Too hot to even thinking

Nyt täytyy myöntää, että jopa tällainen kuumuus vetää minusta viimeisetkin voimat. Voin rehellisesti sanoa, että minä en ole edes viitsinyt lähteä ratsastamaan Vokua tuohon helteeseen. Koska tiedän hyvin, että kun astut ovesta ulos. Ulkona on kuumempi kuin helvetissä koskaan voi ollaakaan. Joten miksi näkisin vaivaa lähteä kiusamaan kultaani paarmojen syötäväksi, minusta niin viis. Helteiden aikana päätin ottaa uuden projektin alleni, koska olen ns. sisäpäivillä kotona. Älkää edes kysykö, äitini laittoi minut kahdeksi viikoksi istumaan neljän seinän sisään, koska kuulemma minulla on mennyt hieman liian kovaa viimeiset puolivuotta. No oli miten oli niin päätin käyttää aikani sisäpäivillä hyväksi ja vaihtaa huoneeni järjestyksen. ÄÄppp ennen kuin ajattelet, että homma ei vie enempää kuin muutaman tunnin, et selvästikkään ole käynnyt minun huoneessani. Neliötä huoneessa on enemmän kuin yksiössä, enkä ihan oikeasti pilaile ja kamaa senkin edestä. Joten olen tässä viimeiset kaksi päivää siirellyt huonekaluja (kuten divaanisohvaa, tv-tasoa. sänkyä ja kaikkea muuta) mutta jopa helle on pakottanut, minut vetäytymään uima-altaan ääreen ottamaan aurinkoa, tai no oikeastaa kellumaan uima-altaseen.

Ennen  juhannusta kävimme Neean, Moonan, Fiian ja Hennan kanssa pitkän ns. Safarin, joka kesti yli kolme tuntia. Jutustelua tuli harrastettua paljon ja jopa pieni shettist Rosella jaksoi matkan ilman mitään ongelmia. Kaikki pollet olivat todella hyviä ja joissakin kohdissa ei naurulla ollut rajaa, varsinkin kun parkkasimme pollet lähikaupan pihaan ja kyllä olisin maksanut mitä vain jos minulla olisi ollut kamera, jolla ottaa kuvia ihmisten ilmeistä, kun pihaan parkkeeraa viisi ratsukkoa :D. Kävimme myös viilentämässä pollejen jalkoja matkanvarella olevassa rannassa. Voku päätti aloittaa vesileikit ja alkoi läiskyttämään vettä hullunlailla. Valitettavasti muut eivät olleet leikki tuulella ja neitien ilmestä näki varsin hyvin, ettei kastuminen ollut kivaa. No ei minullakaan sen hauskempaa ollut kun ruuna uitti kenkäni läpi märiksi.

