Viimeinkin minä sain käsiteltyä kaikki viime viikoiset peltoilukuvat, kun niitä oli muistikortilla yli 800, vissiin otti kuvaaja tehtävänsä hieman liian vakavasti :) No mielummin näin kuin liian vähän ainakin on todenäköisempää, että joukosta löytyy muutama onnistunut. Viime viikoina olen huomannut ettei Vokulla tahdo mennä pohjeavut millään perille ja saa pyytää monta kertaa samaa asiaa ensin hissukseen ja lopulta hieman reippaammin. Nyt varmasti mietitte, että miksi en ota mukaan kouluraippaa. Itse haluaisin aina välillä mennä koulupiiskan kanssa, mutta Voku ei kestä sen kanssa menoa tai ainakin kun viimeksi kokeilin. Se hermostuu uskomattomasti ja ja alkaa kyttäilemään ainoastaan piiskaa. Joten lätkäisin jalkaani sen sijasta kannukset.
Ai niin ja melkein unohdin mainita, että Mari kävi taas meillä vierailulla, mutta tällä kertaa hoitovuorossa ei ollut kumpikaan meistä. Mukanaan Mari toi toiset hackamoret, missä oli sitten tämä oikeanlainen etuosa, sekä uudet ohjat ja kaksi eri sävyistä ruskeaa huopaa, jossa ei ollut ollenkaan kiinnityslenkkejä. Mutta siis takaisin asiaan Voku oli jotenkin tosi raskas ja rasittava ratsastaa tehtävistä ei meinannut tulla mitään, kun ruuna tahtoi makaamalla maata kädelläni, mikä taas rasitti selkääni. Laukka vuorolla Voku meinasi, että nyt lähetään kuuhun ja joka puskassa väijyi jos millaista örkkiä.
Pohkeet menivät kuitenkin paremmin läpi, mutta muuten kokonaisuus oli todella huono. Tämän jälkeen ajattelin, että nyt on lisättävä tuota sileällä työskentelya ja yrittää laittaa kannuket jalkaa kerran viikossa tai sitten joka toinen viikko, kun tänään sitten kävin kannusten kanssa kouluilemassa pellolla, tosin ilman kuvaajaa. Niin Voku oli todella hyvän tuntuinen rento ja letkeä sekä tosi kevyt ratsastaa. Onneksi me saatiin muutama suhteellisen kelvollinen pätkä, että pystytti treenit lopettamaan hyvällä mielellä, koska mun mielestä treenejä ei saisi ikinä lopettaa turhautuneen tai kiukkuisena, vaikka kaikki ei mene aina niinkuin pitää.
Helpottaa tehtävää hieman ja kun sen saa menemään läpi kiittää ja lopetta. Jonka jälkeen voi myöhemmin yrittää uudestaa. Sillä omasta kokemuksesta hermostumisesta taikka turhautumisesta ei tämän pollen kanssa koskaan seuraa mitään hyvää. Ruuna lopettaa yhteistyön heti, jonka jälkeen annetaan pitkät ohjat vedetään henkeä hetki sekä rauhoitutaan, jonka jälkeen jatketaan. Milloin hommat on nollattu uuteen yritykseen.
Ou no ! Tosta ei varmaan mennä yli |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti