Mitä kaikkea yksi viikko voikaan muuttaa

Tänään multa meni maailman kuva ihan uusiksi ja sitä ei todellakaan käy usein. Aamu päivällä kummisetäni tuli käymään meillä lämpökameran kanssa ja hän lupasi katsoa Vokun sillä läpi. Ruunasta ei löytynyt mitään suurempia lämpöpisteitä, kuin oikeian puolen lavan puolivälissä oli kipeä piste mihin se reagoi kiukuttelemalla. Sekä hännän juuressa oli toinen kohta. Tämä ei vielä aiheuttanut järisyttävää reaktiota vaan se mitä tämän jälkeen kävi. Päätin sitten laittaa ruunalle satulan selkään tai no satulan ja satulan. Jouduin ottamaan vanhan monte penkkimme esiin ja muokkailla siitä sopivan maastoilu satulan. Oli kyllä hurjan tuntuista mennä sillä kun tuntui ettei tukea ole missään ja täältähän tippuu kohta. Alku viikolla oltiin käyty ilman satulaa kävelemässä ja testailemassa jalkaa sekä tiistaina jarrukärreillä humputtelemassa, joten energiaakin oltiin saatu purettua pienissä osissa. Ilma oli mitä mahtavin lähteä ulkoilemaan ja jotenkin tulee paljon kevyempi olo, kun maastossakin pärjää, jo pelkillä ratsareilla ja legginseillä niiden alla. Eikä tarvitse topata itseään ja hevosta kuin michelinukkoa, vois kyllä nämä ilmat jatkua ihan huoletta me ei ainakaan valiteta yhtään. Kuitenkin ilmasta huolimatta hieman skeptisenä matkaan lähdettiin, että onko tämäkin niitä kertoja jolloin mies ei meinaa kävellä asteltakaan ja koko lenkki menee pelkästään rynkyttämiseksi ja pään nykimiseksi. Mutta mitä tekikään kultani ! Koko lenkin ajan käveli pitkin ohjin pää rennosti hetkutelleen, vaikka otettiin hieman laukkaakin ja kohdissa missä yleensä ottaa kierrosta ja on menossa pää kolmantena jalkana. Niin nyt käveltiin aivan rauhakseltaa. Minulla ei edes ole muistikuvia, milloin ruuna olisi kävellyt niin rauhallisesti ja autuaan tyytyväisesti. Allani oli aivan eri hevonen, tässä kohtaa päässäni kävivät kaikki nämä tunteet läpi diaesityksen lailla. Itku, nauru, huoli, hämmennys jne, jotenkin minulle tuli semmoinen tunne, ettei ruunaan sattunut mihinkään tai mikään ei häirinnyt sen sekalaista mieltä. Siis näin paljon huono satula voi hevoseen vaikuttaa ? Tämän todettuani alkoi omatunto hieman soimata, etten ollut vaihdattanut satuloita jo aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaa. Ainoat pienet herneet ruuna otti kun kaverini soitti minulle lenkin loppu puolella eikä poika saanut jakamatonta huomiotani, mutta heti puhelun lopetettuani ja parien taputusten sekä muutaman lässynlää sanojen jälkeen mies oli tyytyväinen, joten innolla odottelen, mitä tulevaisuus ja sopivat satulat tuovat tullessaan. Mutta kokonaisuudessa voisin kuvailla lenkkiä varsin terapeuttiseksi ja onnistuneeksi.

Meidän tämän hetkinen hirveän hieno maastoilupenkki

Ruunan kuivuttua päätin sitten vielä, että kun kerran on näin hyvä ilma niin kuvataampa pullukka samalla ja mielenkiinnosta katsotaan, miten se on muuttunut. Oikeasti halusin vaan lisää kuvia mun murmelista, mutta en mä niin voinut äitille sanoa, kun palkkasin sen pitämään poikaa. Onhan se kyllä muuttunut hirveesti, vyötärön ympärys on pienentynyt ja se näyttää silmään jotenkin paljon sopivammalta. Joten ylpeä omistaja ilmoittautuu täällä ja otettiinhan me muutama yhteiskuva ainoastaa, että multa ei näy muuta kuin hiukset. Ja tarkka silmäiset ehkä huomaavat, että multa on hiustenväri vaihtunu. Tai no onhan se ollu jo jonkin aikaa tuollainen, mutta kuitenkin eli tumma väri alla ja punaisia raitoja pää täynnä. Sekä huomatkaa päätin ite kokeilla vaihtaa meidän meksikolaisen turpapehmusteen, kun se oli jo elämänsä elänyt. Liimapyssyn kanssa mä sitten innoissan uutta pehmustetta liimailin. Yllättävän näppäria nuo on vaihtaa itse. Meinasin vaihtaa molemmista suitsista, mutta toinen oli ommeltu kiinni, joten se kusi siinä, mutta toisen sain vaihdettua. Paitsi urakan jälkeen olin itse täysin liiman ja karvan peitossa.

