Päästä varpaisiin on saatu hoitoa ja ehkä jopa liikaakin

No niin nyt viimein sai revittyä aikaa, että kerkeän teillekin kertomaan, mitä täällä pilkanmaassa tapahtuu. Elikkän tässä viime viikolla käytiin Vokun kanssa hieman kouluilemaan. Sain jopa taivuteltua pikkuveljeni kuvaamaan meitä, joten pääsimme laittelemaan hieman paremmat kamat päälle. Aloiteltiin taivuttelut pääty ympyröillä ja pitkille sivuille tehtiin pohkeenväistöjä. Ympyrät sujuivat hyvin ainakin oikeaan kierrokseen, mutta vasemmalla kinnasi hieman takapäästä eikä ruuna meinannut millään vetristyä. Lopulta ruuna alkoi kuitenkin vetristyä ja tuntumaan jopa hyvältä. Kun tehtiin kaikenlaisia ympyröitä ja väitöjä, ainoa hirvittävä asia tässä yhtälössä olin vain minä ja minun istuntani. Huomaa hyvin kun ei olla väännetty valvovan silmän alla koulua tai nyt väänetty ollenkaan, kun heppanen on ollut kipeä, niin istunta oli aivan hirveä. Könötystö oli huomattavissa ja mä en edes osannut istua harjotusravissa ilman, että olisin näyttänyt sirkusapinalta tai näin ainakin musta tuntui. Ruuna kuitenkin paransi koko ajan, mitä pidemmälle mentiin, joten siihen olin tosi tyytyväinen ja samana iltana kyselinkin jo muutamalta valmentajalta olisiko heillä mitään tulevalla viikolla. Laukkaa otimme vain vähän muutaman hassun noston molempiin suuntiin, kun vasta vähän aikaa ollaan oltu terveitä. Kotona päästiin sitten laittelemaan jalkoja ihan huolella backärit kaikkiin jalkoihin, jonka lisäksi selkään, lapoihin, polviin sekä takakintereisiin lämpölinimenttiä.

Seuraavana päivänä käytiin ihan vaan maastoilemassa rauhakseltaan, jonka jälkeen jouduimme pitämään kaksi päivää vapaata sillä oma selkäni rupesi kipeytymään ja vietin kaksi päivää sohvalla arnikan kanssa. Sunnuntaina selkä oli kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaa ja Neea kyseli minua Vokua maastoon, joten ajattelin, että mikäs siinä. Lenkki sitten venyi pidennetyksi safariksi ja kesto oli noin 4 h, joista 2,5h oli käpyttelyä ja akkojen juoruilua, mutta hepat nauttivat suunnattomasti. Paitsi Memmu ja Voku tahtoivat nahistella matkalla hieman rajumminkin. Sekä ilmeni että Touko ei ole Vokun suurimpia faneja, kun jouduimme väistämään sivutielle takaanta tulevaa autoa, jolloin Voku ja Touko joutuivat aivan kylki kylkeen, jolloin Touko hermostui ja päätti hypätä pystyyn, jonka jälkeen se jäi kuopimaan paikalleen. Voku ei ollut moksiskaan tapahtuneesta ja meitä tyttöjä taas nauratti ihan hullunlailla. Pojat ovat aina tulleet hyvin keskenään toimeen, mikä lienee kiukutti.
Sekä ihmisiä nauratti ihan hirveästi, kun näkivät pyörätiellä kolme hevosta ja yhden pienen ponin. Voku rauhoittui jopa lenkin aikana, että päästiin kävelemään pitkillä ohjilla eikä painanut pahemmin laukassa, mitä nyt yksi ylämäki lasketeltiin vähän kovempaa, jonka jälkeen rauhaatumiseen meni hetki.

Tänään sitten Mari tuli hoitelemaan heppasia ja Voku oli myös listalla samalla Mari myös sovittu ruunan molemmat satulat. Sovituksen aikana ilmeni sitten, että ruuna on kasvanut ulos molemmista satuloista, joten nyt meillä alkaa sitten satulanvaihto viikot. Onneksi Mari antoi tuttunsa numeron, joka toimii satulan sovittajana. Tämän jälkeen alkoikin sitten ruunan hoito. Vokulla oli suolisto tukkoinen, sekä rintakorissa sanomista ja myös niskanikamissa oli ahtautta. Kahdessa viimeisessä Vokulla on ollut aikaisemminkin onglemia, mutta tuo suolista oli ihan uusi juttu ja Mari epäili, että ruunan kiukuttelu ja muu oireilu on voinut hyvinkin johtua siitä. Mari antoi myös uudet ruokinta ohjeet, jonka mukaan meiltä lähtee ruokailusta rauta kokonaan pois sekä aamu- että iltakaura pitää liuottaa. Rauta on kuulema liian kovaa vatsalle ja liutoettun kauran pitäisi rauhoittaa vatsaa. Lopuksi Mari vielä laittoi akupuntioneulat takajalkoihin, joiden pitäisi vaikuttaa munuaisten toimintaan. Lisäksi ruunalle määrättiin vielä hiekan poisto kuuri ihan varmuudeksi, sillä tapaus muistutti kuulemma muutamaa muuta heppaa, joilla oli ollut hiekkaa vatsassa.

Ruunan hoitojen jälkeen Mari alkoikin hoidella minua. Valitettavasti mussa oli niin paljon vikoja ettei aika tahtonut riittää, joten sain selkään kipu- ja stressilaastarit. Kyllä mä en ole ikinä kuullu mistään tälläsistä, mutta kuulemma tehonnut hepoilla että ihmisillä. Vaikutuksen kyllä huomas heti kun laastarit oli iholla, tuli rentoutunu olo ja kaikki kiputilat hävis heti. Äiti otti muutaman erän niitä hepoillekkin esim Vokulle Mari suositteli niskaan stressilaastaria, mitä tulevina päivinä tullaan kokeilemaan, mutta jos näitä tulee vastaan niin voin lämpimästi sanoa, että ottaakaa ihmeessä. Toimivat ainakin meillä ! Lopuksi vielä muutama hassu kuva hoidosta, sori puhelin laatu, joten koittakaa ymmärtää.