I'm not perfect, but I keep trying

Sori ettei ole tullut nyt postauksia pariin päivään, mutta tuo laitos, mitä kutsutaan kouluksi ajaa minut kohta hulluuden partaalle. Jo ekalla viikolla opettajat ovat antaneet kamalan paljon läksyjä ja kurssejakin on niin paljon, että huh huh. Jonka takia en ole edes jaksanut ratsastamaan lähteä. Eilen kuitenkin päätin juoksuttaa Voku, joka ei ollut ihan samaa mieltä asiasta. Ja meillä oli taas tämä oikeaan kierrokseen menemisen ongelma, jota sitten yhdessä ratkottiin. Mutta pientä edistystä on tapahtunut, koska nyt en tarvitse enää liinaa, että saisin Vokun ravaamaan/ laukkaamaan jne ympyrällä ja kaiken lisäksi kuunteli tosi hyvin ääni käskyjä. Kun lopetettiin juoksuttaminen lähdettiin kohti pesupaikkaa, tällä kertaa annoin Vokun kävellä vapaana perässä, mutta jouduin sitä hieman komentamaan, koska herra eksyi syömään. Tästähän herra sitten veti herneet nenään eikä suostunut pesupaikallekkaan enää tulemaan.ennen kuin sitten piti riimunarulla kiskoa perässä sinne.

Tänään mentiin sitten perjantain kunniaksi Neean ja Memmun kanssa maastoon. Vedettiinkin sitten oikein kunnon melkein 3h kestävä lenkki ja riemulla ei taaskaan ollut mitään rajaa. Molemmat hepat olivat kamalan pörhäköitä ja laukassa mentiinkin sitten kivan reipasta. Voku ei taaskaan osannut ottaa rauhallisesti vaan levy jäi päälle pahemman kerran ja kaiken lisäksi se joutui Memmun pahoinpitelyn uhriksi ylitäessämme suojatietä kiltisti. Lenkin aikana opin myös, että Voku pelkää viemärin kansia, mikä oli sitten huvittavaa katseltavaa, kun toinen katseli niitä kammoten. Takatulo matkalla satuttiin löytämään tien vierestä, ei siis kenenkään tontilta omenapuu, missä oli vielläpä hyvän näköisiä omppoja. Eihän siinä auttanut, kun kivuta selästä alas ja maistaa. Hepatkin sai muutaman pienen palasen, jonka jälkeen ne olivat tosi tyytyväisiä, ainakin hetken verran. Tästä jatkettiin matkaa normaaliin tahtii mussuttaen omppoja toisessa kädessä ja ohjat toisessa kädessä. Edessämme aukeni metsätie, missä ollaan aina laukattu, no voitte itse päätellä, mitä kävi. Molemmat ampaisivat laukkaan ja meillä meni omenat väärään kurkuun.  Ohjia piti alkaa keräilemään pikkaisen nopeasti ettei lennetä kaaressa pöpelikköön. Vasta heppojen rauhoituttua päästiin itse vetämään henkeä omenoista, joihin melkein tukehduttiin. Mitä siis opimme, älä hemmetti syö omenoita ratsastaessasi.

Ja ainiin unohdin mainita viellä toisesta edistyksestä Vokun kanssa. Tänään onnistui ensimmäistä kertaa hoitaminen vapaana. Sain hakea tavarat niin, että ruuna seisoi kiltisti ja viellä niin, että satulahuoneesta ei Vokua näe. Sama purkaessa, muru seisoi kiltisti paikallaa  viellä pesupaikallakin aivan irrallaan. Hetken verran tuli semmoinen onnistumisen tunne, jonka jälkee piti lähteä hakemaan toiselle herkkuja.

So live like you'll never live it twice

Huoh tänään oli taas vuoden kamalin päivä eli kouluun paluu. Koko aamua voisi kuvailla yhdellä sanalla "jäätävä". Luojan kiitos päästiin pois nopeasti ja päätettiin mennä Neean kanssa kokeilemaan uusia maastoesteitä. Matkan varrella käytiin laskemassa radalla vähän höyryjä pois kun pollet oli taas mukavan pörheitä. Ne jopa innostuivat kisailemaan oikein kunnolla. Kun saavuttiin maastoesteille molemmat oli ihan liian kuumina, puhumattakaan siitä, kun päästiin hyppäämään. Molemmat hyppäsivät esteitä ihan onnessaan, vaikka korkeus oli jotain 50-60cm. Voku oli perus Voku ja kielsi ekan kerran pelottavalle havuesteelle ja seuraavalla kerralla hyppäsi sen verran korkealta, ettei vaan toista syötäisi. Molemmat pudottelivat esteitä hiukan ja niitä piti sitten nostella, josta lopulta tultiin siihen tulokseen, että niitä on viellä paranneltava. Enempää en oikein osaa kertoa, jonka takia laitan reilusti kuvia. Mutta sen verran voin sanoa, että ihan mahtava päivä oli.

