Kisoissa tällä kertaa hieman kauempana

Kuten otsikostaki voi kertoa, niin oltiin Vokun kanssa jälleen kisoissa, mutta tällä kertaa jouduttiin lähtemään hieman kauemmas hyppimään nimittäin aamuna suuntana oli Lappeenranta ja luokkina 80cm ja 90cm. Olin aamulla aivan sekaisin, sillä kelloja oli käännetty, joten minulle tuli kamala paniikki, kun herätessäni katsoin kelloa ja se näytti 08.00. Ja pelkäsin, että myöhästyisimme, mutta helpotuksekseni äitini ilmoitti minulle unisen näköisenä, kun sinkoilin ympäri kämppää, ettei minulla ollutkaan mikään kiire. Joten kävin syöttämässä hepat ja aloin pakata kisakamoja autoon, jonka jälkeen rupesin laittelemaan Vokua valmiiksi. Matkaan lähtiessämme huomasin ettei Voku ollut hirveästi matkustus tuulella vaan vähän väliä ruuna rupesi metelöimään kopissa ja paikan päälle päästessämme se oli ihanan hikinen ja hirveän virtainen. Vaikka kelloja oli käännetty saavuimme kisapaikalle ehkä hieman liian ajoissa, sillä ensimmäiset kolme luokkaa olivat tyyliluokkija ja niiden arvostelussa kesti hirveän kauan, joten kisat venyivät odotettua pitemmiksi. Ja pääsimme rullaamaan sileää aluetta ympäri aina kyllästymiseen asti.

Ilmoittautumisen jälkeen laittelin Vokun kuntoon ja pääsin verkkaamaan sitä sileällä. Valitettavasti Voku ei ollut ihan siinä vireessä kuin toivoin vaan se oli hieman tai no rehellisesti sanottuna hyvin virtainen, joten meillä meni alkuverkka pelkkään häseltämiseen, että ruuna suostui rauhoittumaan. Jouduin verkkaamaan ruunan tällä kertaa hyvin eritavalla kuin yleensä, nyt tehtiin paljon väistöjä ja pysähdyksiä, jotta löydettäisiin se kauan kadoksissa ollut jarru. Myös kokeilimme muutamia vaihtoja, mutta radalle en lähtenyt luottavaisin mielin sillä verkkahypyissä Voku painoi aika paljon kädelle ja askeleet eivät ihan natsanneet kohdilleen, vaikkakin rata oli hyvin tuttu ja olemme hypänneet sitä muutamissa kisoissa. Sekä Voku pelkäsi hirveästi katsomon päätyä, missä meillä meinasi tulla pieni neuvottelu mennäänkö vai eikö mennä. No 80cm radan kulku meni jotakuinkin näin, ensimmäiselle esteelle eivät askeleet napanneet ihan kohdalleen, minkä vuoksi hyppy tuli hieman lähelle. Kakkoselle löysimme hyvän paikan, mutta kolmosella kuskille kävi ajattelu virhe, mikä maksoi meille alas tulleen puomin ja 4vp, joten se luokka jäi siihen, muille esteille saimme ihan hyvät paikat ja sarja sujui hyvin. Vaikkakin omasta mielestäni rata ei todellakaan ollut siisteimmästä päästä. Ja onnekseni Voku ei pelännyt 7 esteenä olevaa muuria, mikä oli aikaisemmin epäilyttänyt minua. 90 cm:ssä en myöskään lähtenyt suurin odotuksin, sillä osallistujia ei ollut kuin 6 ja ruuna ei ollut vieläkään rauhoittunut kunnolla. Saimme kaikille esteille suhteellisen hyvät paikat ja tietkin sujuivat myös melko hyvin, paitsi ensimmäisen esteisen jälkeinen kurvaus oli ajattelu virheen tulos. Perusradan suoritimme ilman virhepisteitä ja uusinnassa yritin saada pidettyä saman rytmin, mutta lisätä hieman kaasua ja tehdä hieman lyhemmät tiet, kuten videolla voi nähdä. Saimme myös uusinnasta nollan ja sarjan ruuna meni todella näppärästi, joka yllätykseksi johit siihen, että kuuluttaja ilmoitti minun ja Vokun voittaneen luokan. Muuten rata oli omasta mielestäni kohtuu hyvä, mutta Voku rupesi hieman hätäilemään vähän ennen ponnistusta. Tämä on ensimmäinen kunnon voittomme, sillä olemme yleensä olleet toisia, olin erittäin tyytyväinen polleen ja lähdemme hyvillä mielillä ensi viikolla ensimmäisiin aluekisoihin samaan paikkaan.

