What's worth the prize is always worth the fight

    Suunnitelmiin tuli aamulla muutos, kun Neea ei saannut puhelimella kiinni. Tarkoitus oli siis lähteä yhdessä maastoon, mutta päätin sitten lähteä yksikseen pellolle hölköttelemään. Yllätykseksini sain kuvaajankin matkaan, joten päätettiin sitten kuvata, jonkinlainen videopostaus. Joo älkää välittäkö heilumisesta, koska kuvaajalla oli hieman tiukat paikat ötököitten kanssa. Voku oli taas tosi hyvän tuntunen eilisen väännön jälkeen, mikä johtui osia suussa olevista olympioista, joita meillä on tapan käyttää hypätessä sekä maastossa. En viellä uskalla ruveta hyppimään riemusta, että tämä tila olisi pysyvä, koska aina kun olen ruvennut elättelemään kunnon toiveita edistymisestä olen saannut paskaiset naurut ruunalta takaisin. Joten nyt on elettävä päivä kerrallan ja katsottava onko tämä nyt se oikea edistys askel Vokun kanssa. Älkää ymmäertäkö väärin ollaan me koko ajan tehty pient edistystä kokoajan, mutta mitään suurta ei ole viellä tapahtunut.

Vaikka eilen väännettiin melkein puolitoista tuntia, Voku silti jaksoi olla reipas itsensä. En oikein tiedä mistä se tuon kaiken energian saa, kun ikinä ei laiskota tai väsytä. Lukuunottamatta  päiviä, jolloin yhteityökyvyttömyys korostuu suuresti. Eipä me siellä pellolla pahemmin mitään kunnolista tehty vähän ympyrällä ravailua ja tavuttelua, jonka jälkeen vapaata ja rentoa laukkaa ilman ryöstämistä. Eikä muuten nähty pikkumiehiäkään maastossa, ainakaan paljon tai hirveän vaarallisia.
Ruuna selvästikkin nautti tämmöisestä rennosta meinigistä taas vaihteeksi. Kyllä meille molemmille oli kevyt kenttähiki, kun talliin saavuttiin.

Jottei postauksesta tulisi näin lyhyt päivitämpäs meidän kisasuunnitelmat. Tällä viikolla olisi Helsingissa joku Grand Prix- alueluokka minne me ei valitettavasti päästä lähtemään serkkuni rippijuhlien takia ja se olisi ollut meille luultavasti liian haastava, mutta ensi viikon sunnuntaina on kaksi vaihtoehtoa, joko Lahteen hyppäämään derby-rataa tai Kotkan aluekisoihin. Viellä ei olla päästy sopuun kumpaan lähdetään, mutta tässä viikon vaihteessa täytyisi päättää. Lahden isat on seurakisat jotka käydää nurmikentällä, mikä sisältää paljon erikoisesteitä esim. Vesihautoja sekä kuivahautoja. Jos päätetään lähteä tänne pitää kai varata uimalasit mukaan radalle. Kotka taas houkuttelisi sillä aluekisa tittelillään, minulla on ollut  tavoitteena päästä hyppäämään tänä vuonna ainakin yhdet aluekisat. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului osallistua kausalan alue-esteisiin, mutta niiden perumisen johdosta pitää keksiä uusi suunnitelma. Ja tuo Lahti epäilyttää sillä, että Voku ei ole viellä kamalan varma erikoiseste hyppääjä, jonka takia kieltää helposti pelottavan estee nähdessään esim. muuri tai vesimatto. Myöskin sen takia, että meillä ei ole mahdollista päästä harjoittelemaan erikoisesteitä oikein missää, kun kellään ei niitä oikein ole. Kyllähän se ne hyppää heti, kun on niitä päässyt ensin katsomaan, mutta ilman näyttöä kieltää tai menee yli kytäten jalkoihinsa.

 Ja apua lomakin loppuu kohta enkä ole valmistaunut millään tavalla palaamaan kouluu, en tiedä voiko siihen koskaan oikein kunnolla valmistautua, mutta kirjat puuttuu, motivaatio puuttuu eikä kolme täyttä jaksoa huvita lukujärjestyksessä yhtään sen enempää. Sen lisäksi olisi viellä kirjoitukset tulossa ja synkkä talvi edessä. Jotenkin tuntuu, että tämä loma on mennyt kamalan nopeasti, enkä ole kerennyt tekemään oikein mitään.

Hei.
Ja muistakaa heitellä paljon kysymyksiä niin saadaa koko homman kattava kysymyspostaus.

