Laiskottelua

Luvassa on hieman sekalainen postaus, josta löytyy palasia sieltä täältä eilisestä, tästä päivästä ja hieman ehkä jopa viime viikosta. Harmikseni en päässyt ratsastamaan Vokua eilen tai no en päässyt edes sängystä ylös sillä selkäni ja vatsani alkoivat yön aikana kipeytyä ja aamulla oli sitten ihanat krampit käynnissä, joten päivä kului telkkaria katsellessa ja teetä juodessa. Tämän yhteydessä sain viellä mukavan ja tujun päänsäryn. Gotte love my life ! No sain minä jotain hyödyllistäkin aikaa kai ? makoillessani sohvalla. Aloin jo hyvissä ajoin suunnittelemaan, minkälaisia varustemuutoksia teksin Vokulle sunnuntain kisoja varten vai tekisinko niitä ollenkkaan. Olen viellä kahden vaiheilla kuolaimien suhteen pitäisikö minun ottaa mukaan tuttu olympia, jolla ollaan kisattu jo monet kisat vai sitten pelham, mikä on suht uusi kuolain, mutta toimi viime kauden vikoissa kisoissa oikein hyvin ? Pitänee kai viellä pistää molemmat kuolaimet testiin ennen "suurta piävää", jotta saataisiin mahdollisimman hyvä suoritus. Plus meinasin ihan unohtaa, että iltapäivällä, kun pääsin sohvalta ylös ja sain raahauduttua ylös omaan huoneeseeni. Päätin hetken mieli johteesta tyhjentää sängynpäädyssäni sijaitsevan rottikisen arkun, joka on täynnä hevoskirjoja, joita en pienempänä tyttönä, koskaan jaksanut lukea. Kun ne olivat niin hirveän pitkän tuntuisia :D Ajattelin, että mikäs siinä luoetaampa niitä nyt, kun kerran tätä aikaa riittää. Yllätyksekseni arkku oli täynnä kirjoja, joista olin lukenut ehkä noin 1/5.

Näiden avulla selvisin hengissä 

Tänään pääsin sitten heittämään Vokun kanssa maastolenkin ja mukaan lähtivät Äitini ja tallimme uusin asukki Runo. Empä olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta en ole kyllä ikinä nähnyt niin raskasrakenteista suokkitammaa kuin tämä. Siis sitä voisi verrata armeijan sota-alukseen ja nyt en oikeasti pilaile. No kumminkin lenkki sujui suht hyvin, paitsi Vokun piti kiristää kävely tahtiaan, jotta pysyimme tamman vauhdissa, joka käveli aika ripeästi. Voku malttoin mennä kaikki laukkapätkät kiltisti ja hitaasti, mutta kotiinpäin tullessamme päätimme äidin kanssa, että lasketaan suoralla vähän reippaampaa laukkaa, kun sade oli pehmentänyt maan hyväksi. No äidin iloksi hän sai katsella ruunani kaunista peräpäätä, kun Voku ampasi lihapullanlailla matkaan. Lenkin jälkeen jätin ruunan viellä letkuihin. Hennan pitäisi tulla meille huomena, joten luultavasti järkkäämme, jonkin sortin erikoispostauksen kasaan yhdessä. Ja kuvia tulee paljon, sillä ratsastettavia on enemmän kuin laki sallii. Loppuun viellä vanhoja hyppykuvia.