Cup-finaalit

Tänään oltiin sitten kiviharjun cup-finaali kisoissa. Osallistuimme luokkiin 60cm, 80cm ja HeC. Saavuimme tietysti hienosti myöhässä, etten edes ehtinyt rataa kävellä, mutta onneksi olin hypännyt radan ennenkin kiviharjun kisoissa. Verkassa ruuna oli suoraan sanoen aivan hirveä, se ei viitsinyt kuunnella mitään apuja ja kävi aivan liian pahasti yli kierroksilla. 60 cm rata oli varmasti kamalin rata mikä ollaan ikinä hypätty. Voku kiisi aivan hulluna ja minä raahauduin perässä. Kaiken huipuksi ruuna pääti heittäytyä ketuksi ja kiesi viimeisellä esteellä.

80cm meni hieman paremmin, mutta Voku kävi edelleen aivan törkeän ylikierroksilla. Vaikka ruuna oli liikutettu kaksi edellistä päivää rankasti niin jostain sitä energiaa vain tuli. 80cm rata oli puhdas, mutta ruuna painoi aivan törkeästi kädelle. Valitettavasti emme sijoittuneet kummassakaan luokassa ja jouduin jopa jättämään koululuokatn ratsastamatta, koska ruuna oli vielläkin liian kuuma siihen hommaan. Tai asian voisi laittaa niin kuin kuvaajani tänään sanoi " Sillä pimenee aivan täysin, kun se menee sinne maneesiin ja se käy ihan liian ylikierroksilla.

Vaikka tänään ei ollut niin hyvä päivä sijoitusten kanssa niin ainakin me vissiin voitettiin kiviharju cup. Syy siihen, miksi en ole voitosta varma on se, etten jäännyt odottamaan koululuokkien päättymistä ja palkintojen jakoa sekä pisteiden laskua, kun hevonen ei jaksanut seisoa kopissa. Ja sitten viellä saatiin kehuja henkilökunnalta, eräs nainen tuli kyselemään kuvaajaltani, mikä hevonen tuo on ? Kun on ihaillut sitä joka kisoissa. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen hymy kun sain tuon kuulla.


Kuvia tulee heti kun saan ne

Viikonlopun vääntöä

Elikkä nyt on viimein blogi saatu päivitettyä talvi kuosiin. Helsingin serkutkin soivat minulle ratki riemukkaan vierailun viikonlopun ajaksi. Voku saikin vääntää koulua kaksi päivää putkee ja sunnuntaina liikkui jopa upean näköisesti. Lauantaina keskitettyttii lähimmä asettamiseen ja että, hepat menisi rennosti. Tehtävä oli Vokulle aika easy, koska mukana oli vähemmän ratsastettuja polleja, joita piti sitten avittaa hieman. Siinähän me sitten Vokun kanssa heiteittiin kouluiluksi, eikä poika sanonut vasta ennen kuin, oli laukan vuoro. Ravissa ja käynnissä liikkui oikein kivasti, mutta laukassa rupesi, jokin sitten vituttaman ja perä lensi taivasiin ja nostetiin sitten laukka pysähdyksestä eikä jaksanut odottaa vaan pukitteli paikallaa. Onhan se kiva huomata, että me voidaan kohta hakea sirkukseen.

Tänään sitten Voku liikkui jo elastisesti eikä laukkakaan tuottanut mitään ongelmaa. Päin vastoi pidennykset ja lyhennykset sujuivat oikein näppärästi ja tuli tehtyä muutama hieno laukanvaihtokin ajan kuluksi. Mutta kun päästiin kotiin ja viellä tarkemmin siihen asti, että kamat oli riisuttu ja heppa laitettu herkkuja vaille valmiksi. Seisoskelen käytävällä ja Voku on viressäni vapaana, kunnes serkkuni tulee ottaamaan viereisestä pussista omenoita. Voku huomaa pussin ja hyökkää sen kimppuu niin, että tuuppaa Serkkuni lattialle ja alkaa mättämään omenoita. Tässä kohtaa minä juoksen apuun ja vien hepan kauemmas. Seuraavaksi lyö narun serkkuni käteen ja ilmoitan, että vahtii heppaa sillä aikaa, kun käyn tekemässä sille juoman. Suljen hanan ja lähden tuomaan ämpäriä pitkin talli käytävää. Huudan Serkulleni, että päästää Vokun irti ja toinen juoksee ihan tohkeissaan pitkin talli käytävää juomaan melassia. Ja viellä viimeisenä ja kaikkein pahimpana oli se, että pyysin Vokua kumartamaan omenan avulla, mutta omena lipsahti kädestäni ja vieri pitkin talli käytävää. Tässä kohtaa Voku hyökkäsi omena kimppuu kuin koira pallon kimppuu ja mussutti sitä aivan onnessaan meidän nauraessa vieressä.

Pelto tuuppailua

Eihän tässä ole oiken muuta päässyt tekemään, kuin vähän pellolla kouluiltua, kun paikat on joko veden vallassa tai umpijäässä. Tiedä nyt kumpi noista olisi se parempi vaihtoehto ? No mutta kuitenkin tämä postaus on enemmän kuvia kuin tekstiä joten nauttikaa. Kun ollaan yritetty vääntää koulua, joka nyt on sujunut ihan suht hyvin näissä olosuhteissa ja Vokukin on jaksunut ainakin melkein keskittyä hommaan. Paitsi silloin kun heittää kunnon diiva vaihteen päälle ja kieltäytyy koko hommasta.