Huh. Nyt on takana sen verran rankka viikko, että on kyllä kaikki mehut puristettu irti. Tämän päiväinen koulupäivä oli yhtä helvettiä, jos nyt rehellisiä ollaan. Ja kaiken lisäksi opin että matikanopeni on oikea lehmä. Tää on nyt pakko laittaa tänne. Laskettiin jotain tosi helppoja tehtäviä ( huom tämä kurssi on suunnattu ykkösille ja minä olen abi, ei nolota.) No kumminkin, laskussa oli juttu mitä en millään ymmärtänyt ja joku muukin kysyi siitä. No ope sen selitti ja sen jälkeen tajusin homman, mikä oli oikeasti aika helppo juttu. Käännyin naurahtaen kaveriini päin ja tokaisin " ei juma tää meininki on täällä säälittävämpää ku mun omilla tunneilla" Koska en osannut laskea näitäkään. No ope sitten tokaisi " Onkos tytöillä jokin ongelma ". Kaikki kolme katsottii opea, että ei ole ??. " Apua saa pyyttää eikä sittä tulisi muiden valittaa". Tässä kohtaa minulla alkoi hermoja kiristää ja meinasinkin avata suuni ja korjata, mutta ajattelin, että parempi olla hiljaa. Ai että oikein vitutti olla luokassa loppu tunti, kun sanoo itse, että on paska matikassa ja opea päättelee siitä, että dissaan muita.
Nyt on taas kaikki negatiivinen energia purettu ja voidaan keksittyä positiivisiin asioihin eli Vokuun. Kuten otsikossa luki päivän sana on tänään safariajelu, jonka Moona keksi maastolenkin ajalla. Mentiin tyttöjen kanssa maastoon oikein kunnnon lenkille ja päädyttiinkin sitten Iitin puolelle. Voku oli taas ihan liian hyvä, mutta pörisi huolestuttavasti aina laukatessa. Iitistä lähdettiin sitte isoa tietä pitkin kohti Pilkanmaa cityä ja kulttuuria. Joka ikinen autoilija pällisteli meitä, kuin ei olisi hevosta ennen nähnyt. Matkalla törmäsimme nuoriin jätkiin jotain 6.luokkalaisia, jotka sitten innossaa heppojamme haukkuivat. Itse suivaannuin tästä, koska minun polleahan ei hauku kukaan muu kuin minä itse. Joten avasin suuni ja heitin kaiken mahdollisen ulos ja lopulta kersat kaikkosivat pyörineen. Jatkaessamme matkaa päätimme ravata tie sivussa pehmeällä pientaeella, kunnes näin taajama kyltin ja käännyin huutamaan Neealle, mutta näinkin kuinka Memmu kompastui kahdesti ja lensi aivan nurin Neea mukanaan. Kaikki säikähtivät ihan älyttömästi, mutta onneksi kummallekkaan ei sattunut mitää, mutta tiessä oli kaksi järkyttävän kokoista kuoppaa johon Memmu oli kompastunut.
Saimme mukavasti katseita osaksemme saapuessamme ns, pilkanmaan keskustaa. Ihmiset katselivat meitä, joka johti meidän nolostumiseen. Siellähän me täydelisessä idyllissä heppojen kanssa mentii, mutta yritettiin olla kiltisti. Kun päästiin pois citystä, mentiin maastoesteiden kautta ja syötiin omenoita eli sama loppuosa kuin viimeksi. Olin taas tyytyväinen Vokuun se oli rento ja kevyt ratsastaa, että tähän voisi melkein jo tottua vakituisesti. Kotona tuli venyteltyä ja laitettua patjat jalkoihin + annettua porkkanoita älyttömästi. Illal viellä katselin seuran sivuja ja löysin Sh:lle tarkoitetun näyttelyn, joka on viellä lähellä. No sinnehän minä sen oman murmelin sitten ilmotin, saa nähdä miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti