Pientä päivittelyä

No nyt pääsen viimein kiireeltäni tänne koneen ääreen kirjoittelemaan. Kunkkareista oli tarkoitus postailla paikan päällä, mutta hommaa oli enemmän kuin tarpeeksi, etten ehtinyt edes konetta avaamaan koko matkan ajan. Eli matka oli menestys meidän tallin osalta, Valo oli kuninkuuskilpailun kokonaiskilvan tiukka kakkonen ja hävisi kuninkuuden Köppiselle vain 0,4 sekunnilla. Se oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Oria ei voinut moittia mistään antoi joka matkalla kaikkensa ja enemmänkin, mutta pitkällä matkalla ei enää ihan riittänyt. Mutta aina tullee ensi vuosia jolloin kokeillaan kirkastaa tämä hopea Joensuussa. Myös muut tallin kalusto pärjäsi oikeinkin mainiosti Jottei oli rehti kolmas tehden todella hyvän juoksun ja Äitin Unto oli ensimmäinen ilman rahaa mutta paransi ennätystään huimasti joten ei voi moittia. Matkat molempiin suuntiin sujuivat hyvin, ainoana miinuksena voisin nostaa kipeän takapuolen, kun tuli autossa vietettyä noin 5h per suunta, kun kuorma-autolla mentiin. Linkeistä pääsee katsomaan Valon kaikki kolme osamatkaa.

  2100 m
 1609 m
 3100 m 

 

Unto koki toisen päivän turisteilun erittäin tylsäksi

 Kunkkarit vaativat minusta kaiken energian ja latailtiin porukoiden kanssa akkuja muutama päivä ennen kuin palattiin arkeen. Vokun kanssa ollaan lähinnä maastoiltu ja vähän kouluiltu ennen eilistä, jolloin sain viimeinkin aikaisiksi varattua Kuukson maneesin hyppäämistä varten. Maneesi oli varattu 14.00 ja minä kömmin kotiin yövuorosta noin klo 06.00 ja heräilin yllättävän pirteänä jo 11.00 laittelemaan kamoja valmiiksi. Valitettavasti vanhempani olivat unohtaneet, että menemme hyppäämään, joten Voku oli ollut yön ulkona ja nappasin sen sisään heti ennen kuin menin nukkumaan, jolloin poika saisi levätä ennen treenejä. Radaksi emme rakentaneet mitään hirveän vaikeaa yksi sarja toiselle suoralle ja yksi vino okseri, jolloin tehtävää pystyi muuttamaan tarvittaessa. Verkatessa Voku tuntui hieman laiskalta, mutta se oli arvattavissa. Molempia meitä painoi hieman väsy minulla oli takana kaksi rankkaa yövuoroa baarissa ja poika oli ollut ulkona. Aloitimme 60cm korkeudesta ja hyppäsimme ensin okserin muutaman kerran. Aluksi meillä oli vaikea löytää tahti, mentiin joko liian hitaasti tai liian nopeasti. Lopulta saatiin muutama hyvä hyppy, jonka jälkeen jatkettiin sarjalle. Siinäkin oli hieman tahti vaikeuksia, mutta niistäkin päästiin yli.

Huonon hypyn tulos meikälaisen jalat on taas ihan missä sattuu. Pitäis löytää joku keino saada ne pysymään paikallaan

Tämän jälkeen pyysin äitiäni nostamaan kaikkia esteitä 70 cm, johon sarja lopulta jäikin. Este korkeuden kasvaessa paranivat vokun hypytkin, mutta kuski oli taas ihan kuussa ja sohlaili jalkojen kanssa miten sattuu, ihan itseäkin hävetti. Onneksi ruuna pelasti muutamassa kohdassa omilta mokilta.  Okseri nousi lopulta n. 90 cm ja siihen tuli hyviä hyppyjä sekä muutama huono ainoa, vain että ainoastaan siitä huonosta hypystä saatiin kuva, kun äitini ei ole kovin hyvissä väleissä tuon Canonini kanssa. Treenien jälkeen jäi ihan hyvä mieli hepasta ja ihan hyvillä fiiliksillä lähdetään sunnuntaina kotkan alue-kisoihin. Anteeksi, että kuvamateriaalia on hieman huonosti eikä videoita ole, koska hukkasin videokamerani ja etsin sitä kuumeisesti kotkan kisoja varten. Kotona tuli pidettyä Voku letkuissa ja laitettua sille arnikat jalkoihin. Sekä tänään käytiin 30 minuutin palauttelu lenkki, joka sisälsi paljon kävelyä sekä muutaman ravipätkän. Voku oli tosi rento ja näytti nauttivan mammailusta täysin rinnoin. Ja Marin pitäisi tulla huomenna hoitamaan sekä minun selkäni, että Voku kokonaan, joten huomiseen.

Tilasin Vokulle uuden otsapanna hackamoreihin, kun ennen meilä oli bling meksikolainen :)