Päästä varpaisiin on saatu hoitoa ja ehkä jopa liikaakin

No niin nyt viimein sai revittyä aikaa, että kerkeän teillekin kertomaan, mitä täällä pilkanmaassa tapahtuu. Elikkän tässä viime viikolla käytiin Vokun kanssa hieman kouluilemaan. Sain jopa taivuteltua pikkuveljeni kuvaamaan meitä, joten pääsimme laittelemaan hieman paremmat kamat päälle. Aloiteltiin taivuttelut pääty ympyröillä ja pitkille sivuille tehtiin pohkeenväistöjä. Ympyrät sujuivat hyvin ainakin oikeaan kierrokseen, mutta vasemmalla kinnasi hieman takapäästä eikä ruuna meinannut millään vetristyä. Lopulta ruuna alkoi kuitenkin vetristyä ja tuntumaan jopa hyvältä. Kun tehtiin kaikenlaisia ympyröitä ja väitöjä, ainoa hirvittävä asia tässä yhtälössä olin vain minä ja minun istuntani. Huomaa hyvin kun ei olla väännetty valvovan silmän alla koulua tai nyt väänetty ollenkaan, kun heppanen on ollut kipeä, niin istunta oli aivan hirveä. Könötystö oli huomattavissa ja mä en edes osannut istua harjotusravissa ilman, että olisin näyttänyt sirkusapinalta tai näin ainakin musta tuntui. Ruuna kuitenkin paransi koko ajan, mitä pidemmälle mentiin, joten siihen olin tosi tyytyväinen ja samana iltana kyselinkin jo muutamalta valmentajalta olisiko heillä mitään tulevalla viikolla. Laukkaa otimme vain vähän muutaman hassun noston molempiin suuntiin, kun vasta vähän aikaa ollaan oltu terveitä. Kotona päästiin sitten laittelemaan jalkoja ihan huolella backärit kaikkiin jalkoihin, jonka lisäksi selkään, lapoihin, polviin sekä takakintereisiin lämpölinimenttiä.

Seuraavana päivänä käytiin ihan vaan maastoilemassa rauhakseltaan, jonka jälkeen jouduimme pitämään kaksi päivää vapaata sillä oma selkäni rupesi kipeytymään ja vietin kaksi päivää sohvalla arnikan kanssa. Sunnuntaina selkä oli kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaa ja Neea kyseli minua Vokua maastoon, joten ajattelin, että mikäs siinä. Lenkki sitten venyi pidennetyksi safariksi ja kesto oli noin 4 h, joista 2,5h oli käpyttelyä ja akkojen juoruilua, mutta hepat nauttivat suunnattomasti. Paitsi Memmu ja Voku tahtoivat nahistella matkalla hieman rajumminkin. Sekä ilmeni että Touko ei ole Vokun suurimpia faneja, kun jouduimme väistämään sivutielle takaanta tulevaa autoa, jolloin Voku ja Touko joutuivat aivan kylki kylkeen, jolloin Touko hermostui ja päätti hypätä pystyyn, jonka jälkeen se jäi kuopimaan paikalleen. Voku ei ollut moksiskaan tapahtuneesta ja meitä tyttöjä taas nauratti ihan hullunlailla. Pojat ovat aina tulleet hyvin keskenään toimeen, mikä lienee kiukutti.
Sekä ihmisiä nauratti ihan hirveästi, kun näkivät pyörätiellä kolme hevosta ja yhden pienen ponin. Voku rauhoittui jopa lenkin aikana, että päästiin kävelemään pitkillä ohjilla eikä painanut pahemmin laukassa, mitä nyt yksi ylämäki lasketeltiin vähän kovempaa, jonka jälkeen rauhaatumiseen meni hetki.

Tänään sitten Mari tuli hoitelemaan heppasia ja Voku oli myös listalla samalla Mari myös sovittu ruunan molemmat satulat. Sovituksen aikana ilmeni sitten, että ruuna on kasvanut ulos molemmista satuloista, joten nyt meillä alkaa sitten satulanvaihto viikot. Onneksi Mari antoi tuttunsa numeron, joka toimii satulan sovittajana. Tämän jälkeen alkoikin sitten ruunan hoito. Vokulla oli suolisto tukkoinen, sekä rintakorissa sanomista ja myös niskanikamissa oli ahtautta. Kahdessa viimeisessä Vokulla on ollut aikaisemminkin onglemia, mutta tuo suolista oli ihan uusi juttu ja Mari epäili, että ruunan kiukuttelu ja muu oireilu on voinut hyvinkin johtua siitä. Mari antoi myös uudet ruokinta ohjeet, jonka mukaan meiltä lähtee ruokailusta rauta kokonaan pois sekä aamu- että iltakaura pitää liuottaa. Rauta on kuulema liian kovaa vatsalle ja liutoettun kauran pitäisi rauhoittaa vatsaa. Lopuksi Mari vielä laittoi akupuntioneulat takajalkoihin, joiden pitäisi vaikuttaa munuaisten toimintaan. Lisäksi ruunalle määrättiin vielä hiekan poisto kuuri ihan varmuudeksi, sillä tapaus muistutti kuulemma muutamaa muuta heppaa, joilla oli ollut hiekkaa vatsassa.

Ruunan hoitojen jälkeen Mari alkoikin hoidella minua. Valitettavasti mussa oli niin paljon vikoja ettei aika tahtonut riittää, joten sain selkään kipu- ja stressilaastarit. Kyllä mä en ole ikinä kuullu mistään tälläsistä, mutta kuulemma tehonnut hepoilla että ihmisillä. Vaikutuksen kyllä huomas heti kun laastarit oli iholla, tuli rentoutunu olo ja kaikki kiputilat hävis heti. Äiti otti muutaman erän niitä hepoillekkin esim Vokulle Mari suositteli niskaan stressilaastaria, mitä tulevina päivinä tullaan kokeilemaan, mutta jos näitä tulee vastaan niin voin lämpimästi sanoa, että ottaakaa ihmeessä. Toimivat ainakin meillä ! Lopuksi vielä muutama hassu kuva hoidosta, sori puhelin laatu, joten koittakaa ymmärtää.

Viimeinkin takaisin satulaan

Kuten otsikostakin voi jo päätellä ollaan viimeinkin pidetty muutama kuumeeton päivä ja näyttää siltä, että tauti on selätetty. Jee voittaja fiilis ! Lauantaina käytiin Vokun kanssa ihan vaan kävelemässä ilman satulaa jäällä ja ruunasta kyllä huomasi, että ollaan tervehdytty, sillä kävelystä ei meinannut loppu matkasta tulla mitään. Ja Vokusta oli tosi hurjaa käppäilä järven jäällä ja varsinkin isot kaislikot sekä venelaituri olivat hurjan pelottavia, että toinen meinasi heittää istumaan. Kokemuksena suosittelen jäällä käppäilyä, mutta vain jos jää on testattu, kuten meidän tapauksessa iskä teki monta kairausta ympäri järveä ja mittasi jään paksuuden. Sunnuntai pidettiin vapaata, mutta pääsin kuitenkin ahkerasti mittailemaan olisiko lämpö noussut takaisin.  Ainoa erimielisyytemme tässä kohtaa olikin se lämmön mittaaminen, sillä Voku vihaa yli kaiken kuumeen mittaamista. Enkä kyllä voi poikaa syyttää :D Onneksi mittari näytti, joka kerta turvallisia lukemia eikä muitakaan oireita ilmennyt ja ruuna sai tarhailla koko päivän. Jolloin minulla taas oli aikaa jatkaa Vokun varusteiden putsailua ja innostui jopa pesemään ruunan kotiloimia ja alkaa näyttää siltä, että pitäisi varmaan alkaa ostelemaan uusia. Ne nimittäin oli aika heikossa hapessa, jos nyt rehellisiä ollaan.

Tänään ja eilen ollaan puten kanssa vaan rauhakseltaan maastoiltu. Eilen heitettiin pieni lenkkin jolloin vain lölöteltiin ja vähän hölkkäiltiin. Ainoastaan Vokulla oli hieman vaikeuksia ymmärtää taas kerran hölkkäilyä ja löllöttelyä, kun pojalla oli vain mielessä lujaa meneminen häntä pystyssä. Näiden kuumeviikkojen aikana olen pannut merkille, että putella on tapana kanavoida energiansa väärin. Enkä ole vielä keksinyt miten saisin sen kanavoitua rakentavasti. Esim sillä on tapana kiukutella aamulla tallissa (hakkaa ovea, kaivaa, raaputtaa kaltereita you name it ) Ja nyt nuo vielä korostuivat, kun energiaa varastoitui entisestään. Olen yrittänyt kehitellä pojalle virikkeitä aina leikkipallosta ties mihin ideoihin, mutta poika ei ole oikein vastannut posittiivisesti vielä. No ylienergisyydestä takaisin tähän päivään, sillä tänään maastoilu sujui jo rauhallisemmin ja nyt ruuna alkaa tasaantua hieman paitsi pientä jäykkyyttä oli havaittavissa edelleen, mikä nyt toiselta on ihan ymmärrettävää. Onneksi Mari tulee taas tiistaina hoitamaan hevosia ja Vokukin on hoidettavien listalla. Saa nähdä löytyykö ruunasta, mitään "vikoja". Varsinkin nyt kun klipatessani huomasin, että Vokulla on molemmin puolin sään vieressä ja päällä semmoiset vaaleat läiskät ? Joita en ole ikinä ennen nähnyt eikä hankaaminen oli omastamielestäni mitenkään mahdollista, sillä iho ei ole koskaan ollut siitä kohtaa rikki ? Ja nyt olen huomannut, että meidän koulupenkki ei istu ihan niin nappiin kuin aikaiseemin, joten täytyy samalla Marilta kysyä pitääkö pistää satula vaihtoon vai vaihdetaanko kaari. Toivottavasti jälkimmäinen osuisi meidän kohdalle sillä minulla ei olisi varaa ruveta vaihtamaan satulaa, mutta jos on pakko niin on pakkoa. Minkäs sille teet, mutta ei maalata piruja seinille.Muuten oli ihanaa taas päästää putteilemaan oman murmelin kanssa nyt vaan positiivisina kohti loppuviikkoa.

