Kisoissa tällä kertaa hieman kauempana

Kuten otsikostaki voi kertoa, niin oltiin Vokun kanssa jälleen kisoissa, mutta tällä kertaa jouduttiin lähtemään hieman kauemmas hyppimään nimittäin aamuna suuntana oli Lappeenranta ja luokkina 80cm ja 90cm. Olin aamulla aivan sekaisin, sillä kelloja oli käännetty, joten minulle tuli kamala paniikki, kun herätessäni katsoin kelloa ja se näytti 08.00. Ja pelkäsin, että myöhästyisimme, mutta helpotuksekseni äitini ilmoitti minulle unisen näköisenä, kun sinkoilin ympäri kämppää, ettei minulla ollutkaan mikään kiire. Joten kävin syöttämässä hepat ja aloin pakata kisakamoja autoon, jonka jälkeen rupesin laittelemaan Vokua valmiiksi. Matkaan lähtiessämme huomasin ettei Voku ollut hirveästi matkustus tuulella vaan vähän väliä ruuna rupesi metelöimään kopissa ja paikan päälle päästessämme se oli ihanan hikinen ja hirveän virtainen. Vaikka kelloja oli käännetty saavuimme kisapaikalle ehkä hieman liian ajoissa, sillä ensimmäiset kolme luokkaa olivat tyyliluokkija ja niiden arvostelussa kesti hirveän kauan, joten kisat venyivät odotettua pitemmiksi. Ja pääsimme rullaamaan sileää aluetta ympäri aina kyllästymiseen asti.

Ilmoittautumisen jälkeen laittelin Vokun kuntoon ja pääsin verkkaamaan sitä sileällä. Valitettavasti Voku ei ollut ihan siinä vireessä kuin toivoin vaan se oli hieman tai no rehellisesti sanottuna hyvin virtainen, joten meillä meni alkuverkka pelkkään häseltämiseen, että ruuna suostui rauhoittumaan. Jouduin verkkaamaan ruunan tällä kertaa hyvin eritavalla kuin yleensä, nyt tehtiin paljon väistöjä ja pysähdyksiä, jotta löydettäisiin se kauan kadoksissa ollut jarru. Myös kokeilimme muutamia vaihtoja, mutta radalle en lähtenyt luottavaisin mielin sillä verkkahypyissä Voku painoi aika paljon kädelle ja askeleet eivät ihan natsanneet kohdilleen, vaikkakin rata oli hyvin tuttu ja olemme hypänneet sitä muutamissa kisoissa. Sekä Voku pelkäsi hirveästi katsomon päätyä, missä meillä meinasi tulla pieni neuvottelu mennäänkö vai eikö mennä. No 80cm radan kulku meni jotakuinkin näin, ensimmäiselle esteelle eivät askeleet napanneet ihan kohdalleen, minkä vuoksi hyppy tuli hieman lähelle. Kakkoselle löysimme hyvän paikan, mutta kolmosella kuskille kävi ajattelu virhe, mikä maksoi meille alas tulleen puomin ja 4vp, joten se luokka jäi siihen, muille esteille saimme ihan hyvät paikat ja sarja sujui hyvin. Vaikkakin omasta mielestäni rata ei todellakaan ollut siisteimmästä päästä. Ja onnekseni Voku ei pelännyt 7 esteenä olevaa muuria, mikä oli aikaisemmin epäilyttänyt minua. 90 cm:ssä en myöskään lähtenyt suurin odotuksin, sillä osallistujia ei ollut kuin 6 ja ruuna ei ollut vieläkään rauhoittunut kunnolla. Saimme kaikille esteille suhteellisen hyvät paikat ja tietkin sujuivat myös melko hyvin, paitsi ensimmäisen esteisen jälkeinen kurvaus oli ajattelu virheen tulos. Perusradan suoritimme ilman virhepisteitä ja uusinnassa yritin saada pidettyä saman rytmin, mutta lisätä hieman kaasua ja tehdä hieman lyhemmät tiet, kuten videolla voi nähdä. Saimme myös uusinnasta nollan ja sarjan ruuna meni todella näppärästi, joka yllätykseksi johit siihen, että kuuluttaja ilmoitti minun ja Vokun voittaneen luokan. Muuten rata oli omasta mielestäni kohtuu hyvä, mutta Voku rupesi hieman hätäilemään vähän ennen ponnistusta. Tämä on ensimmäinen kunnon voittomme, sillä olemme yleensä olleet toisia, olin erittäin tyytyväinen polleen ja lähdemme hyvillä mielillä ensi viikolla ensimmäisiin aluekisoihin samaan paikkaan.

