Siniverinen perillinen: Vettä kuin saavista kaatamalla

Viime päivät ovat menneet fiiliksellä lähdetäänkö tallissa ulkoilemaan vai ei ? Sää on nimittäin ollut todella epävakaista ainakin täällä meillä. Ensimmäisen kerran katsoessa ulos saattoi paitsaa aurinko ja 15 minuutin päästä taivas saattoi aueta ja vettä tuli taivaan täydeltä. Muutaman kerran ollaan sitten uskallettu talista ulos auringon paisteen aikana ja tultu talliin takaisin uitettuina rottina. Joten fiilikset on ollu tän viikon aika ankeat ainakin ratsastajan kannalta. Vokun mielestä sellaista käsitystähän ei ole kuin liian vähäinen liikunta ja onkin ottanut lomapäivät paljon lunkimmin kuin minä.

Moni on varmaan huomannut sivupalkissa olevan tulossa ohjelman ja viimeisin tapahtuma piti olla viime viikonloppuna Tuusulassa seura-estekisojen tuumilla. Alunperin minun piti mennä Imatran alue-esteisiin, mutta totesimme äidin kanssa, että mahdollisuudet puhtaaseen rataan olisivat suuremmat Tuusulassa. Siinä sitten olin lauantaina laittanut kaiken valmiiksi ja suuntaamassa iltavuoroon kunnes musitin, että listat täytyy tarkistaa. Yllätyksekseni Kipa ilmoitti, että kisat oli peruttu sääolosuhteiden vuoksi. Hieman kyllä ärsytti siinä kohtaa, mutta olisi taas pitänyt katsoa aikaisemmin niin tältäkin oltaisiin vältytty.

Tänään kuitenkin päästiin ulkoilemaan ilman, että oltaisiin kastuttu. Ville tuli sitten kuvailemaan pyynnöstäni tallille, kuvista tuli hieman omalaatuisia sillä tilaa oli hieman niukasti valaistuksen kannalta. Canonini ei nimittäin tykkää kuvata tallin isolla käytävällä tai kuvista tulee sumeita. Lenkille lähteminen alkoi suoranaisesti raivostuttavasti Vokua ei olisi huvittanut lähteä yhtään mihinkään ja koko alkumatkan madeltiin liiankin hitaasti ja yhtäkkiä lenkin puolessa välissä Ruuna piristyi. Sen jälkeen alkoi luokaton kyttääminen ja pörhistely jokaisesta pikku asiasta. Hölkkäilessä Voku jopa " Pelästyi" naapuri tonttilla sijaitsevia pusikoita ja heitti täydessä vauhdissa ympäri minä roikuin mukana minkä kerkesin. Kotona en viitsinyt hevosta laittaa letkuihin kun ei hikoillut pahemmin lenkillä, joten ajattelin kokeilla pakastimessa olevia fintackin kylmä patjat, jotka äiti on hommanut joskus Hevarilta.

Ollaan ruvettu käyttämään maastossa nyt etusissa Horzelta ostettuja neopreesuojia

Patjojen laitto onnistui ongelmitta, ainoaa pientä pään vaivaa tuotti Vokun takajalkojen patellasyndrooma, mikä aiheutti jalkojen nykimisen ennen kuin ruuna tottui patjoihin. Oli kyllä tosi hyvät ja toimivat voin suositella. Kylmentävät jalat tosi hyvin ja kerkeää tekemään kaikkea muuta kun hevonen seisoo käytävältä taikka karsinassa.