Koulutuuppailua

Minun  piti julkaista tämä postaus jo eilen, mutta jotenkin minusta se tarvitsi vielä hiomista, joten jätin sen luonnos kansioon. Mutta  kuitenkin olimme eilen siis tuupailemassa koulua Neean/Memmun, Moonan/Toukon & Fiian/Rosellan kanssa. Voku tuntui jo verkassa erittäin rennolta Marin hoidon ansiosta, joten minulla oli hieman suuremmat odotukset tuntia kohden. Sain myös kuvaajan matkaan tosin otoksista ei tullut kovinkaan hyviä, sillä kesken tuupailun alkoi sataamaan kunnolla vettä. Verkkasin Vokun tällä kertaa normaalia pidempään ja teimme paljon ympyröitä, joilla ruuna taipui huomattavasti paremmin, kun viimeksi. Sekä teimme pohkeenväistöä sekä käynnissä, että ravissa, jotka nekin sujuivat pehmeästi pieniä apuja käyttäen. Kun kaikki olivat saaneet omat ratsunsa verkattua aloitimme yhteisellä tehtävällä, joka tällä kertaa oli aluksi ravipohkeenväistöä uralta keskelle ja sen jälkeen väistätimme kaikki yhdessä keskiympyrällä niin, että toinen puoli väistätettiin oikealle ja toinen vasemmalle. Voku onnistui käynnissä pysymään vielä mukana hommassa, mutta ravissa tempo alkoi hävitä ja ruuna siirtyi usein käyntiin. Joten lopetimme tehtävän Vokun kanssa, kun sain ruunan väistämään yhden hyvän pätkän. Tämän jälkeen teimme kaikki hetken omillamme omia ravitehtäviä sekä hieman laukkaa itsenäisesti ennen kuin aloitimme yhteiset laukka tehtävät.

Laukassa Voku tuntui hieman innokkaammalta kuin yleensä, mikä tuotti ympyröillä asettamisessa hieman haastetta. Yhteiset laukkatehtävät aloitimme hyvin yksinkertaisella kahdeksikolla, missä vaihdettiin laukkaa. Voku on viimein alkanut vaihtamaan laukkaa ilman pukkeja ja vaihdot ovat yllättävän sulavia ainakin omasta mielestäni, mutta aina vaihdon jälkeen meinaa mopo karata käsistä, kun ruuna innostuu hieman liikaa. Vaikkakin meille tuli muutama vaihto vielä pienen pukin kautta. Vaihtojen jälkeen aloimme kokeilemaan laukkaväistöjä, joita olemme kunnolla kokeilleet Vokun kanssa kerran tai kaksi jos en väärin muista, mutta kuitenkin ne sujuivat ihan suhteellisen ok, mutta ruuna ei tahdo ottaa takapäätään kunnolla mukaan, joten onko teillä lukijat mitään hyviä vinkkejä. Kysäisin asiasta valmetajaltani, mutta en ole vielä vastausta saanut. Väistöjä tehdessä Voku päätti heittäytyä hieman ilkikuriseksi ja heittää muutaman pukkisarjan, jonka seurauksena minä päädyn kaulalle naureskelemaan.

Väistöjen jälkeen pidimme pienet välikäynnit joiden aikana turisimme kaikkea mahdollista tyttöjen kanssa, kuten esim, mitä kaikkea olimme ostelleet Horzelta ja Walstenilta torstain raveista. Sekä vahvistimme päätöksen, että molemmat meistä (Neea ja Minä ) aiomme alustavasti osallistua Amatour tour 2014, jos vaan on hepat kunnossa ( Ja koetaan, että ollaan valmiita siihen ). Keskusteluiden jälkeen siirryimme taas harjoitusten pariin tällä kertaan päätimme tehdä laukan lyhennyksiä ja pidennyksiä keskiympyrällä. Laukan pidentäminen ei ole koskaan ollut Vokulle ongelma vaan se kompastuskivi on lähinnä ollut nuo lyhennykset, joissa se ei tahdo keskittyä kunnolla varsinkin tänään, kun sillä oli niin paljon energiaa lisäykset sujuivat vaivattomasti, mutta lyhennyksissä sai oikeasti tehdä töitä niin ratsastaja kuin hevonen. Tuloksena oli kuitenkin hyvä laukkalyhennös ja tyytyväinen mamma. Kun olimme kaikki saaneet tehtävästä hyvän suorituksen huokaisimme syvään ja annoimme pitkän ohjan ja lopetimme siihen.

Yritin itse kovasti kiinnittää huomiota tuupailun aikana omaan istuntaani, joka tunnetusti on hieman könöttävä, mikä johtuu siitä, että joskus aikoinaan istuin niin, että ylisuoristin selkääni, jonka takia se alkoi reagoida ja kipeytyä. Minkä takia minulle kehittyi pahatapa könöttää, joten tänään yritin istua jopa hieman liioitellun takana, valitettavasti suurinosa kuvista missä istuntani olisi ollut hyvä olivat aivan tärähtäneitä, joten pyydän anteeksi kuvissani näkyvää könötystä, varsinki ravissa.

