Ostoksia

Uudet kunnolliset kisakamat on ollu jo pitkään hankinta listalla, mutta aina tahtoneet jäädä, kun ei oikein sopivaa löytynyt. Ennen kuin sitten selailin Horsepron sivuja ja törmäsin näihin. Eskadronin Platinum collection huopaan ja huppuihin. Pitkään mietin kumman ottaisin nämä vain Eskadronin next generationin kamat, mutta nämä säväyttivät vähän enemmän mua ja noi yksityiskohdat on aivan ihanat. Näitä päästään sitten koeajamaan Kotkan kisoissa sunnuntaina.

Tätä tuotetta sain metsästää varmaan viidestä eri liikeestä ennen kuin löysin. Kaikki Kouvalan liikkeet, Hevarin- sekä Horzen valjasauto eikä missään tahtonut olla. Ja yleensä kun näissä liikkeissä käy niin niitä on melkein joka puolella. Sitten eilen Vermossa ollessani käväisin walshtenin liikkeessä ja heillä sitten oli yksi ja ainoa karva. Hintakin oli oikein sopiva.

Viimeinen hankinta saapui tänään lahden Jokimaalle Horzenauton mukana. ( Kuva on hieman huono, anteeksi otettu juuri äsken huonossa valossa). Mutta kuitenkin kisoissa en aina jaksaisi raahata isoa harjapakkia, jonka ruuna omistaa ja olen huomannut, että monilla on mukanaan tämmöinen harjakassi. Mikä on tosi käytännöllinen kun sitä hetken pohdin. Kävin kysymässä kassia eilen jo vermon Walshtenilta, mutta hinta oli hieman liian kova ajatellen, että Horzelta saamme -25% ammattivalmentaja alennusta. Kiitos isäni, joten yleensä pyrin suosimaan Horzea tavallisissa ostoksissani.

Kraniohoita molemmille osapuolille

Tänään Mari tuli kranioimaan minut ja muutaman heppasen heti aamusta. Joten kahvien jälkeen kaivettiin esiin pöytä ja minun hoito aloitettiin. Minusta sitten löytyi enemmän vikaa kuin luulinkaan. Lantio oli jo viime kerralla mennyt pois paikoiltaan ja selässä oli väsymystä havaittavissa. Nyt lantion lisäksi alimpien kylkiluiden alla oli lukkoja muutama sekä kallon pohja oli aivan jumissa. Joka kyllä tuntui hoidon aikana. Aikaisemmin en ole pahemmin pyörinyt pöydällä hoidon aikana, mutta nyt teki sen verran kipeetä, että ei voinut oikein muuta kun kroppa rupesi aristamaan kipeistä kohdista. Hoito kesti noin kolme varttia jonka jälkeen Mari käski minun juoda paljon vettä ja mennä hetkeksi lepäämään, sillä aloin voida hieman huonosti hoidon aikana ja ihokin oli mennyt hieman kalpeaksi.

No kömmin sitten peiton alle katselemaan telkkaria hetkeksi ison vesi lasin kanssa ja odottamaan, että olo tasaantuisi ja pääsisin katselemaan ja kuuntelemaan Vokun hoitoa. Noin tunnin päästä sitten pääsin talliin, jossa Mari oli jo hoitamassa Unton pikkusiskoa Stellaa. Bongasin myös, että Voku oli myös tuotu talliin ja minut nähdessään alkoi hirveä kaivaminen ja rapsutusten kerjääminen. Voku ei yleensäkkään tykkää olla tallin puolella, sillä sitä jotenkin hermostuttaa käytävällä tapahtuva jatkuva liikkuminen ja varsinkin nyt kun se on tämän kesän asustellut vanhassa siirtotallissa, joka ei enää yhtään talvea kestä. Jolloin se tarkoittaa sitä, että ruunan tulisi siirtyä tallin puolelle. Mikä ei ole kenenkään mielestä hyvä ajatus ruunan kiukunpuuskien takia. Niin nyt ollaan sitten keksimässä jotakin välimuotoa tähän. Hitto miehet on vaikeita !