Pure pölyä, nyt muuten jäit

                  Minun ja Vokun hiljainen kunnon kohotus on alkanut tuottamaan jo tuloksia. Ruuna on kaventunut mahan seutuvilta sen verran, ettei sitä voi miksikään himo läskiksi enään kutsua. Onhan pojalla toki viellä tuota liikarasvaa, mutta toivotaan, että se katoaa pian. Itselläni ovat taas lihakset saannet treeniä ja välillä olen kipeytyny tihan rampautumsi asteelle. Tänään käytiin sitten heittämässä radalla pientä kierrosta ja testailtiin pollen huippunopeuksia Hennan ja Aspilan kanssa. Aluksi ravailimme radalla pari kierrosta. Kumpikaan hepoista ei kuumunut, mutta auta armias kun olikin laukan vuoro. Voku lähti hyvin pehmeästi liikenteeseen eikä ryöstänyt pahemmin. Aspila taas jäi hieman jälkeen eikä halunnut skabailla meidän kanssa. Pikku hiljaa vauhti alkoi koveta ja paine käsieni alla alkoi kasvaa ja samassa, kuulin kuinka ranteestani pääsi hirveä ääni.
               Ranteessani oli n. kuukausi sitten todettu hiusmurtuma ja joitakin jännevaurioita pienen onnettomuuden takia. Kävin lääkärissä, joka sanoin minulle, että pidä hetki taukoa ja jatka sitten miten itseltä tuntuu. Pidin taukoa ja annoin ranteen parantua. Aikaisemmilla kerroilla se ei ole reagoinnut mitenkään, mutta nyt sitä juimi ja särki hullunlailla. Ratsastus loppui siihen ja matka päivystykseen kävi. Siellähän me sitten serkun kanssa istuskelimme melkein koko iltapäivän, ennen kuin pääsimme sisälle. Ja ulos tullessani minulla oli laitettu vain side ja määrätty kipulääkkeitä... Kuulemma pitäisi auttaa särkyyn. Mikään ei ollut kuitenkaan menny täysin hajalle. Luojan kiitos! Ja lääkäri sanoi, että huomenna voit ratsastaa, jos menet rauhallisesti, etkä testaile pollesi mootoria. Lupasin kiltisti totellla lääkärin määräystä ja painelin kotia kohti.
           Kotona sitten päätettiin viellä kuvata hieno mies, vaikka puunamisessa menikin hetki niin saatii aikaisiksi ihan hyviä kuvia, kun taas jotkin kuvat herättättivät niin suurta hupia, että meinasi ihan itku tulla :D. No nii semmoista tänään, täytyy katsella huomenna mitäs tuo käsi sanoo. Koska tiedossa olisi ainakin varusteiden huolta ja oman nurkkauksen siivous, mutta onneksi on tuo serkku tyttö, jota voi käyttää törkeästi hyväksi ilmaisena työvoimana.

Elämää ei sen enempää

Nyt tulee sitten erittäin pitkä ja kuvantäytteinen postaus. <--- En kyllä ole varma onko tuo edes virallinen sana, mutta ei mitään väliä. Tässä pari päivää sitten, kun oli hyvät ilmat käytiin pelto tuupailemassa vähän koulua. Eihän me mitään erikoisempaa tehty kunhan ympyrällä taivuteltiin vähäsen jne. Ruuna oli pirun hyvän tuntuinen, vaikka tallissa varustaessani epäilin, että pysyykö ruuna hanskassa, jonka takia laitoin olymiat.  Mutta epäilyni olivat turhia, koska Voku oli erittäin hyvin ohjalla eikä painamisesta ollut mitään tietoa. Muutenkin taivutukset menivät kumpaankin suuntaan todella hyvin. Ravissa kuljettiin hyvin ja hitaasti. Mikä minut yllätti oli se, että istuessani harjoitusraviin. Ravi oli täysin eri tuntuinen, paljon pehmeänpi ja parempi istua. Laukassakaan ei ollut mitään ongelmia, mikä nostatti hyvää fiilistä entisestään ja talliin palattua mieliala oli katossa ja heppanenkin näytti tyytyväiseltä.

Seuraavana päivänä käytiin vain maastoilemassa kaverin kanssa. Lenkkikään ei ollut kovin pitkä, koska sää ei suosinut meitä missään kohtaan. Kun pääsimme tallista ulos alkoi satamaan kaatamalla vettä. Joten eipä siinä auttanut kun olla kuin uitettu rotta ja jatkaa matkaa. Hepat oli hyviä ei ollu mitään kisailun poikasta vaikka laskettii suoralla rinnakkain reipasta laukka. Seuraavana päivänä mentiin Vokun kanssa kokeilemaan uuttaa maastoeste rataa. Ruuna oli esteet nähdessään aivan innoissaan. Vaikka aluksi sitä pelotti koska, esteet oli maalattu, joten kieltoja tuli pari alkuun, mutta niiden jälkeen hypyt alkoivat sujua puhtaasti. Molemmat nauttivat suunattomasti päästä hyppäämään erikoisempia esteitä tai no pääsiasiassa esteitä, koska on ollut pidempi tauko hyppäämisestä. Ainoa huono puoli oli, että Voku tahtoi olla hieman raskas kädelle, kun tuota virtaa tahtoi olla hieman liikaa. Mutta se nyt oli pieni vika.