Niin monen monta erillaista, mutta vain yksi sopiva

No niin nyt meillä on sitten satulan sovittaja käynyt ja huhhuu, että oli henkisesti rankkaa. Outi tuli tuossa klo: 18.00 kauhealla määrällä satuloita. Ruuna ei myöskään ollut aluksi kauhean innoissaan, kun se raahasin pois iltaheinien äärestä, mutta minkäs teet. Aloitimme koulupenkkin sovittamisella, mukana oli noin 5 erillaista ja merkistä penkkiä, jotka olivat toinen toistaan hintavampia, että minua rupesi jo melkein itkettämään rahapussini puolesta. Outia rupesi naurattamaan, kun näki ruunani ensimmäistä kertaa. Kuulemma kuvat olivat saaneet pojan näyttämään paljon isommalta, kuin se oikeasti on. Ensin rupesimme eliminoimaan kaikki epäsopivat satulat ja pojat niitä olikin yllättävän paljon. Lopulta pääsimme koeratsastamaan kolmea satulaa. Jotka olivat Barnsby jolla hintaa oli päälle 500, toisena oli Albion koulupenkki jonka hintalapussa luki 850 ja viimeisenä sovitettavana olikin sitten Prestigen penkki, jonka hintaa en edes halunnut kuulla. Kun sitten ruvettiin pihalla poikaa satuloimaan, niin toinen mietti hetken, että mitäs ihmettä te nyt oikein luulette tekevänne. Koe istuminen tapahtui ilman jalustimia, joten voitte kuvitella, kun minä yritän ravailla tietä pitkin ilman jalustimia pollella, joka on ollut sairastauolla ja kerännyt kiitettävän määrän energiaa. Jep katastrofin aineksethan siinä oli melkein käsillä. Barnsby ei sattunut kuitenkaan meille vaikka sitä olisi topattukkin. Joten jäljelle jäivät Albion ja Prestige, molemmat olivat mun mielestä taivaallisia istua ja tuntuivat muutenkin hyviltä kaikin puolin, mutta Albion veti, jotenkin enemmän puoleensa ja se sopi onneksi Vokulle kuin nappi päähän. Joten en joutunut repimään rahoja selkänahastani. Outi sitten lupasi toppauttaa satulan sopivaksi ja laittaa postissa, joten sen pitäisi tulla joko tämän viikonloppu puolella tai ensi viikon alussa.

Estesatuloiden sovittaminen oli taas ihan eri juttu, sillä vain yksi satuloista sopi ruunalle ja se oli Prestige ja hintaa oli 1500, jonka jätin heti pois. Sekä satula oli ruskea, joten se ei olisi sopinut edes meidän väreihin, mutta Outi lupasi tulla uudelleen kuukauden päästä ja silloin sovitellaan estepenkkiä pojalle ellei jostain ole jo sellaista löytynyt, joten kyllä osittain oli onnistunut reissu. Kuvia satulasta saatte heti kun se tulee postissa, ja ettei postaus jäisi näin lyhyeksi niin näin lopuksi voisin kertoilla teille tallilta kuulumisia. Koska Voku on ollut tauolla olen päässyt nyt ajelemaan muutamaa nuorta heppasta. 4-v kääntyvää putte ruuna Allu, jolla pitää ajalla vaan hiljakseen ja hölkötellä muna hölkkää syöksymuna asennossa, kuten kaveri aina sanoo. Ja toinen ajettavani on 3-v jenkki sukuinen pikkumies Luka, johon olen aivan rakastunut. Isi antoi jopa minun lähteä komean pojan kanssa hiitille yksinään tai siis vetojahan minä sillä ajelin, mutta kuitenkin. Plus vielä lopuksi blogiin pitäisi kohta tulla postaus, jossa pääsette kurkistamaan treenauspaikkojamme hieman lähempään, joten sitä odotellessa.

Luka odottelee hiitille lähtöä