Kouluvalmennus

Vitsi, kun jäi hyvä fiilis tämän päiväisestä valkasta. Tämä kerta tosin meni tutustuessa tosiimme ja myös, että Tanja hieman näkisi miten me toimitaan yhdessä. Voku oli tosi rento koko valmennuksen ajan eikä juossut alta karkuun, kuten sillä on yleensä tapana. Tänään meillä oli tarkoitus keskittyä lähinnä minuun ja tyyliini ratsastaa. Suurimmaksi ongelmaksi nousivat nopeasti kädet, jotka tahtovat valua aina liian alas sekä jalat jotka menevät hieman liian eteen eivätkö aina ojennut tarpeeksi pitkiksi.  Ja sitten vielä loppu tunnista Tanja huomautti, että pääni kääntyy kuin pöllöllä konsanaan, mikä muutti hartia linjaani huomattavasti.

Ensin aloille työskennellä käynnissä keskiympyrällä, keskittyen korjaamaan alavartalon asentoa sekä käsiä. Hetken kuluttua Tanja pyysi, että alkaisin siirtämään sisäkättä hieman lähemmäs kaulaa ja hiljaa tosin sen takaisin toisen vierelle. Aluksi tehtävä tuotti minulle vaikeuksia ja Voku meni hieman hämilleen. Hetkisen jumpauksen jälkeen tehtävä alkoi kuitenkin sujua paremmin ja pystyimme siirtymään kevyeeseen raviin jatkaen samaa tehtävää. Tässä kohtaa minulle unohtui välillä pitää ulkopohje kiinni ja käsi tahtoi valua kohti kaulaa huomaamattomasti, mutta onneksi kokoajan joku käski korjaamaan sen ja loppu tunnista rupesin jo itsekkin korjailemaan kättä.

Tämän jälkeen otimme koko kentän käyttöön ja teimme S:ssä ja R:ssä pienet voltit joiden jälkeen piti tehdä täyskaarto ja suoristusvaiheen jälkeen väistätettiin takaisin uralle. Muuten tehtävä sujui suht hyvin, mutta en tahtonut muistaa aina antaa Vokulle tilaa edestä väitöjen kohdalla ja väistöistä tuli tosiinaan todella jyrkkiä. Onneksi Voku oli rauhallinen niin pystyin oikeasti keskittymään oman asennon korjaamiseen ilman, että koko valmennus on verta, hikeä ja kyyneliä ruunan maatessa kädelläni. Ja pakko vielä kehua, että pitkästä aikaa oli tosi kiva treenata koulua, kun oli joku muu joka keksi tehtvät itse, kun olen tosi huono keksimään uusia tehtävi ja yllensä päädytään niihin tuutuhin ja tylsiin tehtäviin.

Jatkettiin edelleen kevyessä ravissa nyt kuitenkin tehtiin jokaisen sivun keskelle pieni voltti. Tässä kohtaa Tanja huomasi, että Voku asettuu kaulasta, mutta nenä pysyy edelleen samassa kohdassa. Joten ensi kerralla luultavasti keskityttään enemmän hevoseen. Tehtävä sujui suhteellisen tasaisesti Tanjan korjaillessa pieniä virheitä Vokun tuntuessa aina vain paremmalta ja paremmalta. Lopuksi Tanja kysyi otettaisiinko laukkaa.

 

Vastasin, että otetaan vaan niin tulee nähtyä kaikki, vaikka otimme vain muutaman nostot molempiin suuntiin pääty ympyrällä. Tässä kohtaa ruvettiin tekemään samaa käsi jumppaa, että oppisin antamaan Vokulle hieman tilaa, jonka jälkeen istunnan avulla siirryttiin käyntiin. Välillä Vokun saadessa hieman enemmän tilaa kuin yleensä vauhtikin meinasi koventua. Tanja kovasti kehui Voku ja sanoi, etten minäkään ihan toivoton tapaus ole. Joten ruvetaan nyt säännöllisesti käymään valmennuksissa ja ruvetaan kehittymään eteenpäin.