Koulutuuppailua

Minun  piti julkaista tämä postaus jo eilen, mutta jotenkin minusta se tarvitsi vielä hiomista, joten jätin sen luonnos kansioon. Mutta  kuitenkin olimme eilen siis tuupailemassa koulua Neean/Memmun, Moonan/Toukon & Fiian/Rosellan kanssa. Voku tuntui jo verkassa erittäin rennolta Marin hoidon ansiosta, joten minulla oli hieman suuremmat odotukset tuntia kohden. Sain myös kuvaajan matkaan tosin otoksista ei tullut kovinkaan hyviä, sillä kesken tuupailun alkoi sataamaan kunnolla vettä. Verkkasin Vokun tällä kertaa normaalia pidempään ja teimme paljon ympyröitä, joilla ruuna taipui huomattavasti paremmin, kun viimeksi. Sekä teimme pohkeenväistöä sekä käynnissä, että ravissa, jotka nekin sujuivat pehmeästi pieniä apuja käyttäen. Kun kaikki olivat saaneet omat ratsunsa verkattua aloitimme yhteisellä tehtävällä, joka tällä kertaa oli aluksi ravipohkeenväistöä uralta keskelle ja sen jälkeen väistätimme kaikki yhdessä keskiympyrällä niin, että toinen puoli väistätettiin oikealle ja toinen vasemmalle. Voku onnistui käynnissä pysymään vielä mukana hommassa, mutta ravissa tempo alkoi hävitä ja ruuna siirtyi usein käyntiin. Joten lopetimme tehtävän Vokun kanssa, kun sain ruunan väistämään yhden hyvän pätkän. Tämän jälkeen teimme kaikki hetken omillamme omia ravitehtäviä sekä hieman laukkaa itsenäisesti ennen kuin aloitimme yhteiset laukka tehtävät.

Laukassa Voku tuntui hieman innokkaammalta kuin yleensä, mikä tuotti ympyröillä asettamisessa hieman haastetta. Yhteiset laukkatehtävät aloitimme hyvin yksinkertaisella kahdeksikolla, missä vaihdettiin laukkaa. Voku on viimein alkanut vaihtamaan laukkaa ilman pukkeja ja vaihdot ovat yllättävän sulavia ainakin omasta mielestäni, mutta aina vaihdon jälkeen meinaa mopo karata käsistä, kun ruuna innostuu hieman liikaa. Vaikkakin meille tuli muutama vaihto vielä pienen pukin kautta. Vaihtojen jälkeen aloimme kokeilemaan laukkaväistöjä, joita olemme kunnolla kokeilleet Vokun kanssa kerran tai kaksi jos en väärin muista, mutta kuitenkin ne sujuivat ihan suhteellisen ok, mutta ruuna ei tahdo ottaa takapäätään kunnolla mukaan, joten onko teillä lukijat mitään hyviä vinkkejä. Kysäisin asiasta valmetajaltani, mutta en ole vielä vastausta saanut. Väistöjä tehdessä Voku päätti heittäytyä hieman ilkikuriseksi ja heittää muutaman pukkisarjan, jonka seurauksena minä päädyn kaulalle naureskelemaan.

Väistöjen jälkeen pidimme pienet välikäynnit joiden aikana turisimme kaikkea mahdollista tyttöjen kanssa, kuten esim, mitä kaikkea olimme ostelleet Horzelta ja Walstenilta torstain raveista. Sekä vahvistimme päätöksen, että molemmat meistä (Neea ja Minä ) aiomme alustavasti osallistua Amatour tour 2014, jos vaan on hepat kunnossa ( Ja koetaan, että ollaan valmiita siihen ). Keskusteluiden jälkeen siirryimme taas harjoitusten pariin tällä kertaan päätimme tehdä laukan lyhennyksiä ja pidennyksiä keskiympyrällä. Laukan pidentäminen ei ole koskaan ollut Vokulle ongelma vaan se kompastuskivi on lähinnä ollut nuo lyhennykset, joissa se ei tahdo keskittyä kunnolla varsinkin tänään, kun sillä oli niin paljon energiaa lisäykset sujuivat vaivattomasti, mutta lyhennyksissä sai oikeasti tehdä töitä niin ratsastaja kuin hevonen. Tuloksena oli kuitenkin hyvä laukkalyhennös ja tyytyväinen mamma. Kun olimme kaikki saaneet tehtävästä hyvän suorituksen huokaisimme syvään ja annoimme pitkän ohjan ja lopetimme siihen.

Yritin itse kovasti kiinnittää huomiota tuupailun aikana omaan istuntaani, joka tunnetusti on hieman könöttävä, mikä johtuu siitä, että joskus aikoinaan istuin niin, että ylisuoristin selkääni, jonka takia se alkoi reagoida ja kipeytyä. Minkä takia minulle kehittyi pahatapa könöttää, joten tänään yritin istua jopa hieman liioitellun takana, valitettavasti suurinosa kuvista missä istuntani olisi ollut hyvä olivat aivan tärähtäneitä, joten pyydän anteeksi kuvissani näkyvää könötystä, varsinki ravissa.

