Maailma toisin silmin

Aluksi pari sanaa. Tänään on viimeinen lomapäiväni, joten ajattelin ottaa sittä kaiken irti. Siispä päätin toteuttaa nyt yhden toivepostauksen eli päivä Vokun silmin. Ja erityishuomia estekuvissa, tiedän, että jalkani on kamalan takana huonontapani takia, jota korjataan valmentajan kanssa koko ajan.


Saatoin kuulla kuinka ovi kävi ja joku käveli pihan poikki. Lähdin äkkiä juoksemaan portille ja ilmoitin äänekkäästi, että haluan sisälle.Valitettavasti tallissa oleet saivat kaurat ennen kuin pääsi sisälle.Onneksi olin yön ulkona, koska nyt pääsin viettäämään päivääni viileässä tallissa aamuheinieni kanssa. Närkästyksekseni huomasin heinäni määrän vähentyneen, koska mamma pitää minua hieman liian pyöreänä.  Päivä kului siinä mukavasti puruissa köllöteltäessä, ennen kuin mamma tuli herättämään, koska halusi nyt välttämättä kokeilla ostamiaan suojia. No olihan ne tyylikkäät ja muuten, mutta olisi kyllä voinnut niitä muulloinkin ihailla.  Ilmeisesti mamilla oli ongelmia saada isää löymään etukenkäni takaisin jalkaan, kun sen pakomatkallani tiputin. Lopulta sain kuitenkin kengän jalkaan ja mamma rupesi minua harjailemaan.

Iloiseksi yllätyksekseni huomasin mamman tuovan estepenkin, suojat ja martingaalin. Tämä tiesi vain yhtä asiaa, me mennään hyppäämään Memon kanssa. En jaksanut kunnolla edes odottaa, vaan tuupin mamia, että lähdettäisiin jo.  Koko matkan ajan tarkkailin ja kuulostelin milloin kuulisin kavioiden kopsetta ja näkiin Memmun.  Mutta Memmu olikin ollut meitä nopeampi ja tuli vastaan jo lähimutkan takaa, josta minä sitten sain sydänkohtauksen. Ilokseni huomasin myös, että Toukokin oli mukana tämä tiesi kolminverroin hauskaa. Aluski heitettiin pieni maasto, jossa me oltiin Memmun kanssa kuumina ja laukassa singottin innoissaan eteen, jopa Toukokin innostui laukassa ja päästiin laukkaamaan kolmerinnan pellolla. Laukan jälkeen minulla oli viellä kova halu mennä, mutta kuski oli erimieltä ja pidätteli minua.

Saapuessamme kentälle huomasin sen olevan täynnä pelottavia esteitä. Aloitettiin semmoisella 20cm kokoisella esteellä mihin alle oli lautettu muovinen vähän vesimaton kaltainen härvellys. No minähän pelkäsin niitä, kun ei se mamma niitä edes mulle näyttäny, niin tuli tehtyä pari liioteltua pomppua, joille muut nauro. Sen jälkeen hyppäiltiin pari muuta pystyä, joissa oli kans hirveet viritykset. Niiden jälkeen siirryttiin jumppasarjalle, jota me ei olla koskaan ennen hypätty. Alku takkusi, kun minulle tuli hätä, että miten näitä mennään. Myös tällä kyseisellä jumpalla oikaisin, kuskin vastustuksesta huolimatta ja tulin tosi huonosti esteelle, josta seurasi kakkososalle kielto ja kauhukseni mami lipsui kyydistä pois. Onneksi mammaan ei sattunut ainakaan hirveästi, kun nousi pian takisin ratsaille. Kun tultiin tehtävä uudelleen, minua alkoi pelottaa, että tiputan mamman uudelleen, joten hidastin esteille niin paljon kuin vain voin.


Hetken kuunneltuani kuskin rohkaisu puhetta ryhdistäydyin ja sen jälkeen homma alkoi sujua. Lopussa pääsin yli 110cm okserista, muut vain sanoi, että hypäään liito-oravan lailla. Touko jättäytyi kuitenkin leikistä pois, koska oli niin väsynyt. Rataakin hyppäsin oikein hienosti, vaikka kaikki yksittäiset pystyt olivat metrejä ja en edes tiputellut kauheasti vain pari kertaa, mutta ne olivat sitten kunnon tiputuksia. Kotona pääsin suihkuu ja letkuihin, jossa ahkerasti vaadin saada isoa kuppia melassia, koska olin ollut niin hieno. Tämän jälkeen mami viellä laittelin jalkojani ja antoi kaiken maailman herkkuja.  Saatiin viellä varmistus tänään, että ei päästä kotkaan, joten lähdetään uimaan lahteen.

Me saatiin myös videota, mutta youtube ei sitä nyt suostu tähän laittamaan joten tässä