Niin monen monta erillaista, mutta vain yksi sopiva

No niin nyt meillä on sitten satulan sovittaja käynyt ja huhhuu, että oli henkisesti rankkaa. Outi tuli tuossa klo: 18.00 kauhealla määrällä satuloita. Ruuna ei myöskään ollut aluksi kauhean innoissaan, kun se raahasin pois iltaheinien äärestä, mutta minkäs teet. Aloitimme koulupenkkin sovittamisella, mukana oli noin 5 erillaista ja merkistä penkkiä, jotka olivat toinen toistaan hintavampia, että minua rupesi jo melkein itkettämään rahapussini puolesta. Outia rupesi naurattamaan, kun näki ruunani ensimmäistä kertaa. Kuulemma kuvat olivat saaneet pojan näyttämään paljon isommalta, kuin se oikeasti on. Ensin rupesimme eliminoimaan kaikki epäsopivat satulat ja pojat niitä olikin yllättävän paljon. Lopulta pääsimme koeratsastamaan kolmea satulaa. Jotka olivat Barnsby jolla hintaa oli päälle 500, toisena oli Albion koulupenkki jonka hintalapussa luki 850 ja viimeisenä sovitettavana olikin sitten Prestigen penkki, jonka hintaa en edes halunnut kuulla. Kun sitten ruvettiin pihalla poikaa satuloimaan, niin toinen mietti hetken, että mitäs ihmettä te nyt oikein luulette tekevänne. Koe istuminen tapahtui ilman jalustimia, joten voitte kuvitella, kun minä yritän ravailla tietä pitkin ilman jalustimia pollella, joka on ollut sairastauolla ja kerännyt kiitettävän määrän energiaa. Jep katastrofin aineksethan siinä oli melkein käsillä. Barnsby ei sattunut kuitenkaan meille vaikka sitä olisi topattukkin. Joten jäljelle jäivät Albion ja Prestige, molemmat olivat mun mielestä taivaallisia istua ja tuntuivat muutenkin hyviltä kaikin puolin, mutta Albion veti, jotenkin enemmän puoleensa ja se sopi onneksi Vokulle kuin nappi päähän. Joten en joutunut repimään rahoja selkänahastani. Outi sitten lupasi toppauttaa satulan sopivaksi ja laittaa postissa, joten sen pitäisi tulla joko tämän viikonloppu puolella tai ensi viikon alussa.

Estesatuloiden sovittaminen oli taas ihan eri juttu, sillä vain yksi satuloista sopi ruunalle ja se oli Prestige ja hintaa oli 1500, jonka jätin heti pois. Sekä satula oli ruskea, joten se ei olisi sopinut edes meidän väreihin, mutta Outi lupasi tulla uudelleen kuukauden päästä ja silloin sovitellaan estepenkkiä pojalle ellei jostain ole jo sellaista löytynyt, joten kyllä osittain oli onnistunut reissu. Kuvia satulasta saatte heti kun se tulee postissa, ja ettei postaus jäisi näin lyhyeksi niin näin lopuksi voisin kertoilla teille tallilta kuulumisia. Koska Voku on ollut tauolla olen päässyt nyt ajelemaan muutamaa nuorta heppasta. 4-v kääntyvää putte ruuna Allu, jolla pitää ajalla vaan hiljakseen ja hölkötellä muna hölkkää syöksymuna asennossa, kuten kaveri aina sanoo. Ja toinen ajettavani on 3-v jenkki sukuinen pikkumies Luka, johon olen aivan rakastunut. Isi antoi jopa minun lähteä komean pojan kanssa hiitille yksinään tai siis vetojahan minä sillä ajelin, mutta kuitenkin. Plus vielä lopuksi blogiin pitäisi kohta tulla postaus, jossa pääsette kurkistamaan treenauspaikkojamme hieman lähempään, joten sitä odotellessa.

Luka odottelee hiitille lähtöä

Hiljainen ja mustiin pukeutunut helmikuu

Sitä tämä kyllä on ollut ! Takapakkia on tullut joka suunalta, ettei ole tehnyt mieli kirjoittaa montaa postausta samasta aiheesta, joten nyt sitten löysin aikaa laitaa kaikki asiat samaan postaukseen. Jotenkin tuntuu, että ns. Karma on tahtonut muistaa minua ja hevostani tässä helmikuussa jo hieman liikaa. Alku kuukausi meni itsellä sairastellen. Voku sai hiekanpostokuurinsa, joka on alkanut näyttää merkkejä positiiviseen suuntaa. Pojan vatsan ympärys on nimittäin pienentynyt. Kenkiä on irronnut ja lennellyt pitkin poikin kylää, joka on saannut isäni jo melkein riemastumis pisteeseen, varsinki ne kengät jotka lähtivät takajaloista.

