Hiljaista

Ajattelin, että nyt on korkea aika taas infota itsestä tänne, kun sekin on jäännyt hieman taka-alalle, kun eteen on tullut, jos mitäkin epäonnea. Huomenna lähdetään sitten Vokun kanssa kouvolan hevosklinikalle jalkaa kuvaamaan. Poika parka kävelee ihan kolmella jalalla, eikä suostu tulemaan ulos karsinasta. Kaikki tämä yhden helvetin potkun takia, meiltä jää tänä vuonna mestaruudet hyppämättä, mutta tuleehan niitä aina uusia. Edellisenä iltana en itse saannut nukuttua kuin 2 h 30min, kun päässä pyöri kaiken maailma ajatuksia, hyviä kuin huonojakin. Huomenna tiedämme lisää, kun kotiudutaan klinikalta.

Imbalance

Minusta tuntuu, että kaikki maapallon huono-onni, paha karma ja staattinen pimeä energia on kertynyt mustana pilvenä ympärilleni, koska viikko on ollut aivan hirveä. En ole päässyt ratsastamaan koko viikkoon, kyseisen epäonnen takia. Maanantaina oli ukonilma, tiistaina oli vasta 8 kotona, keskiviikkona huomasin, että Voku ontuu. Onneksi jälki ei ole suuri, mutta kipeä se on. Kaiken huipuksi oma stressi taso on järkyttävän korkea tulevien yo-kirjoituksia takia.

Mutta tänään näkyi hieman valoa tunnelin päässä, koska päästiin liikkeelle Vokun kanssa ainakin kävellen. Ihan maasta käsin kävin kävelyttämässä n. 2 km lenkin, sää vaihteli jatkuvasti aluksi paistoi aurinko, mutta samassa satoikin vettä. Molemmat nautittii tämmöisesta erillaisesta päivästä vaihteeksi ja Voku oli viellä kamalan tyylikkään näköinen uusi enkkuviltti päällään. Toivotaan, että päästäisiin viikonloppuna liikenteessen ihan kunnnolla.

Paluu kisakentille

Sori että postaus tulee hieman myöhässä, mutta eilen olin väsynyt etten vain yksinkertaisesti jaksanut avata konetta ja alkaa kirjoittaa. Eikä me olla oikein mitään erikoista tehty oman sairastumiseni takia. Mutta nyt oltiin eilen sitten kiviharjun seura esteissä luokissa hurja 60cm ja 80cm. Aamu oli pelkkä katastrofi, kun huomasin, että valkoiset housuni olivat täynnä tahroja, vaikka oli ne pessyt edellisena iltana. Tämä aiheutti minussa älytöntä takakireyttä ja pian sitten kiehuin kaikesta. No onneksi Voku ei hermostuttanut yhtään, vaan kotonakin oli aivan lunkisti, samoin matkustikin oikein hyvin. Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja minulla oli hyvän aikaa laittaa heppa valmiiksi. Onneksi kisaradatkin olivat minulle jo entuudestaan tuttuja, nimittäin hypännyt aikaisemminkin samassa paikassa samat radat. '

Kun 60cm verkka alkoi Voku ei ollut viellä hermostunut, vaan tyytyväisenä odotteli Memmun vieressä. Verkka sujui hyvin, ruuna ei poikkoillut hullunlailla, eikä imenyt esteille verenmaku suussa vaan todellakin keskittyi hyppyihin. 60cm sijoituttiin 2 ja luokan voittikin sitten Neea ja Memmu. 80cm rataa kävellessä huomasin, että 4a esteestä oli tehty kamalan leveä ja kapea okseri, jonka lähetyminen oli viellä kaiken lisäksi haastava. Tässä heräsi pienoinen paniikki, että venyykö se poika tuon yli vain lysähdetäänkö me sen päälle. Verkka meni taas hyvin ja rata alkoi hyvin tuli hyviä hyppyjä ja ruuna pysyi hyvin lapasessa, kunnes tuli se vaikea okseri. Vaikka kuinka yritin tehdä hyvän ja varman tien etujalka osui vähän puomiin ja se rämähti alas. Loppu radan Voku suoritti aivan loistavasti eikä katsellut mitään. Tässähän me ei sitten sijoituttu, mutta yhteistyö on ainakin parantunut, jos ei muuta. Ja ensi kerralla sitten hypätään 80cm puhtaasti.

Kaikki estekuvat: Linda Lantta
Muut: Oma kuvaajani

Tytsyt ja Pollet palkintojen jaossa

Kamelit vauhdissa

Ylpeet 60cm sijoittuneet

Älkää kysykö, sarjan eka tippu, joten tuli pieni paniikki

No ainakin se huolehtii noi takajalkansa hyvin. Toisin kun mä ton oman jalkani kanssa.