Väistöjä harjoittelemassa

Pukin jälkeinen kaulalla oloilu

Liian paljon vaihtoehtoja

Yök, jotenkin nämä kurakelit saa minut aina huonolle tuulelle. Kun on kylmä ja sataa plus hepat tykkää aina, jotenkin sopivasti piehtaroimaan tarhan kuraisimmassa kohdassa ihan vaan "vahingossa". Nooh onneksi kohta tulee talvi ja hepatkin pysyy puhtosimpina paitsi, että sitten tulee taas kylmä... Huoh Suomen ilmasto ??? Tänään kuitenkin äitini kysäisi haluaisinko lähteä hänen kanssa maastoon, kun olin ollut muutaman päivän ratsastamatta, sillä selkäni oli alkanut taas kiukutella alkuviikosta. Ilmeisesti kyseessä oli nikamien välinen tulehdus, joka kumminkin lähti tai on paranemaan päin tulehduskipulääkkeillä, joten siitä ei pitäisi koitua lisää ongelmia enää. Lähdimme maastoon aamu päivästä sillä olin luvannut lähteä isäni mukaan Lahteen raveihin tai oikeasti halusin vain Horzelle ostamaan kaikkea kivaa Vokulle ja minulle. Lenkkinä ei mitään erikoista menty lähinnä kunnon puskailua eli minun sanoin kävelyä, kävelyä, kävelyä, muutama pätkä ravia ja sitten hieman laukkaa, sillä äitini meni omalla 4v tammallaan, joka tunnetaan sinkoilusta ja helikopteriloikistaan.

Matkalla Horzelle suunnittelin etukäteen, mitä minun pitäisi ostaa, etten sitten kävele kaupassa ääliö ilme naamallani, kun en ole varma, mitä etsin. Päätin, että kokoaisin Vokulle ja itselleni kunnon treeni/valmennuskamat, joita ei muualla käytettäisiin. Horzelle päästyäni kaikki, mitä olin suunnitellut katosi pääkopastani ja päädyin kuin päädyinkin kävelemään pitkin liikettä se idiootti-ilme kasvoillani. Mutta kaikki tarpeellinen tarttui mukaan ainakin melkein.

Estekamoihin kokosin Vokulle Lami-Cellin harmaan estehuovan, minkä tosin ostin jo viime viikolla, mutta säästin sitä juuri tätä postausta varten. Suojia en viitsinyt ostaa uusia sillä hyödynsin yhdet vanhat harmaat suojat, jotka olin ostanut Vokulle jo aikoja sitten, mutta en jostain syystä ole niitä käyttänyt. Suojat taisivat olla merkiltään Horse Guard. Ja näiden lisäksi ostin vielä Hevarin valjasautosta Vokulle etujalkoihin tarralliset putsit, että vuohiset eivät aukeilisi. Ajattelin vielä täydentää kokoelmaa hienoilla korvahupuilla, mutta valitettavasti Horzelta en löytänyt mieluisia, joten ne jäivät vielä uupumaan.

Kouluvalmennus kamojen kokoamiseen jouduin käyttämään oikeasti aikaa ja aivoja. Huopa on jo vanha tai no vanha ja vanha, mutta kumminkin ei nyt ostettu. Joten päätin säästää ja ostaa siihen vain saman sävyiset pintelit. Ja onneksi löysin ne, koska niitä oli enää yhdet jäljellä ja nekin kaikkein alimpana, joten en meinannut aluksi huomata niitä. Jos en olisi löytänyt näitä olisi minun pitänyt ostaa saman tyyppiset, mutta vihreät pintelit ja siihen sopiva huopa. Äidin käskystä jouduin myös ostamaan uuden kouluvyön Vokulle sillä hän tarvitsi Wintecin kouluvyön Valolle startteihin ja olemme jo pitkään riidelleet vyön käytöstä, joten menin kyllä hyvillä mielin ostamaan uuden. Tässä kohtaa sitten ilmeeni oli varmasti niin idioottimainen, että jopa häpesin itse itseäni, sillä mittaisin ihmeissäni vöitä, mikä menisi ruunani vatsan ympäri. Kun tämä oli selvitetty ruvettiin katselemaan materiaalia ja hinta lappuja. Suurin osa vöistä oli nahkaisia, joita en halunnut suurimmaksi osaksi, koska hinta oli sen verran iso ja niiden hoitoon menee hirveästi aikaa, koska käytän koulupenkkiäni varsin usein. Plus laskun tullessa isäni olisi varmasti saanut sydänkohtauksen, joten pitkän taistelun jälkeen löysin hyvin mittaisen vyön, joka oli hyvää materiaalia ja siinä oli hintakin kohdalla.

