Hienosäätöä

Huomenna olis sit moment of truth... Jos vaikka pärjättäis tällä kertaa.
Käytiin Vokun kanssa maastoilemassa Neean & Toukon kanssa. Voku oli koko matkan kauheen köpö etupäästä eikä ravi menannu kulkee yhtää. Siinä Neean kanssa koko matkan mietittiin, että mikäs pollea vaivaa. Neea totes, että pakko olla lavat jumissa ja etupää oli just lyhennetty. Tuin teoriaa ja päätettiin suunnata omalle radalle. Siellä päästelin puol kiekkaa molempii suuntiin kovaa laukkaa. Niin onneksi ravi rupes kulkemman normaalisti. Valitettavasti Touko ei pitänyt tästä suunnitelmasta vaan päätti lähteä viemään Neeaa useaan otteesee. Läheltä piti tilannekin oli tulla ja voi sitä naurun määrään, kun näin Toukon tiukan ilmeen kun se lähti ihan tosissaan viemään.
Ja sori kauheesti tää kisaviedo tulee vähäsen myöhässä, ku koulutehtävät on pitäny kiireisenä.

Kisat

Muruni mun, mut taas yllätti

Tänään oli taas sellanen päivä, että huhhu. Mulla oli oikeesti elämä ennen tätä lukiota, ei se nyt kovin kummonen ollu, mutta oli se sentää elämä. Tänään en ole edes kerennyt kisakutsuja katselemaan, kun on koulutehtävät ja ruuna pitäny vähäsen kiireisenä. Jotenkin tuntuu, että tätä hommaa olis aina vaan lisää ja lisää, vaikka kuinka sitä teet.
   No nyt on sitten kerrottu omat kuulumiset, joten nyt voidaan keskittyä sihen ollenaiseen eli Vokuun.
tänään ohjelmassa luki maastoilu, niin me kiltteinä lähdettiin maastoilemaan Toukon ja Neean kanssa. Tänään epäilin viellä, että ruunassa saattaisi olla jokin virun, mutta epäilyni taisivat jäädä matkan varreleee jonnekkin pusikkoon. Mentiin ns. peruslenkki, pollet oli vähän laiskoja eikä moottori meinannut millään herätä. Päätettin sitten käydä radalla laskemassa pieni pätkä kovempaa laukka, jotta lavat aukeaisi oken kunnolla. Auta armias, kun Voku ampaisi matkaan, siis aivan täysiä ja aivan leuat ristissä. Eikä mulla ollut mitään kontaktia suuhun, lopulta löytyi kumminkin jonkin sortin jarrru ja pysähdyttiin. Siitähän se loppumatkan tepsyttely ja äpsyily sitten alkoi. Kun äkkiä joka puskan takana oli semmonen kamala vihreä mies, joka voisi vaikka syödä meidän Vokun.
  Sitten sain Maisalta oikein hienoja kuvia murusta, kun kävivät Iitun kanssa kuvailemassa meidän heposia. Muista polleista pitäis tulla lähiaikoina kans upeita edstus kuvia.

Kaikki kuvat:
C) Maisa Hyttinen

Kouluilua

Tänään varasin Tanjan kentän, jotta pääsisin vähän taivuttelemaan ruunaa kisojen jälkeen. Myöhätyttiinkin, kun äiti valjasti Toivoa enkä saannu Vokua pois karsinasta. No lopulta lähdettiin liikkeelle, jo siinnä ruuna oli tosi laiskan olonen ja itselleni alkoi huoli kasvaa, ettei pojalla oo kaikki hyvin. Kentällä tehtiin perus tieharjotuksia voltteja/taivutuksia, sit kans kokeiltiin lisäyksiä lävistäjillä.
    Voku kulki oikein kivasti alla ja kuunteli huolestuttavan hyvin ohjaa ja pohjetta. Olis kyl saannu tosi kivoi kuvii, mutta kun sattuu omistamaan laiskahkon pikku veljen nii siitä voi jo jotain päätellä...
 No mut kumminkin Voku ei yleensä oo koskaa näin rauhallinen, mitä se oli tänään. Laukattiin keskiympyrällä, niin meni semmosta oikein nättii koululaukkaa eikä punkailu sisälle yhtää. Täs kohtaa käväs mielen perukoilla, että täytyypä sanoo iskälle, että nyt olis verikokeiden paikka.
   Mutta kun lähdettiin kotiin päin, niin johan ruunalla syttyi ja samassa vanha pikku ufoja näkevä kiusankappaleeni oli palannut. Rauhallisuudesta ei ollut sen jälken enään mitään tietoa, joten saa nähdä miten huomenna menee.
   Ja asiasta kukkaruukkuu sain itsekkin jotain aikaiseksi. Nimitäin eilen illalla sain suunniteltua vokulle treeniohjelma taulun, jonka avulla pystyttäis ehkä pärjäämään ja treenaamaa paremmin.
Ja lisäksi saatiin tallille hyviä uutisiä, Valo sai ensimmäisen astutusvaraksen.

Siin olis sitten näillä näkymin tän viikon ohjelma,