Huomattava ero havaittavissa.

Päätös valta siirtyy teille hyvät lukijat

Nyt teillä on mahdollisuus saada äänenne kuuluviin sillä ajattelin tehdä toivekuva postauksen. Joten jos teillä on ideoita tai luvia joita ehdottomasti haluatte, että jaanne täällä blogin puolelle. Niin kertokaa ihmeessä ! Yritän toteuttaa mahdollisimman monta ja iihanteellisthan olisi saada jokainen idea tai toive kuviksi tännekin. Ja muistakaa hyvät lukijat ei ole omemassa huonoja ideoita on vain huonosti toteutettuja mahtavia ideoita !! Joten tiedätte miten toimia !?

Niin monen monta erillaista, mutta vain yksi sopiva

No niin nyt meillä on sitten satulan sovittaja käynyt ja huhhuu, että oli henkisesti rankkaa. Outi tuli tuossa klo: 18.00 kauhealla määrällä satuloita. Ruuna ei myöskään ollut aluksi kauhean innoissaan, kun se raahasin pois iltaheinien äärestä, mutta minkäs teet. Aloitimme koulupenkkin sovittamisella, mukana oli noin 5 erillaista ja merkistä penkkiä, jotka olivat toinen toistaan hintavampia, että minua rupesi jo melkein itkettämään rahapussini puolesta. Outia rupesi naurattamaan, kun näki ruunani ensimmäistä kertaa. Kuulemma kuvat olivat saaneet pojan näyttämään paljon isommalta, kuin se oikeasti on. Ensin rupesimme eliminoimaan kaikki epäsopivat satulat ja pojat niitä olikin yllättävän paljon. Lopulta pääsimme koeratsastamaan kolmea satulaa. Jotka olivat Barnsby jolla hintaa oli päälle 500, toisena oli Albion koulupenkki jonka hintalapussa luki 850 ja viimeisenä sovitettavana olikin sitten Prestigen penkki, jonka hintaa en edes halunnut kuulla. Kun sitten ruvettiin pihalla poikaa satuloimaan, niin toinen mietti hetken, että mitäs ihmettä te nyt oikein luulette tekevänne. Koe istuminen tapahtui ilman jalustimia, joten voitte kuvitella, kun minä yritän ravailla tietä pitkin ilman jalustimia pollella, joka on ollut sairastauolla ja kerännyt kiitettävän määrän energiaa. Jep katastrofin aineksethan siinä oli melkein käsillä. Barnsby ei sattunut kuitenkaan meille vaikka sitä olisi topattukkin. Joten jäljelle jäivät Albion ja Prestige, molemmat olivat mun mielestä taivaallisia istua ja tuntuivat muutenkin hyviltä kaikin puolin, mutta Albion veti, jotenkin enemmän puoleensa ja se sopi onneksi Vokulle kuin nappi päähän. Joten en joutunut repimään rahoja selkänahastani. Outi sitten lupasi toppauttaa satulan sopivaksi ja laittaa postissa, joten sen pitäisi tulla joko tämän viikonloppu puolella tai ensi viikon alussa.

Estesatuloiden sovittaminen oli taas ihan eri juttu, sillä vain yksi satuloista sopi ruunalle ja se oli Prestige ja hintaa oli 1500, jonka jätin heti pois. Sekä satula oli ruskea, joten se ei olisi sopinut edes meidän väreihin, mutta Outi lupasi tulla uudelleen kuukauden päästä ja silloin sovitellaan estepenkkiä pojalle ellei jostain ole jo sellaista löytynyt, joten kyllä osittain oli onnistunut reissu. Kuvia satulasta saatte heti kun se tulee postissa, ja ettei postaus jäisi näin lyhyeksi niin näin lopuksi voisin kertoilla teille tallilta kuulumisia. Koska Voku on ollut tauolla olen päässyt nyt ajelemaan muutamaa nuorta heppasta. 4-v kääntyvää putte ruuna Allu, jolla pitää ajalla vaan hiljakseen ja hölkötellä muna hölkkää syöksymuna asennossa, kuten kaveri aina sanoo. Ja toinen ajettavani on 3-v jenkki sukuinen pikkumies Luka, johon olen aivan rakastunut. Isi antoi jopa minun lähteä komean pojan kanssa hiitille yksinään tai siis vetojahan minä sillä ajelin, mutta kuitenkin. Plus vielä lopuksi blogiin pitäisi kohta tulla postaus, jossa pääsette kurkistamaan treenauspaikkojamme hieman lähempään, joten sitä odotellessa.

Luka odottelee hiitille lähtöä