Mukaan tarttui vielä uudet riimut ja naru. Sekä takasen kiintohokki kengät, jotka putikka saa huomenna tai lauantaina jalkaansa. Riimuista en osaa hirveästi mitään muuta kertoa, kuin että itse tykästyi hirveästi, joten ostin. Itselleni ostin vielä uudet farkkuratsarit sekä sukat, mutta niistä luultavasti postailen huomenna, kun olen saanut koottua niistä itselleni, jonkin sortin asun. Eipä tässä oikein ole muuta kerrottavaa, mutta huomenna palaillaan taas heppa-aiheeseen, kun mennään Vokun kanssa tuupailemaan koulua, joten sitä odotellessa.

Erikoispostaus

Viimeiset päivät minulla on vilissyt hirveästi hyviä ideoita, mitä kirjoittelisin blogiini, mutta kaikki ideat jäivät kuitenkin ajatuksen tasolle, koska tämä viikko on ollut hirveää häsläystä. Mutta kuitenkin yksi idea jäi kuin jäikin mieleeni ja ajattelin sen nyt tässä toteuttaa. Ajattelin tässä tänään Horzen kuvastoa selailen ja aamukahviani nautiskellen, että millainen hevosenomistaja minä ole ? Kysymyshän on sinällää helppo, mutta kun hommaa alkaa miettimään niin se ei ainakaan minulle auennut ihan hetkessä. Enkä ole tänne blogiini ainakaan omasta mielestäni hirveästi kirjoitellut itsestäni vaan lähinnä Vokusta ja sen treeneistä, mutta koska tänään ei ollut mahdollisuuttakaan, että menisin ulos sateeseen, räntään ja tuuleen ulkoiluttamaan heppaani niin miksi en sitten kertoisi teille hieman enemmän itsestäni.

 Itse olen hieman laiskahko omistaja tietyissä asioissa ja yritän vältellä niitä niin pitkään kuin mahdollista. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi Vokun karsinan seinien ja oven pesu, jotka tehdään meidän tallilla kahdesti vuodessa. Minulta myös jää aina joitakin tavaroita, joko käytävän nurkkaan, pintelikoriin tai rehulaarin päälle, josta saan yleensä kuulla äidiltäni. Huonoa tästä tavasta tekee vielä se etten aina muista mihin olen jotakin laittanut ja sen jälkeen alkaa uusi etsintä. Minulta jää usein myös puhdistamatta ruokakuppi perusteellisesti, sillä ruunani kyllä syö siihen malliin, ettei sieltä jyvän jyvää löydä, mutta silti. Ja tällä hetkellä sen asuessa takatallissa putsaan vesi kupin päivittäin ( Siellä ei ole automaattisia kuppeja), joten homma hoituu paljon helpommin. Mutta Vokun asuessa tallissa yritän muistaa putsata juomakupin, mutta se aina jotenkin unohtuu muun touhun keskellä.

Mutta taas itse hevosen hoidossa ja varusteiden kunnossa pidossa olen todella tarkka. Aina kun haen Vokun sisälle pesen sen jalat ( jos ne ovat likaiset) ja tarkastan onko jaloissa potku jälkiä tai riviä. Hoitaessa harjaan Vokun yleensä suht tarkkaa ellei ole tulipalo kiire, jolloin harjaan liat pois, mutta en jää puunailemaan heppaa.  Mutta jos minulla on aikaa niin puunailen ja lässytän ruunan kanssa huoletta käytävällä, jolloin saatan sen myös hitaudellani tukkia. Yritän myös muistaa tarkistella Vokun kenkiä aina säännöllisin väliajoin, mutta takaosan spaktisuus vaikeuttaa tätä hommaa, sillä äidiltäni meinasi kulmahammas irrota, kun ruuna nykäisi jalan ilmaan. Jalkojen laiton tärkeyden olen taas oppinut äidiltäni, joka on minua asiasta valistanut niin monta vuotta etten jaksa edes muistaa. Joten laittelen Vokulle yleensä linimenttiä tai Back on track-patjat jalkaan, jos on menty suhteellisen rauhassa  tai maastolenkin jälkeen pidän sen hieman pidemmän aikaa letkuissa, jolloin jalat kylmääntyvät jo siinä, mutta heti kun ollaan hypätty tai tehty jotain muuta raskasta niin pyrin vetämään speedy way liisteriä jalkoihin. Varusteiden kohdalla olen hyvinkin neuroottinen, että ne ovat puhtaat ja kiiltävät, sekä huovat ovat pestyjä ja puhtaita. Kamat putsaan aina ennen kisoja ja valmennuksia, mutta myös jos minulla on tallilla luppo aikaa niin käytän sen usein varusteiden puunailuun. Yleisesti puunaa Vokun suitsia tai omia saappaitani. Pakko myös myöntää, että olen myös hirveä väri neurootti, joten voitte päätellä loput etenkin kisakamojen kohdalla. Niiden on oltava sävy sävyyn omien kamojeni kanssa ja meidän tämän hetkinen "teema" on timantit, joten meillä on kuten kaikki tietävät timanttinen martingaali ja huput. 

Vapaapäivien suhteen olen aika rento ja teen päätökset vapareista esim päivän sään mukaan, jos on kaunis ilma niin totta kai lähden ulos, mutta kuten tänään oli hirveä keli, niin päätimme pysyä sisällä ilman sen suurempia suunnitelmia. Vapaapäiviä pyrin pitämään Vokulla 1-3 vko riippuu ihan tilanteen mukaan. Ratsastaessa minulta loppuvat tehtävät hyvin nopeasta ja lopulta huomaan, että olen tehnyt samoja ympyröitä koko tunnin. Turhaudun myös hyvin helposti, jos jokin ei onnistu yrityksistä huolimatta ja vielä enemmän minut raivonpartaalle saa jos asiaa/ tehtävää on tehty usein ja se ei onnistu. Yritän myös luistaa harjoitusravitehtävistä aina, kun vain on mahdollista ja yleensä verryttelyt menenkin keventäen. En myöskään aina muista katsoa minne ollaan menossa, vaan jään vahtaamaan Vokun nenää, jolloin yleensä homma leviää käsiin.

Olen myös tosi tarkka siitä, että ruunaltani otetaan riimut pois tarhaan mennessä, mikä on aiheuttanut tallilla melkein sota tilanteen, koska muilta polleilta ei riimuja oteta pois, mutta minulta on terrorisoitu noin 20 riimut, joten haluan, että ne otetaan vain yksinkertaisesti pois. Olen myös monista muista pienissä jutuista vähän ehkä liiankin tarkka, erityisesti inhoan sitä, jos joku sattuu lainaamaan varusteitani ja huomaan asian, ilman että siitä on sovittu. Minulla on hieman pahatapa myös yliajatella asioita, joista on joskus hyötyä ja joskus ne saavat sodan syttymään koko tallissa. Esimerkiksi, jos Voku on jäykkä monena päivänä putkeen tai ei muuten vain toimi niin alan heti miettimään, mitkä kaikki asiat voisivat olla pielessä, jonka jälkeen suuntaan luennoimaan asiasta porukoilleni ja he yrittävät auttaa asiaa parhaansa mukaan

Tuossa on päällisin puolin analyysi minusta hevosen omistajana, koska tätä postausta olisi voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. Joten jääköön tämä tähän.

Graniahoitoa

Huurr... Päivät sen kun kylmenevät ainakin meillä päin on ollut jo kahtena aamuna vesilätäköt ja tarhojen juoma-astiat jäässä ja pihattojen sekä autojen katoilla on ollut huuretta, miten teillä ? Onko teillä ollut jo aamupakkasia ? No aamun kirpeudestä huolimatta Voku vietteli tänään vapaapäivää, koska Mari tuli aamusta hoitamaan ruunan ja muutaman muun tallin hevosen. Voku oli vuorossa toisena, joten se ei kerennyt ulos heti aamusta. Hoito, jota Mari hevosille tekee on graniahoito ( En ole ihan varma, miten sana kirjoitetaan ), mutta kuitenkin hoidon idea on, että hoidin aikana hevosen elimistö parantaa itse itseään. En oikeasti tiedä, miten hoito "toimii", mutta jokaisessa hoidetussa hevosessa on nähty heti positiivisia tuloksia. Mari huomasi heti, että Voku oli takapäästä vinossa ja pyysi minuakin katsomaan. Ja jopa minä huomasin, että polle oli vinossa. Syyksi löytyi vinossa oleva ristiluu, joka on luultavasti tullut, kun ruuna on liukastunut tarhassa tai näin Mari ainakin epäili. Lisäksi Vokulla oli kieliluu liian ylhäällä, joka voi kuulemma johtua huonosta nielaisusta, mikä luultavasti tapahtui samaan aikaan, kun ristiluu. Sekä oikeassa ohimossa oli jotakin häikkää. Istuskelin ruunan käytävällä kanssa käytävällä ja seurasin, koko hoidon ajan. Vokusta reaktioita oli kiva seurata, miten ruuna alku hoidon aikana kiukutteli eikä meinannut pysyä paikoillaan, mutta heti, kun Mari sai ristiluun paikoilleen niin Voku rentoutui heti ja jopa pojan alahuuli alkoi lerputtaa, mikä ei usein  lerputa. Ja meinasi Vokulle tulla uni jo melkein silmään ja pää alkoi nojautua käytävän naruja vasten.
Pyydän jo etukäteen anteeksi huonoista kuvista, mutta kamerani ei oikein suostunut tekemään yhteistyötä tallin loisteputkivalojen kanssa, joten olkaa armollisia.

Voku oottelemassa hoitoa

Hoidon jälkeen Voku oli paljon rennomman oloinen ja Mari käski minun piti laittaa ruunalle loimi, sillä hoidon jälkeen hepoille tulee yleensä kylmä sekä hän myös painotti, että minun oli huolehdittava, että juotan Vokua tämän päivän todella ahkerasti. Sillä hoito on hevoselle itsessään raskasta ja saa sen kuivumaan helposti. Joten juottelin Vokulle melassia noin kolme ämpärillistä plus lisäsin vielä juomaan Valon elektrolyyttejä, jotka tasapainottavat suolojen saantia. Mari kehotti, että menisin vielä kävelyttämään Vokua narusta, jotta se saisi veryteltyä lihaksia. Joten otimme kameran mukaan lenkille, jonka varteen varustin Hennan. Lenkin aikana Vokulle iski hirveä nälkä, jonka takia pojan oli pakko syödä, joka ikisestä puskasta luvan kanssa tai ilman. Vokulla on vielä huomennakin vapaa, joten toivotaan, että hoito tehosi ja Ruuna palautuu normaaliksi ja pääsemme jatkamaan treenejä.

Erikoispostaus- Päivä kisahoitajana

Tänään pääsin tekemään uuden alue valtauksen, tai no uuden ja uuden. Paremmin sanottuna loin uuden näkökulman. Kuten otsikosta voikin jo päätellä olin ensimmäistä kertaa elämässäni kisahoitajana ratsastuskisoissa. Jotenkin sitä aina ajattelee, kun itse on kisoissa ja on se auttava käsi kisahoitaja matkassa, että se hoitajan osa ei ole hirveän työläs homma ja se on vain sellainen extrajuttu. Mutta tänään kyllä itse huomasin, että kisahoitaja on yhtä tärkeä ratsastajalle kuin itse ratsu, millä kisataan. Ja että se homma on oikeasti rankkaa, joten tässä kohtaa kaikki kunnioitus kaikille kisahoitajille. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi kisahoitajaksi Neealle ja Memmulle, jotka kilpailivat tänään Kotkan alue-esteissä. Herätys minulla soi jo varhain 07.45. Aamu valmisteluiden jälkeen olin kavereitten pihassa siinä 08.15 ja matkaan lähdettiin 08.30. Ja joudun nyt kyllä myöntämään, että en ole elämäni aikana koskaan ollut alue-kisoissa ja jännitin hieman, en kyllä tiedä miksi ? Paikan päällä toimittiin tutulla tavalla poni pois kyydistä ja ilmoittautumaan, jonka jälkeen Neea lähti verkkaamaan Memmua ja minä juoksin perässä kameran ja muiden tavaroiden kanssa. Neea otti, jopa minut mukaan kävelemään rataa ja huomasin rataa kävellessä, että aluekisojen radat ovat paljon pitempiä ja teknisesti haastavampia, kuin seuraradat, mikä nyt tottakai on ihan loogista, mutta kyllä se radan kävely meni jo melkein kunto urheilusta.

80cm rata

90cm rata 

Voisin jopa sanoa, että tänään olin oikea ikiliikkuja, jos en ollut ponia taluttelemassa, kuten oikea kisahoitaja, niin olin kentän laidalla kuvaamassa sileä työskentelyä, maneesissa verkkaa tai itse napsimassa kuvia ihan radalta, joten en oikein edes kerennyt huomaamaan ympärilläni olevia muita ratsukoita tai saatika pysähtynyt ihailemaan upeita puokkeja. No ei se mitään, kun kuitenkin Neea ja Memmu ottivat hienon voiton 80cm ja 90cm meni pudotuksen kautta viidenneksi. Toisaalta oli todella virkistävää olla vain se henkilö joka taluttelee heppasta, kun ratsastaja duunailee omia juttuja ja kaiken lisäksi, kun Memmu on kisapaikalla aivan erilainen, kuin Voku. Tammukka seisoskelee kiltisti paikallaan, kun käsketään ja kävelyttäessä menee vierellä. Toisin kun Voku vetää usein hoitajaa perässään ja pyörii hermostuneesti ympäriinsä, joten kyllä oli ihana olla kisoissa lunkin ponin kanssa. Mutta kyllä siinä loppuvaiheessa rupesi jo hartioissa tuntumaan, kun piti kannella kahta kameraa ja kahta putkea koko ajan mukanaan. Ja lopulta kun päästiin kotiin niin, jopa jalkani sanoivat sopparinsa irti, kun lysähdin sohvalle. En olisi ikinä arvannut, että homma on noin rankkaa. En oikein tiedä, mitä kuvia tähän postaukseen olisi pitänyt laittaa, joten laittelin vähän sitä sun tätä. Ja vielä isot kiitokset Neealle, joka otti mut mukaan kisoihin ilmaiseksi orjatyövoimaksi.

Mutta loikoiluni ei suinkaan voinut jatkua pitkään, sillä minun oli vielä liikutettava Voku. Olin varannut meille kentän, että juoksuttaisin ruunan irtona. Joten ei kun kamat kasaa ja kävellen tallustamaan kohti kenttää. Ruuna oli jo kävellessä hyvin letkeä. Kentällä juoksutin ruunaa ensimmäiset 20 min satulan kanssa, josta olin ottanut jalustimet pois ja virittänyt sivuohjat. Voku ei kiukutellut yhtään sivuohjista vaan niiden avulla hakeutui vielä paremmin muotoon ja kulki nätin näköisesti. Tämän jälkeen heitettiin satula ja muut vermeet pois ja irtojuoksutus alkoi. Aluksi Voku ei tajunnut, että sillä oli koko kenttä käytössään, vaan jatkoi ympyrällä pyörimistä. Kunnes lopulta tajusi, että liina ei rajoita sen menoa enää jolloin poika ampaisi pukkien saattelemana pitkin kentän laitoja niin, että hiekka pöllysi. Esittihän ruuna aina pieniä vilauksia, jonkin sortin liitokavioliikkeistään.

Sumuista taivuttelua

Ennen kuin menen varsinaiseen asiaan. Tiedoksi kaikelle teille, jotka ette ole tai ehkä jo olettekin huomanneet oikealle sivupalkille on ilmestynyt jotain uutta. Kyllä nyt meidät löytää myös Facebookista, jossa jaamme kuulumisia blogin rinnalla. Joten kaikki vaan tsekkaamaan ja tykkäämään !

Eilen käytiin Vokun kanssa hieman palauttelemassa kisaviikonlopun jälkeen pellolla ilman satulaa. Jotenkin meillä oli koko päivän hirveän sumuista aamulla en meinannut nähdä edes meidän postilaatikolle ja sinne on noin 10 metriä, ja sumuisuutta jatkui koko päivän, mikä näkyy myös kuvissamme. Ennen lenkille lähtöä pääsin vaihtamaan yksin hevoset ja voin sanoa, että sen lauman vaihtaminen ei ole mitään lystiä, kun muu porukka olivat harjotusraveissa. Lopulta sai kuin sainkin hepat vaihdettua alat pestyä. Voku olikin iloksen päättänyt pyöriä jossakin tarhan mutalammikossa ja oli kauniin kuran peitossa. Menihän siinä tovi kun sen kaiken mudan sai raaputettua irti ruunan karvasta, mutta ilmeisesti vain toinen meistä nautti hoidosta ja se en ollut minä. Voku oli pitänyt vaparin maanantaina, joten ihan mielenkiintoani laitoin sille oliivin, jota käytämme koulua vääntäessä.  Kuten kahdesta alemmasta kuvasta voi nähdä, että mukatun ja muokkaamattoman ero on aika iso !

Pellolla ei mitään kummosia tuupailuja tehty, vähän taivuteltiin kumpaankin suuntaan, jakaisessa askelajissa. Käynissä ruuna oli hieman jäykän oloinen, eikä sisäpohje meinannumennä läpi millään. Vasempaan kierrokseen pohje ei meinannut millään mennä läpi. Mutta verryttyään hieman, alkoi ruuna toimia, mutta ei ihan sillä tavalla kuin olisin sen halunnut toimivan. Ravissa oli kanssa sama juttu plus, että kun rupesin hiljentämään ja asettamaan Voku siirty käyntii, jonka jälkeen pysähtyi. Tätä kesti jonkin aikaa ja ravikin oli hieman tahmeaa. Lopulta sain muutamia hyviä pätkiä ja päätin lopettaa siihen tuuppailun. Laukkailin kumminkin molempiin suunntiin rennosti ennen kuin lähdimme kotiin. Tallilla kerroin äidilleni ruunan jäykkyydestä ja hän sanoi, että mari olisi ensi viikolla tulossa hoitamaan tiistaina hevosia ja voisi ottaa Vokun myös mukaan. Mari on hoitanut Voku aikaisemminkin hyvillä tuloksilla ja odotan innolla tiistaita. Blogiinikin saatan tehdä jopa erikoispostauksen tyyppisen jutun Vokun ollessa Marin hoidossa saa nähdä.

