Tutustumis kierros toiseen kotiini

No niin nyt sain viimeinkin pitkään roikummassa olleen jutun hoidettua. Sillä nyt pääsette kurkistamaan millainen meidän talli on. Älkää välittäkö sillä meillä on hieman sekaista, kun kuvatessa oli hiittipäivä ! Ja jättäkää myös noteeraamatta jäätymiseni ja kaikki muut puheelliset viat, niin luulen, että ette traumatisoidu pysyvästi. Anteeksi viellä, että tämä kesti niin hiton kauan. Postailen viellä myöhemmin uudelleen kunnon postauksen.

Hämärän aikoihin me vasta heräilemme

Hei sinne ruudun toiselle puolelle kerrankin saan postailtua ajoissa ja tältä päivältä kertyi aika mukavasti kerrottavaa. Aamu tallilla alkoi vetisissä merkeissä sillä yksi jumakupeistamme oli vuotanut yönaikana, joten käytävämme tulvi vedestä. Joten aamu vierähti kuppia korjaillessa ja miten saataisiin kaikki vesi keskeltä käytävää pois. Seuraava projektini vei minut varustehuoneeseen, joka näytti siltä kuin sielä olisi käyty kolmas maailmasota. Sillä huone oli täynnä viikonloppuisia ravikamoja, jotka oli jätetty purkamatta juuri minua varten maanatai aamuksi. Ja voin valhetelematta kertoa, että sotkun siivoaminen vei minulta yli 45 min. Kun taittelin kuivumassa olleet loimet ja pakkasin ne omille paikoille hyllyyn. Jonka jälkeen suunnistin purkamaan neljät kamat ja lisäksi pääsin lajittelemaan ne kolmeen eri pyykkilootaa lucky me! Rankat hommat eivät suinkaan loppuneet siihen vaan seuraavaksi isäni määräsi minut kantelemaan vesiä, joten koko aamupäivä meni ohitse. Toisaalta tänään oli aivan ihana ilma, joten töiden ohessa päätin napata kamerani ja painella kuvaamaan heppasia tarhaan. Valitettavasti jouduin jo alku taipaleella toteamaan, että suunnitelmani oli tuhoon tuomittu sillä heppaseni ei ollut kuvaamistuulella saatika sitten valmis esittelemään sulavia lentojaan kameran edessä. Sen sijaan kiinnostusta kylläkin löytyi kaverin kanssa painimiseen ja pojat olivat kuin 2-v orivarsat leikkeineen, mutta tallentui filmille sentää muutama melkeinpä käyttökelpoinen kuva.

Itse hevosen selkään pääsin vasta iltapäivällä ehdittiin heittää pieni iltalenkki maastossa pitkästä aikaa yksikseen. Alkoi olla jo hämärää joten puttekin oli hieman pörhäkkänä ja kaikki tutut paikat muuttuivat äkkiä pelottaviksi ja tuntemattomiksi. Varsinkin naapurissamme asusteleva tamma ja varsa olivat erittäin pelottavia. Yksi hyvä puoli talvessa on se, että melkein kaikki paikat ja erityisesti tiet ovat hyvässä kunnossa, joten päästiin menemään reippaasti koko lenkin ajan. Vaikka Voku olikin pörhäkkäälläö tuulella ei se sentää käsistä lähtenyt, mitä se on muutaman kerran tässä viime viikkoina yrittänyt tehdä. Laukkaamaankin päästiin ilman turhia hötkyilyitä ja sai lasketella hieman reippaamminkin pelkoa siitä, että herra alkaa luulla itseää oikeaksi laukkahevoseksi. Kun sitten viimein olin saannut laitettua tallin kiinni päätin alkaa tehdä kunnon joulusiivouksen kämpässäni. Ja uskokaa, että jos on huone joka on samaa koko luokkaa kuin tämä minun niin se ei ole mitään riemua. Mutta tulipahan sekin tehtyä ja sain jopa viimein ripustettua kaikki taulut seinälleni, josta tuu omasta mielestäni aika hyvän näköinen.

Ylioppinut vuosimallia 2013

No niin nyt tänne blogiinkin voi tulla ylpeänä kertomaan, että nyt minullaki sitten ylioppilaslakki ja lukio suoritettu. Juhlat sujuivat tosi hyvin vieraita ei tullut kuin 30, mutta rahaa ja lahjoja senkin edestä. Aamu oli täysi kaaos, kun suurin piirtein juoksimme toistemme yli, jotta me ehdittäisiin kampauksen ja meikin laittoon. Aluksi lähdettiin laittamaan kampaus Lauralle Ilon pilkeen ekokampaamoon. Minulla ei ollut mitään ihmeellisempää ideaa, joten annoin Lauralle vapaat kädet ja tulos oli omasta mielestäni upea. Tämän jälkeen suunnattiin meikkiin, joka sekin sopi mekkoon oikein hyvin. Lakitettavia ylioppilaita oli minun lisäksi vain kolme ja juhla pidettiin koulun salissa, mikä sai minut hieman hermostumaan. Sillä meidän piti nousta kapeita portaita, jonka jälkeen meidän täytyi selvittää tiemme lakkien luo kaiken maailman johtojen ja muiden tavaroitten läpi. Tässä kohtaa minua alkoi pelottaa selviytyisinkö matkansta kaatumatta tappaja korkkareillani. Onneksi pääsin kuitenkin leviämättä koko lavan läpi. Seremonian jälkeen painelimme kiireesti kotiin siivoamaan ja valmistautumaan Yo-kuvauksia varten.

Iitu saapuikin kameransa kanssa kolmen maissa jolloin pääsimme laittelemaan Vokua valmiiksi. Kuvaus sää ei ollut kaikista ihanin, vaikkei satanut lunta, mutta tuuli kyllä senkin edestä. Huurrrr siis se tuuli olisi voinut olla suoraan Alaskasta ja voin sanoa, että oli muuten kylmä siinä mekossa. Aluksi otettiin kuvat ilman heppasta tiellä, missä ei mennyt kovinkaan kauan, jonka jälkeen alkoi hullu puunaus, että saataisiin ruuna näyttämään häikäisevä komealta. Näissäkään kuvissa ei mennyt kauan napata, sillä Voku olikin tänään kuvaus tuulella, kun pihalla tapahtui kaikkea jännää. Paitsi Voku olisi halunnu maistella ruusua, mikä tosin toimi hyvänä houkuttimena, kun heppasen katse harhaili jossain muualla. Kuvista tuli omasta mielestäni hyviä, mutta nyt en osaa päättää mikä niistä sopisi parhaiten kiitos korttiin, joten mikä kuva teistä on paras ? Loppuilta sujui oikein hyvin jota en nyt viitsi ruveta kertailemaan. Mutta yritän tässä postailla lisää mahdollisimman pian :)