Olo on, kun yli ajetulla rotalla, jonka päälle on viellä peruutettukin pari kertaa. Nimittäin koko yläselkä, habat ja vatsa on niin jumissa, että hengittäminenkin tekee kipeää puhumattakaan nauramisesta. Joten tänään käytiin Vokun kanssa kävelemässä ilman satulaa pitkin kuraisia polkuja.
Kun päästiin tallin pihasta pois, niin Vokuahan ei olisi aluksi huvittanut edes lähteä lenkeilemään vaan sille olisi sopinut mainosti, jos oltaisiin pidetty toinen vapaa. No pääsimme kuitenin yhteisymmäryksessa matkaan, mutta jo hetken kuluttua Ruuna heitti vastalauseen, ettei aikoisi mennä minun suunnittelemaani reittiä vaan menisi täysin eri reitin. Tässä kohtaa heppa veti pidemmän korren, koska kroppani ei kyennyt vastaamaan tähän vastalauseeseen. No siinä sitten vedettiin pitkin mutaisia polkuja ja peltoja, mutta näytti ruunalla olevan ainakin hauskaa.
Voku jaksoi kävellä oikeinkin kiltisti verrattuna siihen, minkälaisia mielenhäiriöitä sillä on näinä parina päivänä ollut. Ainoa pieni yritys laukannostolle oli silloin, kun auto tuli takaata ja ohjasotetta oli pakko kiristää. Tänään myös pitkästä aikaa kiittin luojaa siitä, että hvoseni on nopea kävelijä, koska muuten en olisi ehtynyt autokouluun ajallaan. Tämä ks. lenkki kävellään normaalilla hevosella noin 45min-1h, kun Voku kävelee lenkin melkein 30-35 min ajassa, mutta kyllä siitä sitten persekkin huomautti kotipihassa, että nyt oltiin menty liian kovaa. Mutta ehkä tässä kuoleena rottana enää mikään pieni persehiertymä haittaa ainakaan toivottavasti ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti