Saikkua saikkua ja vielä lisää saikkua

Heipä hei taas me päädyttiin saikulle. Viime viikosta jäi niin hyvä fiilis, että luulin jo ettei mikään voisi estää harjoituksiin palaamista, kunnes sitten viikonloppuna hain Vokun tarhasta ja huomasin, että ruuna oli polkaisut päkijälleen. Jälki ei  ollut pahan näköinen, joten laitoin siihen puhdistusaine/kalanmaksaöljy kääreen. Seuraavana päivänä kaikki näytti hyvältä, kun pojat vietiin tarhaan. Äiti oli sitten ottanut Vokun sisälle ja huomannut, että ruunaltani puuttui päkijä. Joo pojat olivat sitten nahistelleet ja Voku oli polkenut päkijänsä tosi ilkeän näköisesti. Jouduin sitten perumaan tiistaiksi sovitun irtohypytyksen ja voin suoraan sanoa, että kyllä otti päähän. No äiti sitten lupasi laittaa jalkaan hauteen ja karantteeniin pikku tarhaan sanoi meidän matka tulevasta viikosta. Onneksi isäni oli kuitenkin sopinut, että saimme lainaksi laaserin kummiseldältäni, joten pystyin nopeuttamaan vamman paranemista. Aluksi kaivaessani vekotinta esiin Ruuna katseli minua siihen malliin, että mitäs sä akka nyt oot keksiny ? Laaseria tulee antaa yhteen kohtaan n. 9 min, mutta konetta pitää liikuttaa koko ajan edes takaisin. Kokeiltiin ensiksi selkään, mistä mies ei ensin tykännyt, mutta pienen totuttelun jälkeen huomasi, ettei se nyt niin kamalaa ollut. Selän jälkeen siirryttiin niskaan, jolloin rupesi ruunalla alahuuli lörpöttämään ja kuolakin valui. Viimeisenä hoidettiin päkijä, joka sekin meni nopeasti alta pois. Seuraavat päivät ovatkin menneet sitten tarhaillessa ja jalkaa hoidellessa. Näillä näkymin parempaan ollaan kuitenkin menossa. Ja nyt kun minullakin on ollut illat vapaata äitini raahasi minut salille puntteja nostelemaan. Ja täytyy sanoa, että ihan mun juttu kyllä tuokin pitäis vaan muistaa käydä säännöllisesti eikä laiskistua. Ja ainiin onnistuin mä vielä tunaroimaan tallilla sen verran eilen, että sain pienen palovamman käteeni. Pesin siinä kaikessa rauhassa yhden tamman jalkoja shampoolla, kun joku kävi selkäni takana laskemassa vettä ämpäriin. Kääntyessä katsoin, että hana oli samassa lämmössä kuin äsken ja epähuomiossa avasin hanan ja huuhtaisin saippuat kädestä. Sen jälkeen suusta kyllä pääsi kaikki mahdolliset kirosanat ja huudot, kun käänsin hanan kylmälle. Voin sanoa, että kyllä nyt tämän tytön nahka kärsi.

Laaserlaiten, sori kuvan laatu ei ole mikään parasmahdollinen

Tummanpunainen alue on ottanut vauriota

Potilas kevään väreissä, kun sai ihan tuliterät riimut

Ja jottei postaus jäisi ihan lyhyeksi ja tylsäksi niin puhutaanpa uudesta ulkoasusta. Elikkäs blogi vaihtaa nimeä taas, niinkin tässä kohtaa voisi sanoa. Mutta jotenkin tuo englannin kielinen nimi alkoi nyppiä minua väärällä tavalla ja siinä sitten pohdiskelin, että mitä pitäis tehdä. Ja jostain syystä sitten tartuin ruunani passiin tarkistinkohan rokotetietoja tai jotain muuta. Niin päädyin selailemaan pojan sukua. Ensisilmäyksellä näytti, että ruunaani voisi kutsua jo melkein suvuttomaksi sillä silmiini ei osunut yhtään tuttua nimeä paitsi nyt kihin-muisto ja erilo. Meninpä sitten siinä suuren suuni kanssa kysymään isäni mielipidettä heppani suvusta. Minä en itse ole oikeasti hirveesti sen sukua tutkinut, mutta olen kuullut sanottavan, että suku tekee melkein hevosen. No nyt ilmenikin, että Vokullahan on suvussa melkeinpä suomen parhaimistoa, mikä taas minulle aiheutti hirveän laakin. Minun heppani hyvä sukuinen ? Emänemänä siltä löytyy sorja tyttö, mikä on jättänyt rahtarin ja päistäreen. Molemmat aikansa ykkössarjalaisia. Ja emänemänemä meneekö jo liian vaikeaksi Parnen-sorja on jättänyt yhden suomen sen ajan parhaimmista tammoista Silottaren, jota isäni kehui maasta taivasiin. Emälinjalta löytyi myös muita huippu hevosia. Myös isän puolelta löytyi hyviä hevosia, joten vaikkei ruunallani ole hirveän hyvät vanhemmat niin suku kuitenkin seisoo takana. Joten siitä sitten kehitin blogin uuden nimen, joka toivottavasti jää myös viimeiseksi. Mielipiteitä uudesta ulkoasusta ?

Mitä kaikkea yksi viikko voikaan muuttaa

Tänään multa meni maailman kuva ihan uusiksi ja sitä ei todellakaan käy usein. Aamu päivällä kummisetäni tuli käymään meillä lämpökameran kanssa ja hän lupasi katsoa Vokun sillä läpi. Ruunasta ei löytynyt mitään suurempia lämpöpisteitä, kuin oikeian puolen lavan puolivälissä oli kipeä piste mihin se reagoi kiukuttelemalla. Sekä hännän juuressa oli toinen kohta. Tämä ei vielä aiheuttanut järisyttävää reaktiota vaan se mitä tämän jälkeen kävi. Päätin sitten laittaa ruunalle satulan selkään tai no satulan ja satulan. Jouduin ottamaan vanhan monte penkkimme esiin ja muokkailla siitä sopivan maastoilu satulan. Oli kyllä hurjan tuntuista mennä sillä kun tuntui ettei tukea ole missään ja täältähän tippuu kohta. Alku viikolla oltiin käyty ilman satulaa kävelemässä ja testailemassa jalkaa sekä tiistaina jarrukärreillä humputtelemassa, joten energiaakin oltiin saatu purettua pienissä osissa. Ilma oli mitä mahtavin lähteä ulkoilemaan ja jotenkin tulee paljon kevyempi olo, kun maastossakin pärjää, jo pelkillä ratsareilla ja legginseillä niiden alla. Eikä tarvitse topata itseään ja hevosta kuin michelinukkoa, vois kyllä nämä ilmat jatkua ihan huoletta me ei ainakaan valiteta yhtään. Kuitenkin ilmasta huolimatta hieman skeptisenä matkaan lähdettiin, että onko tämäkin niitä kertoja jolloin mies ei meinaa kävellä asteltakaan ja koko lenkki menee pelkästään rynkyttämiseksi ja pään nykimiseksi. Mutta mitä tekikään kultani ! Koko lenkin ajan käveli pitkin ohjin pää rennosti hetkutelleen, vaikka otettiin hieman laukkaakin ja kohdissa missä yleensä ottaa kierrosta ja on menossa pää kolmantena jalkana. Niin nyt käveltiin aivan rauhakseltaa. Minulla ei edes ole muistikuvia, milloin ruuna olisi kävellyt niin rauhallisesti ja autuaan tyytyväisesti. Allani oli aivan eri hevonen, tässä kohtaa päässäni kävivät kaikki nämä tunteet läpi diaesityksen lailla. Itku, nauru, huoli, hämmennys jne, jotenkin minulle tuli semmoinen tunne, ettei ruunaan sattunut mihinkään tai mikään ei häirinnyt sen sekalaista mieltä. Siis näin paljon huono satula voi hevoseen vaikuttaa ? Tämän todettuani alkoi omatunto hieman soimata, etten ollut vaihdattanut satuloita jo aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaa. Ainoat pienet herneet ruuna otti kun kaverini soitti minulle lenkin loppu puolella eikä poika saanut jakamatonta huomiotani, mutta heti puhelun lopetettuani ja parien taputusten sekä muutaman lässynlää sanojen jälkeen mies oli tyytyväinen, joten innolla odottelen, mitä tulevaisuus ja sopivat satulat tuovat tullessaan. Mutta kokonaisuudessa voisin kuvailla lenkkiä varsin terapeuttiseksi ja onnistuneeksi.

Meidän tämän hetkinen hirveän hieno maastoilupenkki

Ruunan kuivuttua päätin sitten vielä, että kun kerran on näin hyvä ilma niin kuvataampa pullukka samalla ja mielenkiinnosta katsotaan, miten se on muuttunut. Oikeasti halusin vaan lisää kuvia mun murmelista, mutta en mä niin voinut äitille sanoa, kun palkkasin sen pitämään poikaa. Onhan se kyllä muuttunut hirveesti, vyötärön ympärys on pienentynyt ja se näyttää silmään jotenkin paljon sopivammalta. Joten ylpeä omistaja ilmoittautuu täällä ja otettiinhan me muutama yhteiskuva ainoastaa, että multa ei näy muuta kuin hiukset. Ja tarkka silmäiset ehkä huomaavat, että multa on hiustenväri vaihtunu. Tai no onhan se ollu jo jonkin aikaa tuollainen, mutta kuitenkin eli tumma väri alla ja punaisia raitoja pää täynnä. Sekä huomatkaa päätin ite kokeilla vaihtaa meidän meksikolaisen turpapehmusteen, kun se oli jo elämänsä elänyt. Liimapyssyn kanssa mä sitten innoissan uutta pehmustetta liimailin. Yllättävän näppäria nuo on vaihtaa itse. Meinasin vaihtaa molemmista suitsista, mutta toinen oli ommeltu kiinni, joten se kusi siinä, mutta toisen sain vaihdettua. Paitsi urakan jälkeen olin itse täysin liiman ja karvan peitossa.

Huomattava ero havaittavissa.

Päätös valta siirtyy teille hyvät lukijat

Nyt teillä on mahdollisuus saada äänenne kuuluviin sillä ajattelin tehdä toivekuva postauksen. Joten jos teillä on ideoita tai luvia joita ehdottomasti haluatte, että jaanne täällä blogin puolelle. Niin kertokaa ihmeessä ! Yritän toteuttaa mahdollisimman monta ja iihanteellisthan olisi saada jokainen idea tai toive kuviksi tännekin. Ja muistakaa hyvät lukijat ei ole omemassa huonoja ideoita on vain huonosti toteutettuja mahtavia ideoita !! Joten tiedätte miten toimia !?