Väistöjä harjoittelemassa

Pukin jälkeinen kaulalla oloilu

Liian paljon vaihtoehtoja

Yök, jotenkin nämä kurakelit saa minut aina huonolle tuulelle. Kun on kylmä ja sataa plus hepat tykkää aina, jotenkin sopivasti piehtaroimaan tarhan kuraisimmassa kohdassa ihan vaan "vahingossa". Nooh onneksi kohta tulee talvi ja hepatkin pysyy puhtosimpina paitsi, että sitten tulee taas kylmä... Huoh Suomen ilmasto ??? Tänään kuitenkin äitini kysäisi haluaisinko lähteä hänen kanssa maastoon, kun olin ollut muutaman päivän ratsastamatta, sillä selkäni oli alkanut taas kiukutella alkuviikosta. Ilmeisesti kyseessä oli nikamien välinen tulehdus, joka kumminkin lähti tai on paranemaan päin tulehduskipulääkkeillä, joten siitä ei pitäisi koitua lisää ongelmia enää. Lähdimme maastoon aamu päivästä sillä olin luvannut lähteä isäni mukaan Lahteen raveihin tai oikeasti halusin vain Horzelle ostamaan kaikkea kivaa Vokulle ja minulle. Lenkkinä ei mitään erikoista menty lähinnä kunnon puskailua eli minun sanoin kävelyä, kävelyä, kävelyä, muutama pätkä ravia ja sitten hieman laukkaa, sillä äitini meni omalla 4v tammallaan, joka tunnetaan sinkoilusta ja helikopteriloikistaan.

Matkalla Horzelle suunnittelin etukäteen, mitä minun pitäisi ostaa, etten sitten kävele kaupassa ääliö ilme naamallani, kun en ole varma, mitä etsin. Päätin, että kokoaisin Vokulle ja itselleni kunnon treeni/valmennuskamat, joita ei muualla käytettäisiin. Horzelle päästyäni kaikki, mitä olin suunnitellut katosi pääkopastani ja päädyin kuin päädyinkin kävelemään pitkin liikettä se idiootti-ilme kasvoillani. Mutta kaikki tarpeellinen tarttui mukaan ainakin melkein.

Estekamoihin kokosin Vokulle Lami-Cellin harmaan estehuovan, minkä tosin ostin jo viime viikolla, mutta säästin sitä juuri tätä postausta varten. Suojia en viitsinyt ostaa uusia sillä hyödynsin yhdet vanhat harmaat suojat, jotka olin ostanut Vokulle jo aikoja sitten, mutta en jostain syystä ole niitä käyttänyt. Suojat taisivat olla merkiltään Horse Guard. Ja näiden lisäksi ostin vielä Hevarin valjasautosta Vokulle etujalkoihin tarralliset putsit, että vuohiset eivät aukeilisi. Ajattelin vielä täydentää kokoelmaa hienoilla korvahupuilla, mutta valitettavasti Horzelta en löytänyt mieluisia, joten ne jäivät vielä uupumaan.

Kouluvalmennus kamojen kokoamiseen jouduin käyttämään oikeasti aikaa ja aivoja. Huopa on jo vanha tai no vanha ja vanha, mutta kumminkin ei nyt ostettu. Joten päätin säästää ja ostaa siihen vain saman sävyiset pintelit. Ja onneksi löysin ne, koska niitä oli enää yhdet jäljellä ja nekin kaikkein alimpana, joten en meinannut aluksi huomata niitä. Jos en olisi löytänyt näitä olisi minun pitänyt ostaa saman tyyppiset, mutta vihreät pintelit ja siihen sopiva huopa. Äidin käskystä jouduin myös ostamaan uuden kouluvyön Vokulle sillä hän tarvitsi Wintecin kouluvyön Valolle startteihin ja olemme jo pitkään riidelleet vyön käytöstä, joten menin kyllä hyvillä mielin ostamaan uuden. Tässä kohtaa sitten ilmeeni oli varmasti niin idioottimainen, että jopa häpesin itse itseäni, sillä mittaisin ihmeissäni vöitä, mikä menisi ruunani vatsan ympäri. Kun tämä oli selvitetty ruvettiin katselemaan materiaalia ja hinta lappuja. Suurin osa vöistä oli nahkaisia, joita en halunnut suurimmaksi osaksi, koska hinta oli sen verran iso ja niiden hoitoon menee hirveästi aikaa, koska käytän koulupenkkiäni varsin usein. Plus laskun tullessa isäni olisi varmasti saanut sydänkohtauksen, joten pitkän taistelun jälkeen löysin hyvin mittaisen vyön, joka oli hyvää materiaalia ja siinä oli hintakin kohdalla.

Mukaan tarttui vielä uudet riimut ja naru. Sekä takasen kiintohokki kengät, jotka putikka saa huomenna tai lauantaina jalkaansa. Riimuista en osaa hirveästi mitään muuta kertoa, kuin että itse tykästyi hirveästi, joten ostin. Itselleni ostin vielä uudet farkkuratsarit sekä sukat, mutta niistä luultavasti postailen huomenna, kun olen saanut koottua niistä itselleni, jonkin sortin asun. Eipä tässä oikein ole muuta kerrottavaa, mutta huomenna palaillaan taas heppa-aiheeseen, kun mennään Vokun kanssa tuupailemaan koulua, joten sitä odotellessa.