What's worth the prize is always worth the fight

    Suunnitelmiin tuli aamulla muutos, kun Neea ei saannut puhelimella kiinni. Tarkoitus oli siis lähteä yhdessä maastoon, mutta päätin sitten lähteä yksikseen pellolle hölköttelemään. Yllätykseksini sain kuvaajankin matkaan, joten päätettiin sitten kuvata, jonkinlainen videopostaus. Joo älkää välittäkö heilumisesta, koska kuvaajalla oli hieman tiukat paikat ötököitten kanssa. Voku oli taas tosi hyvän tuntunen eilisen väännön jälkeen, mikä johtui osia suussa olevista olympioista, joita meillä on tapan käyttää hypätessä sekä maastossa. En viellä uskalla ruveta hyppimään riemusta, että tämä tila olisi pysyvä, koska aina kun olen ruvennut elättelemään kunnon toiveita edistymisestä olen saannut paskaiset naurut ruunalta takaisin. Joten nyt on elettävä päivä kerrallan ja katsottava onko tämä nyt se oikea edistys askel Vokun kanssa. Älkää ymmäertäkö väärin ollaan me koko ajan tehty pient edistystä kokoajan, mutta mitään suurta ei ole viellä tapahtunut.

Vaikka eilen väännettiin melkein puolitoista tuntia, Voku silti jaksoi olla reipas itsensä. En oikein tiedä mistä se tuon kaiken energian saa, kun ikinä ei laiskota tai väsytä. Lukuunottamatta  päiviä, jolloin yhteityökyvyttömyys korostuu suuresti. Eipä me siellä pellolla pahemmin mitään kunnolista tehty vähän ympyrällä ravailua ja tavuttelua, jonka jälkeen vapaata ja rentoa laukkaa ilman ryöstämistä. Eikä muuten nähty pikkumiehiäkään maastossa, ainakaan paljon tai hirveän vaarallisia.
Ruuna selvästikkin nautti tämmöisestä rennosta meinigistä taas vaihteeksi. Kyllä meille molemmille oli kevyt kenttähiki, kun talliin saavuttiin.

Jottei postauksesta tulisi näin lyhyt päivitämpäs meidän kisasuunnitelmat. Tällä viikolla olisi Helsingissa joku Grand Prix- alueluokka minne me ei valitettavasti päästä lähtemään serkkuni rippijuhlien takia ja se olisi ollut meille luultavasti liian haastava, mutta ensi viikon sunnuntaina on kaksi vaihtoehtoa, joko Lahteen hyppäämään derby-rataa tai Kotkan aluekisoihin. Viellä ei olla päästy sopuun kumpaan lähdetään, mutta tässä viikon vaihteessa täytyisi päättää. Lahden isat on seurakisat jotka käydää nurmikentällä, mikä sisältää paljon erikoisesteitä esim. Vesihautoja sekä kuivahautoja. Jos päätetään lähteä tänne pitää kai varata uimalasit mukaan radalle. Kotka taas houkuttelisi sillä aluekisa tittelillään, minulla on ollut  tavoitteena päästä hyppäämään tänä vuonna ainakin yhdet aluekisat. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului osallistua kausalan alue-esteisiin, mutta niiden perumisen johdosta pitää keksiä uusi suunnitelma. Ja tuo Lahti epäilyttää sillä, että Voku ei ole viellä kamalan varma erikoiseste hyppääjä, jonka takia kieltää helposti pelottavan estee nähdessään esim. muuri tai vesimatto. Myöskin sen takia, että meillä ei ole mahdollista päästä harjoittelemaan erikoisesteitä oikein missää, kun kellään ei niitä oikein ole. Kyllähän se ne hyppää heti, kun on niitä päässyt ensin katsomaan, mutta ilman näyttöä kieltää tai menee yli kytäten jalkoihinsa.

 Ja apua lomakin loppuu kohta enkä ole valmistaunut millään tavalla palaamaan kouluu, en tiedä voiko siihen koskaan oikein kunnolla valmistautua, mutta kirjat puuttuu, motivaatio puuttuu eikä kolme täyttä jaksoa huvita lukujärjestyksessä yhtään sen enempää. Sen lisäksi olisi viellä kirjoitukset tulossa ja synkkä talvi edessä. Jotenkin tuntuu, että tämä loma on mennyt kamalan nopeasti, enkä ole kerennyt tekemään oikein mitään.

Hei.
Ja muistakaa heitellä paljon kysymyksiä niin saadaa koko homman kattava kysymyspostaus.