I put my trust in you Pushed as far as I can go

Ollaan tässä Vokun kanssa pari päivää tehty hommia tarhassa, koska kuumuus. Ekana päivänä tuli ruunaa juoksutettua ihan kunnolla ja voin kertoa, että ihan silmällä näki kuinka sen liikkeet ovat parantuneet huimasti. Molempii suuntiin liikkui hyvin ja kuunteli ääntä todella hyvin.

 Eilen sitten jatkettiin maassa työskentely ja testasin ihan, että seuraako ruuna minua viellä samalla tavalla. No siellähän se perässä notkui koko ajan, kun keräiltiin kiviä tarhasta. Tämän jälkeen kun oltiin kävelty muutama kierros molempiin suuntiin pysähdyin ja menin kupeen kohdalle ja pyysin nätisti siirtymään. Ruuna siirtyi hiemaa, mutta siihen loppui sitten se yhteistyö. "työnsin ja pökin " kaveria, että siirry nyt vähän, mutta toinen katsoi minua ilmeellä, että en varmasti ! Tämän jälkeen juoksuttelin ruunaa irtona jokusen 15 min molempiin suuntiin, että kaveri saisi hieman vetreyttä hommaan.

Työnjako ei ihan miestä vissiin miellyttänyt, mutta perässä tultiin.

Tämän jälkeen mieleeni juolahti ajatus, että pitäsiköhän sitä kokeilla ratsastaa pojalla pelkällä riimulla. Viimeksi kun tätä yritettiin tulos taisi olla se, että olin enemmän maassa kuin selässä. Mutta yrittänyttä ei laiteta vai miten se menikään? Joten ei siinä muuta kuin naru riimuihin kiinni ja selkään. Ja tässä kohtaa ilmoitan, että vaikka minulla tässä kohtaa ei ole kypärää päässä, ei tarkoita sitä, että tukisin kypärättä ratsastamista. En vain yksinkertaisesti jaksanut hakea sitä, koska oli aivan älyttömän kuuma ja ötököitäkin oli hirveästi. Enkä sitä tuli tarvitsemaan kauaa. Huonoja syitä ehkä kaikki, mutta harvemmin harrastan käpärättä ratsastusta.
            No niin ja asiasta kukkaruukkuun. Aloitettiin ensin kävelemällä tarhaa ympäri pari kierrosta, jonka jälkee otettiin pieni pätkä ravia, mikä sujui yllättävän hyvin, ottaen huomioon oman tasapainoni ja ruunani ravin tahdin. Homman sujuessa näinkin hyvin päätin irrottaa molemmat kädet ja kokeilla, mitä kävi. Yllätyksekseni kaikki sujui helkutin hyvin, paitsi lukuunottamatta paria horjahdusta. Ruuna ravasi rennon rauhallisesti ympäri tarhaa ja kuunteli pohjetta erittäin hyvin.

Tämä jälkeen kokeilin sitten laukaamista ilman käsiä, mikä sekin sujui kuin vanhalta tekijältä. Ja itsellekin tuli hyvä mieli, kun pystyttiin ensimmäistä kertaa tekemään jotain ihan uutta, mikä ei olisi ollut mahdollista n. puoli vuotta sitten. Heppaan olen viellä enemmän tyytyväisempi, koska yhteinen sävel on löydetty ja kaikki alkaa näyttää paremmalta. Hitto miten kliseisen kuuloinen lause. Viellä harjoituksen lopussa päätin kokeilla yhtä juttua, jota pidin mahdottomana meidän kohdalla. Pysäytin Vokun tarhan keskelle ja pyysin seisomaan paikallaa. Jonka jälkeen nousin itse seisomaan, tässä kohtaa olisin odottanut, että ruuna lähtisi pukkilaukkaa karkuun, mutta kaveri vain oli ja möllötti paikallaan, kunnes olin tullut alas selästä.

Too hot to even thinking

Nyt täytyy myöntää, että jopa tällainen kuumuus vetää minusta viimeisetkin voimat. Voin rehellisesti sanoa, että minä en ole edes viitsinyt lähteä ratsastamaan Vokua tuohon helteeseen. Koska tiedän hyvin, että kun astut ovesta ulos. Ulkona on kuumempi kuin helvetissä koskaan voi ollaakaan. Joten miksi näkisin vaivaa lähteä kiusamaan kultaani paarmojen syötäväksi, minusta niin viis. Helteiden aikana päätin ottaa uuden projektin alleni, koska olen ns. sisäpäivillä kotona. Älkää edes kysykö, äitini laittoi minut kahdeksi viikoksi istumaan neljän seinän sisään, koska kuulemma minulla on mennyt hieman liian kovaa viimeiset puolivuotta. No oli miten oli niin päätin käyttää aikani sisäpäivillä hyväksi ja vaihtaa huoneeni järjestyksen. ÄÄppp ennen kuin ajattelet, että homma ei vie enempää kuin muutaman tunnin, et selvästikkään ole käynnyt minun huoneessani. Neliötä huoneessa on enemmän kuin yksiössä, enkä ihan oikeasti pilaile ja kamaa senkin edestä. Joten olen tässä viimeiset kaksi päivää siirellyt huonekaluja (kuten divaanisohvaa, tv-tasoa. sänkyä ja kaikkea muuta) mutta jopa helle on pakottanut, minut vetäytymään uima-altaan ääreen ottamaan aurinkoa, tai no oikeastaa kellumaan uima-altaseen.

