Kraniohoita molemmille osapuolille

Tänään Mari tuli kranioimaan minut ja muutaman heppasen heti aamusta. Joten kahvien jälkeen kaivettiin esiin pöytä ja minun hoito aloitettiin. Minusta sitten löytyi enemmän vikaa kuin luulinkaan. Lantio oli jo viime kerralla mennyt pois paikoiltaan ja selässä oli väsymystä havaittavissa. Nyt lantion lisäksi alimpien kylkiluiden alla oli lukkoja muutama sekä kallon pohja oli aivan jumissa. Joka kyllä tuntui hoidon aikana. Aikaisemmin en ole pahemmin pyörinyt pöydällä hoidon aikana, mutta nyt teki sen verran kipeetä, että ei voinut oikein muuta kun kroppa rupesi aristamaan kipeistä kohdista. Hoito kesti noin kolme varttia jonka jälkeen Mari käski minun juoda paljon vettä ja mennä hetkeksi lepäämään, sillä aloin voida hieman huonosti hoidon aikana ja ihokin oli mennyt hieman kalpeaksi.

No kömmin sitten peiton alle katselemaan telkkaria hetkeksi ison vesi lasin kanssa ja odottamaan, että olo tasaantuisi ja pääsisin katselemaan ja kuuntelemaan Vokun hoitoa. Noin tunnin päästä sitten pääsin talliin, jossa Mari oli jo hoitamassa Unton pikkusiskoa Stellaa. Bongasin myös, että Voku oli myös tuotu talliin ja minut nähdessään alkoi hirveä kaivaminen ja rapsutusten kerjääminen. Voku ei yleensäkkään tykkää olla tallin puolella, sillä sitä jotenkin hermostuttaa käytävällä tapahtuva jatkuva liikkuminen ja varsinkin nyt kun se on tämän kesän asustellut vanhassa siirtotallissa, joka ei enää yhtään talvea kestä. Jolloin se tarkoittaa sitä, että ruunan tulisi siirtyä tallin puolelle. Mikä ei ole kenenkään mielestä hyvä ajatus ruunan kiukunpuuskien takia. Niin nyt ollaan sitten keksimässä jotakin välimuotoa tähän. Hitto miehet on vaikeita !

 

 Pian Mari olikin saanut tamman valmiiksi ja päästiin ottamaan Voku. Olin jo hyvissä ajoin varannut kameran mukaan, että saataisiin tänne blogin puolelle kunnolla kuvia tästä kraniosta ja nyt ajattelin kysäistä olisiko se Marille ok, jos ottaisin kuvia. Mari oli kuitenkin nopeampi ja ilmoitti, että otapa kuvia tästä hoito kerrasta niin minäkin saan niitä omille sivuilleni. Kuinka sattuikaan sopivasti :). Ennen hoidon aloittamista Mari kyseli hieman oliko ruuna ollut minkälainen ratsastaa jne. Ainoa vika mitä minä olin huomannut niin se kulkee maastossa hieman banaanin muotoisesti ravastessa ihan suorallakin tiellä. Ja heti hoidon aloitettua Mari ilmoittikin, että Vokun kroppa tuntuu jotenkin väsyneeltä. Vaikka ruuna on liikkunut normaalia vähemmän. Samoin selkärangan nikamien välissä oli paha lukko, jonka Mari sai onneksi avattua.

 Minä siinä hoidon aikana sitten turvottelin Vokun uutta rehua, minkä oikeasti Valo sai kunkkareista, mutta äiti ei sitä halua Valolle antaa, joten ajattelin kokeilla sitä Vokulle. Kyseessähän on Racing Mash, mihin itse en ole aikaisemmin törmännyt, mutta muutama ihminen on kehunut rehua hyväksi ja kerta oli ilmainen niin miksikös ei kokeilisi ? Samalla tuli sitten kysyttyä, että pitäisiköhän pojalle antaa hiekanpoisto kuuri varmuudeksi ja Mari suositteli sitä kyllä vahvasti sillä kuulemma oireet olivat olleen samanlaiset kuin viimeksi, kun se sai kuurin, jonka jälkeen Ruuna parani huomattavasti. Eihän siinä auttanut muu kuin alkaa vatkaamaan tapettia liisteriä vispilän kanssa.

Racing Mash

Psyllium hiukanpoistoaina tai kuten minä sanon tapettiliisteri.

Mari löysi myös niskasta hieman sanomista, mutta ennen kuin kerkesi sinne mennä hoitamaan Voku heilautti päätään ja lukko napsahti hyvin äänekkäästi auki. Mari kuitenkin jatkoi etupään hoitamista, mutta ei löytänyt sieltä yhtään tuttua vikaa kuten kaularankanikamien lukkoja tai rintakorin vinoutta, mitä Vokulla on aikaisemmissa hoidoissa löydetty, mikä on tietty aina positiivinen juttu. Kallonpohjan hoitamisesta ei meinannut tulla aluksi mitään, kun Voku tahtoi olla hieman hankala tuon päänsä kanssa välillä huppujen laittaminen esim kisoissa on osoittatunut hirveän haasteelliseksi, kun korviin ei saa koska. Etenkin vasen korva on liian herkkä koskettavaksi ainakin jos minun räpylöistä on kyse. Mutta onneksi mies on sentään jotenkin fiksu, kun hetken päästä tajusi, että ei se hoitaminen pahaa tee päinvastoin tulee parempi olo. Niin kohta oli pää jo riipuksissa kohti tallin lattiaa. Ainoan ns. vian Mari enää löysi oli ohutsuolen jäykkyys, mikä taas ei sanonut hirveästi minulle mitään, mutta kuulemma poika ei siltikään ollut tukkoinen. Joten toivotaan, että tuo hiekanpoisto auttaa asiaan.

Nyt alkaa jo Vokustakin huomata, että se alkaa oikeasti nauttia näistä kraniosta, kun alaleuka meinasi tippua tallin lattialle sekä muutama mojava haukotuskin tuli, jotka saatiin ihan tallennettua kameraan. Alussahan Voku oli tosi raskas hoitaa kokoaikaisen kaivamisen ja pyörimisen takia, mutta tänään se jopa minun yllätyksekseni uskoi Maria, kun tämä komensi sitä lopettamaan kaivamisen ja loppu hoidon se seisoikin sitten tiukasti jalat maassa. Kuka sanoi ettei vanha koira opi uusia temppuja ?Nyt vaan jännätään koko loppuviikko tulevia kisoja ja postinkin pitäisi tuoda meille jotakin kivaa. Sekä yritän etsiä sen video kameran niin saisin tehtyä, jonkin sortin postausta silläkin.