Maailma toisin silmin

Aluksi pari sanaa. Tänään on viimeinen lomapäiväni, joten ajattelin ottaa sittä kaiken irti. Siispä päätin toteuttaa nyt yhden toivepostauksen eli päivä Vokun silmin. Ja erityishuomia estekuvissa, tiedän, että jalkani on kamalan takana huonontapani takia, jota korjataan valmentajan kanssa koko ajan.


Saatoin kuulla kuinka ovi kävi ja joku käveli pihan poikki. Lähdin äkkiä juoksemaan portille ja ilmoitin äänekkäästi, että haluan sisälle.Valitettavasti tallissa oleet saivat kaurat ennen kuin pääsi sisälle.Onneksi olin yön ulkona, koska nyt pääsin viettäämään päivääni viileässä tallissa aamuheinieni kanssa. Närkästyksekseni huomasin heinäni määrän vähentyneen, koska mamma pitää minua hieman liian pyöreänä.  Päivä kului siinä mukavasti puruissa köllöteltäessä, ennen kuin mamma tuli herättämään, koska halusi nyt välttämättä kokeilla ostamiaan suojia. No olihan ne tyylikkäät ja muuten, mutta olisi kyllä voinnut niitä muulloinkin ihailla.  Ilmeisesti mamilla oli ongelmia saada isää löymään etukenkäni takaisin jalkaan, kun sen pakomatkallani tiputin. Lopulta sain kuitenkin kengän jalkaan ja mamma rupesi minua harjailemaan.

Iloiseksi yllätyksekseni huomasin mamman tuovan estepenkin, suojat ja martingaalin. Tämä tiesi vain yhtä asiaa, me mennään hyppäämään Memon kanssa. En jaksanut kunnolla edes odottaa, vaan tuupin mamia, että lähdettäisiin jo.  Koko matkan ajan tarkkailin ja kuulostelin milloin kuulisin kavioiden kopsetta ja näkiin Memmun.  Mutta Memmu olikin ollut meitä nopeampi ja tuli vastaan jo lähimutkan takaa, josta minä sitten sain sydänkohtauksen. Ilokseni huomasin myös, että Toukokin oli mukana tämä tiesi kolminverroin hauskaa. Aluski heitettiin pieni maasto, jossa me oltiin Memmun kanssa kuumina ja laukassa singottin innoissaan eteen, jopa Toukokin innostui laukassa ja päästiin laukkaamaan kolmerinnan pellolla. Laukan jälkeen minulla oli viellä kova halu mennä, mutta kuski oli erimieltä ja pidätteli minua.

Saapuessamme kentälle huomasin sen olevan täynnä pelottavia esteitä. Aloitettiin semmoisella 20cm kokoisella esteellä mihin alle oli lautettu muovinen vähän vesimaton kaltainen härvellys. No minähän pelkäsin niitä, kun ei se mamma niitä edes mulle näyttäny, niin tuli tehtyä pari liioteltua pomppua, joille muut nauro. Sen jälkeen hyppäiltiin pari muuta pystyä, joissa oli kans hirveet viritykset. Niiden jälkeen siirryttiin jumppasarjalle, jota me ei olla koskaan ennen hypätty. Alku takkusi, kun minulle tuli hätä, että miten näitä mennään. Myös tällä kyseisellä jumpalla oikaisin, kuskin vastustuksesta huolimatta ja tulin tosi huonosti esteelle, josta seurasi kakkososalle kielto ja kauhukseni mami lipsui kyydistä pois. Onneksi mammaan ei sattunut ainakaan hirveästi, kun nousi pian takisin ratsaille. Kun tultiin tehtävä uudelleen, minua alkoi pelottaa, että tiputan mamman uudelleen, joten hidastin esteille niin paljon kuin vain voin.


Hetken kuunneltuani kuskin rohkaisu puhetta ryhdistäydyin ja sen jälkeen homma alkoi sujua. Lopussa pääsin yli 110cm okserista, muut vain sanoi, että hypäään liito-oravan lailla. Touko jättäytyi kuitenkin leikistä pois, koska oli niin väsynyt. Rataakin hyppäsin oikein hienosti, vaikka kaikki yksittäiset pystyt olivat metrejä ja en edes tiputellut kauheasti vain pari kertaa, mutta ne olivat sitten kunnon tiputuksia. Kotona pääsin suihkuu ja letkuihin, jossa ahkerasti vaadin saada isoa kuppia melassia, koska olin ollut niin hieno. Tämän jälkeen mami viellä laittelin jalkojani ja antoi kaiken maailman herkkuja.  Saatiin viellä varmistus tänään, että ei päästä kotkaan, joten lähdetään uimaan lahteen.

Me saatiin myös videota, mutta youtube ei sitä nyt suostu tähän laittamaan joten tässä