Ennen  juhannusta kävimme Neean, Moonan, Fiian ja Hennan kanssa pitkän ns. Safarin, joka kesti yli kolme tuntia. Jutustelua tuli harrastettua paljon ja jopa pieni shettist Rosella jaksoi matkan ilman mitään ongelmia. Kaikki pollet olivat todella hyviä ja joissakin kohdissa ei naurulla ollut rajaa, varsinkin kun parkkasimme pollet lähikaupan pihaan ja kyllä olisin maksanut mitä vain jos minulla olisi ollut kamera, jolla ottaa kuvia ihmisten ilmeistä, kun pihaan parkkeeraa viisi ratsukkoa :D. Kävimme myös viilentämässä pollejen jalkoja matkanvarella olevassa rannassa. Voku päätti aloittaa vesileikit ja alkoi läiskyttämään vettä hullunlailla. Valitettavasti muut eivät olleet leikki tuulella ja neitien ilmestä näki varsin hyvin, ettei kastuminen ollut kivaa. No ei minullakaan sen hauskempaa ollut kun ruuna uitti kenkäni läpi märiksi.

Pure pölyä, nyt muuten jäit

                  Minun ja Vokun hiljainen kunnon kohotus on alkanut tuottamaan jo tuloksia. Ruuna on kaventunut mahan seutuvilta sen verran, ettei sitä voi miksikään himo läskiksi enään kutsua. Onhan pojalla toki viellä tuota liikarasvaa, mutta toivotaan, että se katoaa pian. Itselläni ovat taas lihakset saannet treeniä ja välillä olen kipeytyny tihan rampautumsi asteelle. Tänään käytiin sitten heittämässä radalla pientä kierrosta ja testailtiin pollen huippunopeuksia Hennan ja Aspilan kanssa. Aluksi ravailimme radalla pari kierrosta. Kumpikaan hepoista ei kuumunut, mutta auta armias kun olikin laukan vuoro. Voku lähti hyvin pehmeästi liikenteeseen eikä ryöstänyt pahemmin. Aspila taas jäi hieman jälkeen eikä halunnut skabailla meidän kanssa. Pikku hiljaa vauhti alkoi koveta ja paine käsieni alla alkoi kasvaa ja samassa, kuulin kuinka ranteestani pääsi hirveä ääni.
               Ranteessani oli n. kuukausi sitten todettu hiusmurtuma ja joitakin jännevaurioita pienen onnettomuuden takia. Kävin lääkärissä, joka sanoin minulle, että pidä hetki taukoa ja jatka sitten miten itseltä tuntuu. Pidin taukoa ja annoin ranteen parantua. Aikaisemmilla kerroilla se ei ole reagoinnut mitenkään, mutta nyt sitä juimi ja särki hullunlailla. Ratsastus loppui siihen ja matka päivystykseen kävi. Siellähän me sitten serkun kanssa istuskelimme melkein koko iltapäivän, ennen kuin pääsimme sisälle. Ja ulos tullessani minulla oli laitettu vain side ja määrätty kipulääkkeitä... Kuulemma pitäisi auttaa särkyyn. Mikään ei ollut kuitenkaan menny täysin hajalle. Luojan kiitos! Ja lääkäri sanoi, että huomenna voit ratsastaa, jos menet rauhallisesti, etkä testaile pollesi mootoria. Lupasin kiltisti totellla lääkärin määräystä ja painelin kotia kohti.
           Kotona sitten päätettiin viellä kuvata hieno mies, vaikka puunamisessa menikin hetki niin saatii aikaisiksi ihan hyviä kuvia, kun taas jotkin kuvat herättättivät niin suurta hupia, että meinasi ihan itku tulla :D. No nii semmoista tänään, täytyy katsella huomenna mitäs tuo käsi sanoo. Koska tiedossa olisi ainakin varusteiden huolta ja oman nurkkauksen siivous, mutta onneksi on tuo serkku tyttö, jota voi käyttää törkeästi hyväksi ilmaisena työvoimana.