Kysymyspostaus

Elikkä nyt olisi 90 teksti ja lukioita näillä näkymin 25+ tietenkin anonyymit, joiden todellista määrää emme tiedä.
     Tämmoinen postaus on muhinut jo aijemmin mielessäni, mutta ei ole ollut hyvää tilausuutta tätä toteuttaa. Joten onko sinua askarruttanut jokin kysymys minusta, Vokusta tai jotain muusta. Nyt sinulla on mahdollisuus kysyä sitä ja muista ei ole olemassakaan tyhmiä kysymyksi tai näin olen ainakin kuulut. Joten kaikki kysymysen tämän postauksen kommenttiboksiin. Joten sen kun vaan roheasti kysymään.

Every second counts 'cause there's no second try

Miten minulla on aina näin huono tuuri, että en saa ketään kuvaamaan meitä, kun Voku menee hyvin koulua. Yleinen vastaus, mitä tänään sain oli nyt ei kerkeä, mutta telvision ääni kuuluin taustalta.
 (kyseessä siis pikkuveljeni). No mutta kuitenkin tänään vuorossa oli koulu vääntöä, valitettavasti Neea ei ollut asiasta ihan yhtä innoissaan kuin minä. Myös Moona liittyi Toukolla mukaan kouluiluun. Katsellessani kavereiden heppojen varusteita aloin naureskella. Molemmilla oli olympiat ja estesatula, mutta minä ainoana olin ainoastaan tunnollisena laittanut koulupenkin pollen selkään ja suuhun pelkän palan.
 
Alussa heitettiin pieni maasto lenkki, että hepat saataisiin rennoksi. Voku ei nytkään ryöstänyt yhtään vaikka mentiin ns. laukka suoria rinnakkain Memmun kanssa. Toisin sanoen Hevosemme olivat vaihtaneet rooleja. Memmu ja Touko kuumuivat ja yrittivät lähteä ryöstämään, kun taas Voku laukkasi reipasta, mutta hallittua laukkaa.

Tunti aloitettiin keski ympyrällä asettamisella kukin omassa tahdissa ja siitä eteenpäin sai jatkaa miten itse halusi. Voku ei aluksi kuunnellut kunnolla sisäpohjetta vaan yritti väen väkisin puskea sitä vasten, joten jouduin kunnolla painamaan vastaan, jotta saisin jonkinlaisen reaktion aikaiseksi. Kun oltiin saatu hepat jotenkin kulkemaan alettiin tehdä yhteisiä tehtäviä. Ensimmäisenä vuorossa oli raviväistötö lävistäjällä niin, että puolet väitettiin vasemmalle sitten suoristu ja heti väistätettiin oikealle. Voku yritti luistaa alussa tästä eikä halunnut mennä suorassa linjasa vaan yritti hiippailla lähemmäs lyhyensivun l tai c:tä. Pienen neuvottelun jälkeen menttiin viimein suorassa linjassa kohti oikeaa kirjainta, josta seurasi aina kehuja.

Väistöjen jälkeen oli keski ympyrällä laukan lyhennystä ja pidennystä. Tämän homman ruunani hallitsi melkein parhaiten ainakin lupuksi. Kun meinasi aluksi lyhennyksissä tiputtaa raville, onneksi pidennykset menivät paremmin jossa ruuna laukkasi rentoa pitkää laukkaa. Vasemmassa kierroksessa lyhennyksestkin sujui oikein kivasti, kun vaan heppa hoksasi idean kunnolla. Näiden tehtävien jälkeen siirryttiin haastavampiin nimittäin laukanvaihtoihin. Memmulle nämä olivat tietenkin helppoja, mutta Toukolle ja Vokulle tehtäv osoittautuikin hieman hankalammaksi. Kokonaisuudessaan saatiin yksi kunnon vaihto, vaikka se olikin pukin kautta.

Vahdot unohdettiin pian ja niistä siirryttiin vastalaukkaan. Tämän osa alueen Voku ja Touko hoitivat kotiin, kun Memmu halusi vaihtaa kilttinä tyttönä aina laukan kahdeksikon keskellä. Voku jaksoi pitää vastalaukkaa yllä hämmästyttävän hyvin verrattua mitä viimeksi yritettiin. Näiden jälkeen kokeiltiin viellä lävitäjällä laukata kulmaan asti ilman vaihtoa. Kaikki hallitsivat tämän oikein mainiosti, jonka jälkeen siirryttiin loppuverkkaan. Lopuksi ratsastin ihan kokeilu mielessä viimeisimmän kouluohjelman missä olimme nolanneet itsemme. Yllätyksekseni ohjelma sujui suht puhtaasti ja Ruuna yritti ohjeman aikana ihan tosissaan. Kerrankin jäi hyvä fiilis koulutunnista tämän höntin kanssa.