That`s just the way of life

Alkaa jo pikku hiljaa huomata, että syksy on tulossa. Olenaisesti huomaa kun puiden lehdet kellästuvat, ilma alkaa kylmetä ja iltaisin peltojen yllä saattaa näkyä sumuverho. Mutta olen huomannut syksyn tulon myös Vokusta. Ruunassa alkaa nähdä selviä syksyn merkkejä, se piristyy huomattavasti, mikä yleensä johtaa siihen, että pelloinlla laukassa peränousee kohti taivasta. Tarhassa se rallittaa ja vinkuu kuin pieni sika kaverinsa kanssa. Ja kaikista olennaisin Voku alkaa kasvattaa kunnon talvi villaansa jo aikaisin, mikä tarkoittaa sitää, että myös tänä syksynä minulla on isokarvainen urakka, kun kaivan klipperin esiin ja stailaan polleni. Aina tässä kohtaa toivoisin omistavani ohutkarvaisen puoliverisen, joka ei kasvattaisi hirveää turnukarvaa, joka talvi. 

Tänään sain myös Vokun lisäksi ratsastettavaksi meidän 4-v Tamman Stellan, josta mainitsin jo viime postauksessa hieman. Äitini oli jättänyt minulle selvät ohjeet, miten halusi tamman liikkuvan eli hiljainen maasto lenkki, mikä sopi minulle enemmän kuin mainioisti. Menimme suht lyhyen lenkin, joka sisälsi paljon käyntiä, pikku pätkiä ravia, koska tiet ovat aika kovia ja yllä pehmeällä suoralla otimme ravurimaisen laukan. Stella on huomattavasti parempi ratsastaa ryhmässä, kuin yksin. Sillä nyt se kyttäili kaikkea mahdollista, minkä se on nähnyt viimeiset kolmevuotta, kun tytöllä on maastossa ajettu. Tämä sai minut hieman turhautumaan ja kun siihen viellä lisätään päätön ampuilu niin jouduin päästämään muutaman voimasanan. Mutta muuten lenkki meni hyvin, tamma nosti laukan yllättävän helposti, vaikka se nyt olikin hieman raaka ja ravurimainen.

Menin myös Vokulla tänään maastoon. Päätimme mennä hieman kruisailemaan pellolle. Ainoa ongelma oli se, ettei ruuna ollut kovin halukas lähtemään pihasta pois. Vaan se mateli hiljaa eteenpäin ja pysähteli koko ajan tai yritti kääntyä ympäri. Tätä jatkui niin pitkään, kunnes pääsimme peltotielle, jolloin Voku sitten ravasi innoissaan korvat hörössä. Laukka pätkät pellolla onnituivat hyvin. Aluksi menimme hieman hitaampaa laukkaa, mutta tahti kiihtyi aina, mitä pidemmälle menimme, mutta se pysyi silti nätissä laukassa. Ettei ruuna taas vetänyt sille kuuluisaa possuilua, jolloin itse joudun suurinpiirtein rukoilemaan, että saan sen pysäytetyksi. Laukkojen jälkeen Voku kävi viellä hieman yli kierroksilla, jotka kuitenkin yllätyksekseni tasaantuivat ravi pätkien jälkeen ja lopulta jaksettiin kävelläkkin kiltisti kotiin, missä Voku pääsi viellä pesulle ja letkuihin. Sain myös tänään aikaiseksi ilmoitettua Vokun kisoihin, jotka pidetään 15.9.2013 Kiviharjun tilalla. Kilpailemme vain yhdessä luokassa, joka on 60 cm, sen takia, että ajattelin 80-90cm luokka olisi viellä hieman vaatikva Vokulle pitkän kisatauon jälkeen. Joten aloitamme pikkuhiljaa ja jatkamme siitä eteenpäin, sillä olen katsonut meille loppuvuodeksi auht paljon kisoja, joista muutamat ovat aluekisoja. Joten jännä nähdä, miten käy.