Kenkä irtosi ja poika ei enää meinannu pysyä tolpillaan, joten mammakin pääsi urheilemaan vierelle

Satulaongelman takia ratsastus on ollut vähäisempää, sillä tallilla ei ole yhtään satulaa joka sopisi ruunalle edes hyvin. Mutta onneksi sain erään satulansovittajan kiinni ja hän lupasi tulla hätii nyt sunnuntaina, joten mitenkäs se sanonta menee " Hummani hei, se rahani vei ". Mutta pahin takaisku oli kuitenkin vasta edessä päin... toissa viikolla päätin sitten mennä ajelemaan Poikaa. Kaikki meni hyvin ruunalla oli hyvä paine ohjissa ja toimi muutenkin kuin vanha tekijä. Joten meinasin lisätä jarrukärreillä ajamisen viikko-ohjelmaan, jotta ruuna saisi takapäähän enemmän ponnistusvoimaa. Kotona poika oli letkuissa n. 30min. Nyt te varmaan mietitte, että missä se takaisku oikein on ? No se ilmeni vasta kun otin Vokun karsinasta pois. Jolloin huomasin, että toinen takajalka oli pois alta. Itkuhan siinä meinasi tulla, kun mittailin laaserin kanssa ja terve jalka sanoo 20 °c ja kipeä lähemmäs 30 °c ja jalka oli tuli kuuma. Rupesin sitten soittelemaan porukoille, jotka molemmat olivat ajamassa, että äkkiä kotiin ja tarkastelemaan jalkaa. Koska vuohisessa ei ollut pulssia isän kanssa epäiltiin, että poika oli kolhaissut jalkansa tarhassa riuhuessaan. Joten laitoin bäkkärin ja seurailin tilannetta.

Mikä paheni entisestään ruuna ei seuraavana aamuna kävellyt yhtään paremmin ja katseet kohdistuivat seuraaviin vaihtoehtoihin luukalvon tulehdus, jänne on reagoinut tai hankkari oli pamahtassa. Tässä kohtaa mulla alkoi stressikäyrät ja verenpaineet nousivat kattoon. Onneksi isi sitten sanoi että eläinlääkäri oli tulossa muutaman päivän päästä raspaamaan hampaita, joten en voinut muuta kuin pitää ruunaa letkuissa ja hoitaa jalkaa parhaani mukaan ennen tätä. No lopultakin se päivä koitti kun eläinlääkäri saapui tallille jalka oli tällä välillä osoittanut jo joitakin positiivisia merkkejä, kuten että se kesti ottaa painoa. Aluksi Vokulta katsottiin purukalusto, jossa ei ollut muuta kuin hieman korkeat takahampaat. Tämän jälkeen lääkäri vilkaisi jalkaa ja totesi, että tämä näyttää impparin alulta. Tässä kohtaa meinasi multa tulla itku ilosta, ettei mitään vakavampaa.  Mutsi nimittäin on maailman paras impparien parantaja ja tämä oli vasta alku joten ei mitään hätää. Tämä viikko menee sitten jalkaa hoidettaessa ja uusia satuloita odotellessa.  Jos sitten vaikka päästäisiin takaisin tuonne treeniareenoille.

Voku venailemassa purukalton tarkastusta

Päästä varpaisiin on saatu hoitoa ja ehkä jopa liikaakin

No niin nyt viimein sai revittyä aikaa, että kerkeän teillekin kertomaan, mitä täällä pilkanmaassa tapahtuu. Elikkän tässä viime viikolla käytiin Vokun kanssa hieman kouluilemaan. Sain jopa taivuteltua pikkuveljeni kuvaamaan meitä, joten pääsimme laittelemaan hieman paremmat kamat päälle. Aloiteltiin taivuttelut pääty ympyröillä ja pitkille sivuille tehtiin pohkeenväistöjä. Ympyrät sujuivat hyvin ainakin oikeaan kierrokseen, mutta vasemmalla kinnasi hieman takapäästä eikä ruuna meinannut millään vetristyä. Lopulta ruuna alkoi kuitenkin vetristyä ja tuntumaan jopa hyvältä. Kun tehtiin kaikenlaisia ympyröitä ja väitöjä, ainoa hirvittävä asia tässä yhtälössä olin vain minä ja minun istuntani. Huomaa hyvin kun ei olla väännetty valvovan silmän alla koulua tai nyt väänetty ollenkaan, kun heppanen on ollut kipeä, niin istunta oli aivan hirveä. Könötystö oli huomattavissa ja mä en edes osannut istua harjotusravissa ilman, että olisin näyttänyt sirkusapinalta tai näin ainakin musta tuntui. Ruuna kuitenkin paransi koko ajan, mitä pidemmälle mentiin, joten siihen olin tosi tyytyväinen ja samana iltana kyselinkin jo muutamalta valmentajalta olisiko heillä mitään tulevalla viikolla. Laukkaa otimme vain vähän muutaman hassun noston molempiin suuntiin, kun vasta vähän aikaa ollaan oltu terveitä. Kotona päästiin sitten laittelemaan jalkoja ihan huolella backärit kaikkiin jalkoihin, jonka lisäksi selkään, lapoihin, polviin sekä takakintereisiin lämpölinimenttiä.