 

 Pian Mari olikin saanut tamman valmiiksi ja päästiin ottamaan Voku. Olin jo hyvissä ajoin varannut kameran mukaan, että saataisiin tänne blogin puolelle kunnolla kuvia tästä kraniosta ja nyt ajattelin kysäistä olisiko se Marille ok, jos ottaisin kuvia. Mari oli kuitenkin nopeampi ja ilmoitti, että otapa kuvia tästä hoito kerrasta niin minäkin saan niitä omille sivuilleni. Kuinka sattuikaan sopivasti :). Ennen hoidon aloittamista Mari kyseli hieman oliko ruuna ollut minkälainen ratsastaa jne. Ainoa vika mitä minä olin huomannut niin se kulkee maastossa hieman banaanin muotoisesti ravastessa ihan suorallakin tiellä. Ja heti hoidon aloitettua Mari ilmoittikin, että Vokun kroppa tuntuu jotenkin väsyneeltä. Vaikka ruuna on liikkunut normaalia vähemmän. Samoin selkärangan nikamien välissä oli paha lukko, jonka Mari sai onneksi avattua.

 Minä siinä hoidon aikana sitten turvottelin Vokun uutta rehua, minkä oikeasti Valo sai kunkkareista, mutta äiti ei sitä halua Valolle antaa, joten ajattelin kokeilla sitä Vokulle. Kyseessähän on Racing Mash, mihin itse en ole aikaisemmin törmännyt, mutta muutama ihminen on kehunut rehua hyväksi ja kerta oli ilmainen niin miksikös ei kokeilisi ? Samalla tuli sitten kysyttyä, että pitäisiköhän pojalle antaa hiekanpoisto kuuri varmuudeksi ja Mari suositteli sitä kyllä vahvasti sillä kuulemma oireet olivat olleen samanlaiset kuin viimeksi, kun se sai kuurin, jonka jälkeen Ruuna parani huomattavasti. Eihän siinä auttanut muu kuin alkaa vatkaamaan tapettia liisteriä vispilän kanssa.

Racing Mash

Psyllium hiukanpoistoaina tai kuten minä sanon tapettiliisteri.

Mari löysi myös niskasta hieman sanomista, mutta ennen kuin kerkesi sinne mennä hoitamaan Voku heilautti päätään ja lukko napsahti hyvin äänekkäästi auki. Mari kuitenkin jatkoi etupään hoitamista, mutta ei löytänyt sieltä yhtään tuttua vikaa kuten kaularankanikamien lukkoja tai rintakorin vinoutta, mitä Vokulla on aikaisemmissa hoidoissa löydetty, mikä on tietty aina positiivinen juttu. Kallonpohjan hoitamisesta ei meinannut tulla aluksi mitään, kun Voku tahtoi olla hieman hankala tuon päänsä kanssa välillä huppujen laittaminen esim kisoissa on osoittatunut hirveän haasteelliseksi, kun korviin ei saa koska. Etenkin vasen korva on liian herkkä koskettavaksi ainakin jos minun räpylöistä on kyse. Mutta onneksi mies on sentään jotenkin fiksu, kun hetken päästä tajusi, että ei se hoitaminen pahaa tee päinvastoin tulee parempi olo. Niin kohta oli pää jo riipuksissa kohti tallin lattiaa. Ainoan ns. vian Mari enää löysi oli ohutsuolen jäykkyys, mikä taas ei sanonut hirveästi minulle mitään, mutta kuulemma poika ei siltikään ollut tukkoinen. Joten toivotaan, että tuo hiekanpoisto auttaa asiaan.

Nyt alkaa jo Vokustakin huomata, että se alkaa oikeasti nauttia näistä kraniosta, kun alaleuka meinasi tippua tallin lattialle sekä muutama mojava haukotuskin tuli, jotka saatiin ihan tallennettua kameraan. Alussahan Voku oli tosi raskas hoitaa kokoaikaisen kaivamisen ja pyörimisen takia, mutta tänään se jopa minun yllätyksekseni uskoi Maria, kun tämä komensi sitä lopettamaan kaivamisen ja loppu hoidon se seisoikin sitten tiukasti jalat maassa. Kuka sanoi ettei vanha koira opi uusia temppuja ?Nyt vaan jännätään koko loppuviikko tulevia kisoja ja postinkin pitäisi tuoda meille jotakin kivaa. Sekä yritän etsiä sen video kameran niin saisin tehtyä, jonkin sortin postausta silläkin.

