Viimeinkin takaisin satulaan

Kuten otsikostakin voi jo päätellä ollaan viimeinkin pidetty muutama kuumeeton päivä ja näyttää siltä, että tauti on selätetty. Jee voittaja fiilis ! Lauantaina käytiin Vokun kanssa ihan vaan kävelemässä ilman satulaa jäällä ja ruunasta kyllä huomasi, että ollaan tervehdytty, sillä kävelystä ei meinannut loppu matkasta tulla mitään. Ja Vokusta oli tosi hurjaa käppäilä järven jäällä ja varsinkin isot kaislikot sekä venelaituri olivat hurjan pelottavia, että toinen meinasi heittää istumaan. Kokemuksena suosittelen jäällä käppäilyä, mutta vain jos jää on testattu, kuten meidän tapauksessa iskä teki monta kairausta ympäri järveä ja mittasi jään paksuuden. Sunnuntai pidettiin vapaata, mutta pääsin kuitenkin ahkerasti mittailemaan olisiko lämpö noussut takaisin.  Ainoa erimielisyytemme tässä kohtaa olikin se lämmön mittaaminen, sillä Voku vihaa yli kaiken kuumeen mittaamista. Enkä kyllä voi poikaa syyttää :D Onneksi mittari näytti, joka kerta turvallisia lukemia eikä muitakaan oireita ilmennyt ja ruuna sai tarhailla koko päivän. Jolloin minulla taas oli aikaa jatkaa Vokun varusteiden putsailua ja innostui jopa pesemään ruunan kotiloimia ja alkaa näyttää siltä, että pitäisi varmaan alkaa ostelemaan uusia. Ne nimittäin oli aika heikossa hapessa, jos nyt rehellisiä ollaan.

Tänään ja eilen ollaan puten kanssa vaan rauhakseltaan maastoiltu. Eilen heitettiin pieni lenkkin jolloin vain lölöteltiin ja vähän hölkkäiltiin. Ainoastaan Vokulla oli hieman vaikeuksia ymmärtää taas kerran hölkkäilyä ja löllöttelyä, kun pojalla oli vain mielessä lujaa meneminen häntä pystyssä. Näiden kuumeviikkojen aikana olen pannut merkille, että putella on tapana kanavoida energiansa väärin. Enkä ole vielä keksinyt miten saisin sen kanavoitua rakentavasti. Esim sillä on tapana kiukutella aamulla tallissa (hakkaa ovea, kaivaa, raaputtaa kaltereita you name it ) Ja nyt nuo vielä korostuivat, kun energiaa varastoitui entisestään. Olen yrittänyt kehitellä pojalle virikkeitä aina leikkipallosta ties mihin ideoihin, mutta poika ei ole oikein vastannut posittiivisesti vielä. No ylienergisyydestä takaisin tähän päivään, sillä tänään maastoilu sujui jo rauhallisemmin ja nyt ruuna alkaa tasaantua hieman paitsi pientä jäykkyyttä oli havaittavissa edelleen, mikä nyt toiselta on ihan ymmärrettävää. Onneksi Mari tulee taas tiistaina hoitamaan hevosia ja Vokukin on hoidettavien listalla. Saa nähdä löytyykö ruunasta, mitään "vikoja". Varsinkin nyt kun klipatessani huomasin, että Vokulla on molemmin puolin sään vieressä ja päällä semmoiset vaaleat läiskät ? Joita en ole ikinä ennen nähnyt eikä hankaaminen oli omastamielestäni mitenkään mahdollista, sillä iho ei ole koskaan ollut siitä kohtaa rikki ? Ja nyt olen huomannut, että meidän koulupenkki ei istu ihan niin nappiin kuin aikaiseemin, joten täytyy samalla Marilta kysyä pitääkö pistää satula vaihtoon vai vaihdetaanko kaari. Toivottavasti jälkimmäinen osuisi meidän kohdalle sillä minulla ei olisi varaa ruveta vaihtamaan satulaa, mutta jos on pakko niin on pakkoa. Minkäs sille teet, mutta ei maalata piruja seinille.Muuten oli ihanaa taas päästää putteilemaan oman murmelin kanssa nyt vaan positiivisina kohti loppuviikkoa.

Mentiin just jäälle ja kanavan päästä pääsee sitten järvelle kruisailemaan