Minulle tuli eilen kamala ikäkriisi, kun tulin ajatelleeksi, että enää muutama kuukausi siihen kun tulen 18v. Tämän tajuaminen sai minussa pienin paniikin, mutta ei ehkä siltä osastolta, miltä olisin itse luullut. Nimittäin minua ei huolettanut se minne hakisin lukion jälkeen jne. Vaan minua alkoi hirvittää se, että miten minun kilpailu vuoteni hupenevat koko ajan. Tätä huolta kasvatti myös se, että hevoslehdet ovat täynnä nuoria menestyneitä ratsastajia, joiden joukossa toivosin olevani, mutten ole. Tavallaan kadun sitä, etten alkanut kilpailla aikaisemmin, mikä johtui arkuudestani. Mutta ei nyt keskitytä minun kriiseihin vaan tarkastellaan tämän piävän maastolenkkiä.
Ennen kuin lähdin maastoon vein Vokun hetkeksi ulos, että saisin siivottua sen boxin. Lisään tähän viellä, että meillä on tapana pitää sunnuntaina ns. koppipäivä, jolloin hepat käydään vaan syöttämässä, jotta vanhemmillani olisi edes yksi ns.vapaapäivä. No kumminkin Voku oli tarhassa max. puolituntia. Kävellessäni sisälle vaihtamaan ratsastuskamat katsoin viellä tarhaan, jossa ruuna söi tyytyväisenä heiniään. Kerkesin vaihtaa vaatteet ja kävelessäni portaita ala huomasin ikkunasta Voku syövän ruohoa tarhan ulkopuolella. Se pirulainen oli tullut putkitarhasta läpi ja portti oli kyllä sen näköinen, että se oli saannut liian kovaa kyytiä. Onneksi Voku antoi heti kiinnin, josta raahasin sen karsinaan saarnaten sille.
Hetken päästä lähdettiin maastoon Neean/Toukon & Moonan/Jekun kanssa. Ja jälleen kerran hepat oli aivan liian pörheitä laukassa. Matkalla pysähdyttiin myös syömään omenoita, mutta opittuamme edellisestä kerrasta söimme ne paikalla seisoen. Lenkin lopuksi mentiin viellä radalle laskettelemaan kaikki höyryt ulos. Vasempaan kierrokseen mentäessä Voku painoi menemään aivan hullun lailla eikä malttanut pysyä nahoissaan, kun tuli hiljennyksen aika. Oikeaan kierrokseen ei homma kuitekaan sujunut. Jo lähdössä jouduin hidastamaan, kun muut heittivät hiekkaa naamaani. Tästä seurasi sitten seuraavassa kaarteessa, mistä pääsee kotiin, niin että Voku heitti täydessä vauhdissä 90 asteen kulman ja yritti lähteä kotiin. Itse tietenkin en ollut ideasta samaa mieltä vaan pysäytin kaverin ja jäätiin odottamaan tosia. Ja sen verran voin viellä lisätä, että Voku kävi niin kuumana, että hyppi pystyyn ja steppaili häntä pystyssä, kuin mikäkin arabi. Kun viimein päästiin kotiin, hommat pystyi taas hoitamaan niin, että Voku oli koko ajan vapaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti