Saikkua saikkua ja vielä lisää saikkua

Heipä hei taas me päädyttiin saikulle. Viime viikosta jäi niin hyvä fiilis, että luulin jo ettei mikään voisi estää harjoituksiin palaamista, kunnes sitten viikonloppuna hain Vokun tarhasta ja huomasin, että ruuna oli polkaisut päkijälleen. Jälki ei  ollut pahan näköinen, joten laitoin siihen puhdistusaine/kalanmaksaöljy kääreen. Seuraavana päivänä kaikki näytti hyvältä, kun pojat vietiin tarhaan. Äiti oli sitten ottanut Vokun sisälle ja huomannut, että ruunaltani puuttui päkijä. Joo pojat olivat sitten nahistelleet ja Voku oli polkenut päkijänsä tosi ilkeän näköisesti. Jouduin sitten perumaan tiistaiksi sovitun irtohypytyksen ja voin suoraan sanoa, että kyllä otti päähän. No äiti sitten lupasi laittaa jalkaan hauteen ja karantteeniin pikku tarhaan sanoi meidän matka tulevasta viikosta. Onneksi isäni oli kuitenkin sopinut, että saimme lainaksi laaserin kummiseldältäni, joten pystyin nopeuttamaan vamman paranemista. Aluksi kaivaessani vekotinta esiin Ruuna katseli minua siihen malliin, että mitäs sä akka nyt oot keksiny ? Laaseria tulee antaa yhteen kohtaan n. 9 min, mutta konetta pitää liikuttaa koko ajan edes takaisin. Kokeiltiin ensiksi selkään, mistä mies ei ensin tykännyt, mutta pienen totuttelun jälkeen huomasi, ettei se nyt niin kamalaa ollut. Selän jälkeen siirryttiin niskaan, jolloin rupesi ruunalla alahuuli lörpöttämään ja kuolakin valui. Viimeisenä hoidettiin päkijä, joka sekin meni nopeasti alta pois. Seuraavat päivät ovatkin menneet sitten tarhaillessa ja jalkaa hoidellessa. Näillä näkymin parempaan ollaan kuitenkin menossa. Ja nyt kun minullakin on ollut illat vapaata äitini raahasi minut salille puntteja nostelemaan. Ja täytyy sanoa, että ihan mun juttu kyllä tuokin pitäis vaan muistaa käydä säännöllisesti eikä laiskistua. Ja ainiin onnistuin mä vielä tunaroimaan tallilla sen verran eilen, että sain pienen palovamman käteeni. Pesin siinä kaikessa rauhassa yhden tamman jalkoja shampoolla, kun joku kävi selkäni takana laskemassa vettä ämpäriin. Kääntyessä katsoin, että hana oli samassa lämmössä kuin äsken ja epähuomiossa avasin hanan ja huuhtaisin saippuat kädestä. Sen jälkeen suusta kyllä pääsi kaikki mahdolliset kirosanat ja huudot, kun käänsin hanan kylmälle. Voin sanoa, että kyllä nyt tämän tytön nahka kärsi.

Laaserlaiten, sori kuvan laatu ei ole mikään parasmahdollinen

Tummanpunainen alue on ottanut vauriota

Potilas kevään väreissä, kun sai ihan tuliterät riimut

Ja jottei postaus jäisi ihan lyhyeksi ja tylsäksi niin puhutaanpa uudesta ulkoasusta. Elikkäs blogi vaihtaa nimeä taas, niinkin tässä kohtaa voisi sanoa. Mutta jotenkin tuo englannin kielinen nimi alkoi nyppiä minua väärällä tavalla ja siinä sitten pohdiskelin, että mitä pitäis tehdä. Ja jostain syystä sitten tartuin ruunani passiin tarkistinkohan rokotetietoja tai jotain muuta. Niin päädyin selailemaan pojan sukua. Ensisilmäyksellä näytti, että ruunaani voisi kutsua jo melkein suvuttomaksi sillä silmiini ei osunut yhtään tuttua nimeä paitsi nyt kihin-muisto ja erilo. Meninpä sitten siinä suuren suuni kanssa kysymään isäni mielipidettä heppani suvusta. Minä en itse ole oikeasti hirveesti sen sukua tutkinut, mutta olen kuullut sanottavan, että suku tekee melkein hevosen. No nyt ilmenikin, että Vokullahan on suvussa melkeinpä suomen parhaimistoa, mikä taas minulle aiheutti hirveän laakin. Minun heppani hyvä sukuinen ? Emänemänä siltä löytyy sorja tyttö, mikä on jättänyt rahtarin ja päistäreen. Molemmat aikansa ykkössarjalaisia. Ja emänemänemä meneekö jo liian vaikeaksi Parnen-sorja on jättänyt yhden suomen sen ajan parhaimmista tammoista Silottaren, jota isäni kehui maasta taivasiin. Emälinjalta löytyi myös muita huippu hevosia. Myös isän puolelta löytyi hyviä hevosia, joten vaikkei ruunallani ole hirveän hyvät vanhemmat niin suku kuitenkin seisoo takana. Joten siitä sitten kehitin blogin uuden nimen, joka toivottavasti jää myös viimeiseksi. Mielipiteitä uudesta ulkoasusta ?