Selvittelyä

Aamu alkoi tänään erittäin oudolla tavalla, kun alakertaa mennessäni huomasin keittiönpöydällä oleva ison kirjekuoren, joka oli lahden raviradalta ja osoitettu minulle ? No huolettomana kahvia ryystäessäni avasi kuoren ja menasi kyllä kahvit mennä väärään kurkkuun, kun sisältö paljastui. Kuori sisälsi lahden maalikamera kuvan Amigon muutaman viikon takaisesta juoksusta. Mutta miksi se oli tullut minulle. Enhn ole edes hevosen omistaja eikä nimeäni mainita missään, joten miten ihmessä kuva päätyi minulle. No viellä en sitä tiedä, mutta haittaahan siitä ei ole yhtää ompahan yksi muisto lisää kehytettävänä.

Ja sitten talli asioihin. Ollaan maastoiltu Vokun kanssa tässä nämä pari päivää ja tilanne on nyt menny sellaiseksi, että minulla ei kestä hermot enää maastoilla tämän herran kanssa. Kun puolet matkasta jaksaa mennä oiken kiltisti ja kuuntelee, mutta puolessa välissä tuntuu, että jalkojen alla olisi aivan eri hevonen. Tämä kiittä eteenpäin kuin höyry juna suuhun saat olla kokoajan muistuttamassa, että rakas hiljennäppä sitä vauhtia saamatta mitään vastausta. Tässä kohtaa, kun yrität ottaa ohjastuntumaan heppa alkaa upeasti hyppi pystyyn ja steppailemaan valmiina nostamaan laukan. Huhu nämä lenkit vievät mehut itsestä, mutta onneksi iskä lupautui katsomaan Vokun suun jos sieltä löytyisi ongelman ydin, jos ei niin olen päättänyt lähettää herrasta jouhinäytteen analysoitavaksi, jos ongelman onkin jossain muualla. Koska käytös on muuttunut puolen vuoden sisällä aivan mahdottomaksi, joten jossain on oltava vika. Koska en usko, että hevosellani on jakautunut persoona vaikka se siltä välillä tuntuukin , mutta toivotaan parasta. Ai niin ja viellä tämmöinen lisä info, että nyt on sitten vuoden viimeisiin kisoihin ilmottauduttu luokkiin 8cm ja 90cm-100cm.