Elikkä nyt on viimein blogi saatu päivitettyä talvi kuosiin. Helsingin serkutkin soivat minulle ratki riemukkaan vierailun viikonlopun ajaksi. Voku saikin vääntää koulua kaksi päivää putkee ja sunnuntaina liikkui jopa upean näköisesti. Lauantaina keskitettyttii lähimmä asettamiseen ja että, hepat menisi rennosti. Tehtävä oli Vokulle aika easy, koska mukana oli vähemmän ratsastettuja polleja, joita piti sitten avittaa hieman. Siinähän me sitten Vokun kanssa heiteittiin kouluiluksi, eikä poika sanonut vasta ennen kuin, oli laukan vuoro. Ravissa ja käynnissä liikkui oikein kivasti, mutta laukassa rupesi, jokin sitten vituttaman ja perä lensi taivasiin ja nostetiin sitten laukka pysähdyksestä eikä jaksanut odottaa vaan pukitteli paikallaa. Onhan se kiva huomata, että me voidaan kohta hakea sirkukseen.
Tänään sitten Voku liikkui jo elastisesti eikä laukkakaan tuottanut mitään ongelmaa. Päin vastoi pidennykset ja lyhennykset sujuivat oikein näppärästi ja tuli tehtyä muutama hieno laukanvaihtokin ajan kuluksi. Mutta kun päästiin kotiin ja viellä tarkemmin siihen asti, että kamat oli riisuttu ja heppa laitettu herkkuja vaille valmiksi. Seisoskelen käytävällä ja Voku on viressäni vapaana, kunnes serkkuni tulee ottaamaan viereisestä pussista omenoita. Voku huomaa pussin ja hyökkää sen kimppuu niin, että tuuppaa Serkkuni lattialle ja alkaa mättämään omenoita. Tässä kohtaa minä juoksen apuun ja vien hepan kauemmas. Seuraavaksi lyö narun serkkuni käteen ja ilmoitan, että vahtii heppaa sillä aikaa, kun käyn tekemässä sille juoman. Suljen hanan ja lähden tuomaan ämpäriä pitkin talli käytävää. Huudan Serkulleni, että päästää Vokun irti ja toinen juoksee ihan tohkeissaan pitkin talli käytävää juomaan melassia. Ja viellä viimeisenä ja kaikkein pahimpana oli se, että pyysin Vokua kumartamaan omenan avulla, mutta omena lipsahti kädestäni ja vieri pitkin talli käytävää. Tässä kohtaa Voku hyökkäsi omena kimppuu kuin koira pallon kimppuu ja mussutti sitä aivan onnessaan meidän nauraessa vieressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti