Vesileikkejä

Eilen oli taas jotenkin sietämättömän kuuma, kun aamulla tallilla puuhailessa. Pitkälti aamu meni valjaita pestessä ja muita pieniä hommia tehdessä. Kun kello löi yksi en ollut vielä liikuttanut Vokua sillä takaraivossani alkoi muodostua idea, että tänään olisi tosi hyvä päivä mennä uittamaan poikaa. Itse kun en vielä koppikorttia eli pikku e:tä omista jouduin kysymään isääni kuljettajaksi. Alun empimisen jälkeen isä kyllä suostui viemään ainoa vain, että koppi täytyi tyhjentää pikkuheinäpaaleista. Tämän kuultuani aloin heti töihin, mutta homma ei ollutkaan ihan niin helppo, kun piti pinota 20 paalia tallin seinustalle, jotka lähtevät kunkkareihin. Toiset 20 paalia piti viedä ja pinota katokseen ja loput sitten täytyi käydä laittamassa kaikkiin kuuteen tarhaan. Tämä ei ollut mitenkään haastavaa vaan se keli. Aurinko porotti koko ajan suoraan naamalle ja hikeä pukkaa. Että hevosurheilu on aivan ihanaa :)

Heinät purettuani pääsin hakemaan Vokun sisälle, sillä aamutarhailu oli venynyt hieman pitkäksi kiireen takia. Tarhalle saavuttuani eteeni hölkkäsi pieni pyöreä ja hieman loukkaantunut otus, kun ei oltu haettu ajoissa tarhasta pois. Juotin ja harjasin pojan varmuudeksi, sillä ilma ei näyttänyt suosivan meitä. Taivaalle nimittäin alkoi kerääntyä tummia pilviä ja jyrinääkin kuului. Näitä helteitä on ollut jo pidempään niin juuri sinä päivänä, kun minä ajattelen viedä pullani uimaan niin rupeaa ukkostamaan. Onneksi satuin tarkistamaan kännykästäni sääpalvelun, joka väitti kiven kovaa, että sade loppuisi 18.00. Joten elin sormet ristissä siihen asti. Sade onneksi loppui ja ukkonen meni kokonaan ohi, joten lopulta päästiin matkaan vaikkakin hieman myöhässä.

Voku oli hieman ihmeissään, että mihin me lähdetään tähän aika illasta ja vieläpä kopin kanssa. Matka uittopaikalle meni hyvin ruuna ei pahemmin ryskännyt kopissa ja minä laittelin kameroita valmiiksi. Paikan päällä ei meinattu saada suitsia päähän kun poika oli tunkemassa turpaansa etuovesta ulos katsomaan, että missä me ollaan. Voku ei sinänsä pelkää vettä, mutta ei ole mikään vesipetokaan vaan yrittää aina kokeilla, että onko pakko mennä ? Yleensä on. Vesi oli ihanan lämmintä ja aloitettiin kahlaamalla hieman ranta vedessä ja muisteltiin miltä paikka oikein näytti. Kahlailun jälkeen tuli aika hypätä selkään ja lähteä syvemmällä. Ainoa ongelma oli se, että ratsastaja ei päässyt ihan heti kyytiin. Olen joskus jopa päässyt ihan pelkällä hyppäämisellä Vokun selkää, mutta viime kerrastakin on jo yli puoli vuotta. Joten siinä minä sitten yritin epätoivoisesti kivuta kyytin isäni ja veljeni nauraessa minulle. Eikä yritys vakuuttaanut hirveästi Vokuakaan, joten jouduin lopulta palaamaan hiekalle, jossa isäni punttasi minut kyytiin.

Veden syventyessä Voku alkoi pikku hiljaa uida tai no kellumiseksi sitä olisi voinut sanoa, mutta se ei syvällä viihtynyt kovinkaan kauan vaan ravasi aina lennokkaasti syvältä matalalle oleilemaan, joten syvällä käytiin ainoastaa kolme nopeaa kierrosta muuten kahlailtiin rannassa. Lopuksi hyppäsin vielä itse alas ja kahluutin ruunaa kädestä vähän syvemmälle. Juuri niin pitkälle, kuin omat jalat yltivät pohjaan. Tämän paikan paras puoli on ihana hiekkapohja, joka syvenee hyvää vauhtia ei siis liian nopeasti, kuten monissa järvissä on tapana. Sekä, että rantakaistale on tosi leveä, joten jos ei halua mennä syvälle pystyy kahluutamaan matalalla pitkänkin matkan. Kaiken kaikkiaan Voku tykkäsi käydä pulikoimassa, jotakin viileää vastapainoksi näille helteille. Katsotaan, jos päästäisiin mahdollisimman pian uudestaan ja vaikka kaverin kanssa. Nyt loppuviikosta ei ole mitään suurempia suunnitelmia, muuta kun Poriin pakkaaminen ja hirveä jännittäminen miten meidän pojat suoriutuu matkasta. Onneksi saatiin tosi hyvä majoituspaikka vähän kauempana radasta tosi rauhallinen, joten perjantaina lähdetään puolilta päiviltä matkaan ja pyrin postailemaan matkasta tännekkin.

Mä en ole ihan varma, mitä tuo ruuna oikein duunaa