Pientä päivittelyä

No nyt pääsen viimein kiireeltäni tänne koneen ääreen kirjoittelemaan. Kunkkareista oli tarkoitus postailla paikan päällä, mutta hommaa oli enemmän kuin tarpeeksi, etten ehtinyt edes konetta avaamaan koko matkan ajan. Eli matka oli menestys meidän tallin osalta, Valo oli kuninkuuskilpailun kokonaiskilvan tiukka kakkonen ja hävisi kuninkuuden Köppiselle vain 0,4 sekunnilla. Se oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Oria ei voinut moittia mistään antoi joka matkalla kaikkensa ja enemmänkin, mutta pitkällä matkalla ei enää ihan riittänyt. Mutta aina tullee ensi vuosia jolloin kokeillaan kirkastaa tämä hopea Joensuussa. Myös muut tallin kalusto pärjäsi oikeinkin mainiosti Jottei oli rehti kolmas tehden todella hyvän juoksun ja Äitin Unto oli ensimmäinen ilman rahaa mutta paransi ennätystään huimasti joten ei voi moittia. Matkat molempiin suuntiin sujuivat hyvin, ainoana miinuksena voisin nostaa kipeän takapuolen, kun tuli autossa vietettyä noin 5h per suunta, kun kuorma-autolla mentiin. Linkeistä pääsee katsomaan Valon kaikki kolme osamatkaa.

  2100 m
 1609 m
 3100 m 

 

Unto koki toisen päivän turisteilun erittäin tylsäksi

 Kunkkarit vaativat minusta kaiken energian ja latailtiin porukoiden kanssa akkuja muutama päivä ennen kuin palattiin arkeen. Vokun kanssa ollaan lähinnä maastoiltu ja vähän kouluiltu ennen eilistä, jolloin sain viimeinkin aikaisiksi varattua Kuukson maneesin hyppäämistä varten. Maneesi oli varattu 14.00 ja minä kömmin kotiin yövuorosta noin klo 06.00 ja heräilin yllättävän pirteänä jo 11.00 laittelemaan kamoja valmiiksi. Valitettavasti vanhempani olivat unohtaneet, että menemme hyppäämään, joten Voku oli ollut yön ulkona ja nappasin sen sisään heti ennen kuin menin nukkumaan, jolloin poika saisi levätä ennen treenejä. Radaksi emme rakentaneet mitään hirveän vaikeaa yksi sarja toiselle suoralle ja yksi vino okseri, jolloin tehtävää pystyi muuttamaan tarvittaessa. Verkatessa Voku tuntui hieman laiskalta, mutta se oli arvattavissa. Molempia meitä painoi hieman väsy minulla oli takana kaksi rankkaa yövuoroa baarissa ja poika oli ollut ulkona. Aloitimme 60cm korkeudesta ja hyppäsimme ensin okserin muutaman kerran. Aluksi meillä oli vaikea löytää tahti, mentiin joko liian hitaasti tai liian nopeasti. Lopulta saatiin muutama hyvä hyppy, jonka jälkeen jatkettiin sarjalle. Siinäkin oli hieman tahti vaikeuksia, mutta niistäkin päästiin yli.

Huonon hypyn tulos meikälaisen jalat on taas ihan missä sattuu. Pitäis löytää joku keino saada ne pysymään paikallaan

Tämän jälkeen pyysin äitiäni nostamaan kaikkia esteitä 70 cm, johon sarja lopulta jäikin. Este korkeuden kasvaessa paranivat vokun hypytkin, mutta kuski oli taas ihan kuussa ja sohlaili jalkojen kanssa miten sattuu, ihan itseäkin hävetti. Onneksi ruuna pelasti muutamassa kohdassa omilta mokilta.  Okseri nousi lopulta n. 90 cm ja siihen tuli hyviä hyppyjä sekä muutama huono ainoa, vain että ainoastaan siitä huonosta hypystä saatiin kuva, kun äitini ei ole kovin hyvissä väleissä tuon Canonini kanssa. Treenien jälkeen jäi ihan hyvä mieli hepasta ja ihan hyvillä fiiliksillä lähdetään sunnuntaina kotkan alue-kisoihin. Anteeksi, että kuvamateriaalia on hieman huonosti eikä videoita ole, koska hukkasin videokamerani ja etsin sitä kuumeisesti kotkan kisoja varten. Kotona tuli pidettyä Voku letkuissa ja laitettua sille arnikat jalkoihin. Sekä tänään käytiin 30 minuutin palauttelu lenkki, joka sisälsi paljon kävelyä sekä muutaman ravipätkän. Voku oli tosi rento ja näytti nauttivan mammailusta täysin rinnoin. Ja Marin pitäisi tulla huomenna hoitamaan sekä minun selkäni, että Voku kokonaan, joten huomiseen.

Tilasin Vokulle uuden otsapanna hackamoreihin, kun ennen meilä oli bling meksikolainen :)