Mentiin just jäälle ja kanavan päästä pääsee sitten järvelle kruisailemaan

Ja nyt vuoroon astuvat part 1

Hehe nähtävästi me ollaan vieläkin sairastauolla, sillä Vokun lämpö ei ole sitten laskenut yhtään... Tänään änkesin isin mukaan klinikalle, jossa sitten sainkin lisäohjeita, miten mun pitää toimia. Elikkä huomenna iskä saa ottaa veret Vokusta jotka minä sitten kiikutan klinikalle, jossa selviää ruunan tulehdusarvot. Jos nyt sieltä löytyis jotain vastauksia viimein. No on tässä jotain posittivista sentään, sillä nyt sain viimeinkin intoa tämän postauken tekemiseen. Kaikki varmasti tiedätte, että meidän tallissa asustelee enemmänkin karvaturpia kuin Voku ja nyt esittelen teille tallimme tunnetuimmat karvamoottorit.

Tallin kiistatta parashevonen Vieskerin Valo. Osa teistä varmasti tunnistaa pojan, muutaman lehden kannesta tai ainakin siitä, että se on tällä hetkellä suomen vahvin hevonen ( taskussa kuninkuuskilpailun pitkänmatkan voitto !!!)  Luonteelta Valo on hieman erikoinen, jos sekään riittää kuvaamaan tätä oria. Karsinasta ottaessaan se puree kaikkia muita tai ainakin yrittää paitsi isääni. Minua se rakastaa purra ylikaiken en kyllä ole keksinyt vielä syytä, mutta joka kerta ne hampaat tahtovat koluta nahkaani. Valo ei myöskään voi sietää toisia hevosia, jonka takia se on suljettu tallin kaukaisimpaan nurkkaan, jossa se on erittäin tyytyväinen. Kuten varmaan myös muistatte Valolla on tapana pahoinpidellä tarhaan vahingossa joutuneita esineitä, kuten ikean kassi viime talvena. Ja jos mitään tuhottavaa ei ole niin oman loimen repiminen käy myös ajanvietteestä. Itse en ole valolla ratsastanut, mutta äitini on ja jostain syystä ei myöskään halua minua sinne. Cant blame her ! Valpero on mutsini vauva :D

Tallimme toinen tykki Jottei. Tämä kaveri omistaa liiankin syvän huumorintajun ja ei aina tajua isoa kokoaan yrittäessä änkeä syliin melkeinpä väkisin. Itse olen Jotilla hieman ratsastanut viimeiseksi eilen kokeilin sillä montea jääll. Ihan hauska peli, kunhan rauhoittuu sillä sillä pitäisi olla koko ajan jotain viihdykettä. Mutta toisin kuin Valo Jotti ei tuhoa esineitä. Jotin yksi omistajista on muuten Jaana kivimäki tämän hetkinen paraolympiaratsastaja, jonka moni varmaan tietää. Myös Jotti kuuluu äidin mussukoihin, mikä tarkoittaa, että suurimman osan ajasta äiti laittelee sitä ja minä jos äiti ei ehdi. Eli en hirveästi tämän kanssa tee töitä, mutta nyt näyttää kuitenkin, että Jottia aletaan treenaamaan monteen, joten minä pääsen kiipeämään kyyttiin.

Haha tämä seuraava kaveri on ollut tallissamme niin kauan kuin vain jaksan muistaa. Voisin jopa sanoa, että tallimme ei olisi sama ilman tätä kaveria. Vieskerin vissi tunnetaan myös nimellä ahkera poika, joka tulee siitä että ruuna ei aina jaksa yrittää :D Vissi on luonteeltaan omalla tavalla huumorin tajuinen jyyrä ukko, jos noin voin sanoa. Vissi kuuluu monen ratsastajien suosikki listalle, esim Henna ja Iitu rakastavat putteilla sillä. Ainii Vississä on vielä yksi erittäin hauska juttu, jos satut laittamaan sen aamulla pihalle ensimmäisten joukossa se ei anna sinulle kiinni, koska se tietää, että lähdetään töihin. Paitsi viime viikkojen ajan olen itse tullut siihen tulokseen, että ruuna antaa minulle kiinni ilman ylimääräisiä suostuttelu keinoja, koska se tietää, että minä en liikuta ruunaa rankasti :D Hakiessa Vissi yleensä tulee sinua vastaan, mutta rupeaa hyvin nopeasti kääntämään persettä kun pitäisi antaa kiinni. Älkää kysykö meidän kalusto on hieman erikoista. Vaikkakin Vissi on tuommoinen juntti siitä on pikku hiljaa alkanut kuoriutua oikea kouluratsun alku ja nyt innolla katsellaan miten poika kehittyy.