään kevyeeseen raviin jatkaen samaa tehtävää. Tässä kohtaa minulle unohtui välillä pitää ulkopohje kiinni ja käsi tahtoi valua kohti kaulaa huomaamattomasti, mutta onneksi kokoajan joku käski korjaamaan sen ja loppu tunnista rupesin jo itsekkin korjailemaan kättä.

Tämän jälkeen otimme koko kentän käyttöön ja teimme S:ssä ja R:ssä pienet voltit joiden jälkeen piti tehdä täyskaarto ja suoristusvaiheen jälkeen väistätettiin takaisin uralle. Muuten tehtävä sujui suht hyvin, mutta en tahtonut muistaa aina antaa Vokulle tilaa edestä väitöjen kohdalla ja väistöistä tuli tosiinaan todella jyrkkiä. Onneksi Voku oli rauhallinen niin pystyin oikeasti keskittymään oman asennon korjaamiseen ilman, että koko valmennus on verta, hikeä ja kyyneliä ruunan maatessa kädelläni. Ja pakko vielä kehua, että pitkästä aikaa oli tosi kiva treenata koulua, kun oli joku muu joka keksi tehtvät itse, kun olen tosi huono keksimään uusia tehtävi ja yllensä päädytään niihin tuutuhin ja tylsiin tehtäviin.

Jatkettiin edelleen kevyessä ravissa nyt kuitenkin tehtiin jokaisen sivun keskelle pieni voltti. Tässä kohtaa Tanja huomasi, että Voku asettuu kaulasta, mutta nenä pysyy edelleen samassa kohdassa. Joten ensi kerralla luultavasti keskityttään enemmän hevoseen. Tehtävä sujui suhteellisen tasaisesti Tanjan korjaillessa pieniä virheitä Vokun tuntuessa aina vain paremmalta ja paremmalta. Lopuksi Tanja kysyi otettaisiinko laukkaa.

 

Vastasin, että otetaan vaan niin tulee nähtyä kaikki, vaikka otimme vain muutaman nostot molempiin suuntiin pääty ympyrällä. Tässä kohtaa ruvettiin tekemään samaa käsi jumppaa, että oppisin antamaan Vokulle hieman tilaa, jonka jälkeen istunnan avulla siirryttiin käyntiin. Välillä Vokun saadessa hieman enemmän tilaa kuin yleensä vauhtikin meinasi koventua. Tanja kovasti kehui Voku ja sanoi, etten minäkään ihan toivoton tapaus ole. Joten ruvetaan nyt säännöllisesti käymään valmennuksissa ja ruvetaan kehittymään eteenpäin.

Viime viikkoinen peltoilu

Viimeinkin minä sain käsiteltyä kaikki viime viikoiset peltoilukuvat, kun niitä oli muistikortilla yli 800, vissiin otti kuvaaja tehtävänsä hieman liian vakavasti :) No mielummin näin kuin liian vähän ainakin on todenäköisempää, että joukosta löytyy muutama onnistunut. Viime viikoina olen huomannut ettei Vokulla tahdo mennä pohjeavut millään perille ja saa pyytää monta kertaa samaa asiaa ensin hissukseen ja lopulta hieman reippaammin. Nyt varmasti mietitte, että miksi en ota mukaan kouluraippaa. Itse haluaisin aina välillä mennä koulupiiskan kanssa, mutta Voku ei kestä sen kanssa menoa tai ainakin kun viimeksi kokeilin. Se hermostuu uskomattomasti ja ja alkaa kyttäilemään ainoastaan piiskaa. Joten lätkäisin jalkaani sen sijasta kannukset.

Ai niin ja melkein unohdin mainita, että Mari kävi taas meillä vierailulla, mutta tällä kertaa hoitovuorossa ei ollut kumpikaan meistä. Mukanaan Mari toi toiset hackamoret, missä oli sitten tämä oikeanlainen etuosa, sekä uudet ohjat ja kaksi eri sävyistä ruskeaa huopaa, jossa ei ollut ollenkaan kiinnityslenkkejä. Mutta siis takaisin asiaan Voku oli jotenkin tosi raskas ja rasittava ratsastaa tehtävistä ei meinannut tulla mitään, kun ruuna tahtoi makaamalla maata kädelläni, mikä taas rasitti selkääni. Laukka vuorolla Voku meinasi, että nyt lähetään kuuhun ja joka puskassa väijyi jos millaista örkkiä.

Pohkeet menivät kuitenkin paremmin läpi, mutta muuten kokonaisuus oli todella huono. Tämän jälkeen ajattelin, että nyt on lisättävä tuota sileällä työskentelya ja yrittää laittaa kannuket jalkaa kerran viikossa tai sitten joka toinen viikko, kun tänään sitten kävin kannusten kanssa kouluilemassa pellolla, tosin ilman kuvaajaa. Niin Voku oli todella hyvän tuntuinen rento ja letkeä sekä tosi kevyt ratsastaa. Onneksi me saatiin muutama suhteellisen kelvollinen pätkä, että pystytti treenit lopettamaan hyvällä mielellä, koska mun mielestä treenejä ei saisi ikinä lopettaa turhautuneen tai kiukkuisena, vaikka kaikki ei mene aina niinkuin pitää.

 Helpottaa tehtävää hieman ja kun sen saa menemään läpi kiittää ja lopetta. Jonka jälkeen voi myöhemmin yrittää uudestaa. Sillä omasta kokemuksesta hermostumisesta taikka turhautumisesta ei tämän pollen kanssa koskaan seuraa mitään hyvää. Ruuna lopettaa yhteistyön heti, jonka jälkeen annetaan pitkät ohjat vedetään henkeä hetki sekä rauhoitutaan, jonka jälkeen jatketaan. Milloin hommat on nollattu uuteen yritykseen.

Ou no ! Tosta ei varmaan mennä yli