Seuraavana päivänä käytiin ihan vaan maastoilemassa rauhakseltaan, jonka jälkeen jouduimme pitämään kaksi päivää vapaata sillä oma selkäni rupesi kipeytymään ja vietin kaksi päivää sohvalla arnikan kanssa. Sunnuntaina selkä oli kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaa ja Neea kyseli minua Vokua maastoon, joten ajattelin, että mikäs siinä. Lenkki sitten venyi pidennetyksi safariksi ja kesto oli noin 4 h, joista 2,5h oli käpyttelyä ja akkojen juoruilua, mutta hepat nauttivat suunnattomasti. Paitsi Memmu ja Voku tahtoivat nahistella matkalla hieman rajumminkin. Sekä ilmeni että Touko ei ole Vokun suurimpia faneja, kun jouduimme väistämään sivutielle takaanta tulevaa autoa, jolloin Voku ja Touko joutuivat aivan kylki kylkeen, jolloin Touko hermostui ja päätti hypätä pystyyn, jonka jälkeen se jäi kuopimaan paikalleen. Voku ei ollut moksiskaan tapahtuneesta ja meitä tyttöjä taas nauratti ihan hullunlailla. Pojat ovat aina tulleet hyvin keskenään toimeen, mikä lienee kiukutti.
Sekä ihmisiä nauratti ihan hirveästi, kun näkivät pyörätiellä kolme hevosta ja yhden pienen ponin. Voku rauhoittui jopa lenkin aikana, että päästiin kävelemään pitkillä ohjilla eikä painanut pahemmin laukassa, mitä nyt yksi ylämäki lasketeltiin vähän kovempaa, jonka jälkeen rauhaatumiseen meni hetki.

Tänään sitten Mari tuli hoitelemaan heppasia ja Voku oli myös listalla samalla Mari myös sovittu ruunan molemmat satulat. Sovituksen aikana ilmeni sitten, että ruuna on kasvanut ulos molemmista satuloista, joten nyt meillä alkaa sitten satulanvaihto viikot. Onneksi Mari antoi tuttunsa numeron, joka toimii satulan sovittajana. Tämän jälkeen alkoikin sitten ruunan hoito. Vokulla oli suolisto tukkoinen, sekä rintakorissa sanomista ja myös niskanikamissa oli ahtautta. Kahdessa viimeisessä Vokulla on ollut aikaisemminkin onglemia, mutta tuo suolista oli ihan uusi juttu ja Mari epäili, että ruunan kiukuttelu ja muu oireilu on voinut hyvinkin johtua siitä. Mari antoi myös uudet ruokinta ohjeet, jonka mukaan meiltä lähtee ruokailusta rauta kokonaan pois sekä aamu- että iltakaura pitää liuottaa. Rauta on kuulema liian kovaa vatsalle ja liutoettun kauran pitäisi rauhoittaa vatsaa. Lopuksi Mari vielä laittoi akupuntioneulat takajalkoihin, joiden pitäisi vaikuttaa munuaisten toimintaan. Lisäksi ruunalle määrättiin vielä hiekan poisto kuuri ihan varmuudeksi, sillä tapaus muistutti kuulemma muutamaa muuta heppaa, joilla oli ollut hiekkaa vatsassa.

Ruunan hoitojen jälkeen Mari alkoikin hoidella minua. Valitettavasti mussa oli niin paljon vikoja ettei aika tahtonut riittää, joten sain selkään kipu- ja stressilaastarit. Kyllä mä en ole ikinä kuullu mistään tälläsistä, mutta kuulemma tehonnut hepoilla että ihmisillä. Vaikutuksen kyllä huomas heti kun laastarit oli iholla, tuli rentoutunu olo ja kaikki kiputilat hävis heti. Äiti otti muutaman erän niitä hepoillekkin esim Vokulle Mari suositteli niskaan stressilaastaria, mitä tulevina päivinä tullaan kokeilemaan, mutta jos näitä tulee vastaan niin voin lämpimästi sanoa, että ottaakaa ihmeessä. Toimivat ainakin meillä ! Lopuksi vielä muutama hassu kuva hoidosta, sori puhelin laatu, joten koittakaa ymmärtää.