Kisaviikonloppu

Nyt on takana kisaviikonloppu, josta tuli kuin tulikin menestystä. Lauantaina olimme KR:n järjestämissä estekisoissa ja kisasimme luokassa 60-70 cm. Mietin pitkään kumpaan luokkaanhepan ilmoitan tähän 60-70 cm vai 80-90cm, mutta pääyinlopulta pienempään, sillä sunnuntaina kuitenkin hyppäsimme kaksi luokkaa, ettei Voku ihan väsähtäisi. Herätys oli siinä puoli yhdeksän pintaan ja lähdimme heti aamupalan jälkeen talliin laittelemaan kamoja valmiiksi. Päätimme Hennan kanssa laittaa näihin kisoihin ihan tavalliset kamat, että meidän kunnon kisakamat säilyisivät puhtaina sunnuntaisia seuramestaruuksia varten.

Verryttely tapahtui ulkokentällä, jonne oli rakennettu kolme estettä (Okseri, pysty ja ristikko). Voku tuntui verkassa hyvältä se ei kaahottanut ja kaikki avut menivät perille oikein hyvin. Onneksi olin pitänyt ruunan yötä ulkona, sillä sillä oli ollut kaksi helppoa päivää ennen kisoja, joten ilman yöulkoilua homma olisi ollut aivan toivotonta. Myös verkka hypyt olivat tasaisia, joita otimme muutaman kumpaankin suuntaan pystyllä ja okserilla. Ennen radalle menoa huomasimme Hennan kanssa, että Voku oli polkaissut vanhan jälkensä auki ja etujalan suojat hankasivat siihen, joten otimme ne pois kokonaan ja huuhtelimme polkeaman huolella annen radalle menoa. Eikä se onneksi ollut kuin ehkä sentin mittainen ja ihan pinta haava, jonka laitoin kyllä illalla kotona kalanmaksaöljykääreeseen.

 Ratsastettava rata oli suht vaikea ja se sisälsi paljon tiukkoja käänöksiä, joten otimme radan rauhassa ja varman päälle. Suoriuduimme radasta puhtaalla nollalla jarata oli yksi parhaita, mitä olen ratsastanut. Ja ylsimme tässä luokassa 2/13 ja hävismme ykkösestä vaivaiset 2 sek. Saimme kuitenkin jokaiselle esteelle hyvät paikat, eikä meille käynnyt huonoa tuuria, kuten muutamalle muulle ratsukolle, jotka kaatuivat radallla liukkaan pohjan takia. Minulla oli myös tapani mukaan hirveä pulina koko radan ajan, kun jutustustelin tai ajattelin ääneen ruunan kanssa, miten radalla mennään. Mikä katsojien näkökulmasta oli erityisen hupaisaa, mutta itselläni se auttaa keskittymään rataan paremmim enkä rupea hätiköimään niin hirveästi. Illalla viellä laittelen ruunalle jalkaa magneetti patjat ja hieman linimentiiä selkään ennen kuin se pääsi nukkumaan.

Sunnutaina olikin sitten oman seuran mestaruuudet, jossa hyppäsimme kaksi luokka. Aamulla herätys soi samaan aikaan kuin lauantaina, ja meillä ei mennyt kauaakaan kun heppa oli kyydissä, koska joudimme tekemään kristillisen työn jaon minä kannoin ratsastajana kamat autoon ja Henna sai hoittaa ja laittaa hepan valmiiksi. Voku oli hieman rauhaton kopissa matkustaessa. Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja ilmoittautumisen jälkeen otimme ruunan kopista pois ja aloimme laittelemaan, sitä valmiiksi. Verytellessä Voku oli hieman laiskan tuntuinen, mikä saattoi johtua, että meillä oli eilen myös ollut kisat. Verkka hypyt onnistuivat hyvin ja ensimmäisen luokan 70cm arv. AM5 rata sujui hyvin ja rauhallisesti. Voku otti hyvät hypyt esteille ja malttoi hyvin. Mutta uusinnassa meille kävikin taas ihan tosin sillä ensimmäisen esteen tullessa vastaan Voku teki hieman huonon hypyn ja alas tullessaan minä sitten jotenkin päädyin maistelemaan kentän pohjalla ollutta hiekkaa. Joten sijoittumis mahdollisuutemme menivät siinä, mutta onneksi voin ylpeästi sanoa etten ollut ainut, joka sitä hiekkaa maisteli nimittäin yli puolet ratsastajista tippuivat.

80cm rata ei mennyt sitten nappiin mistään kohtaa. Voku oli jo hieman väsähtänyt, jonka takia puomit tulivat alas. Ensimmäiset kaksi hyppyä olivat hyviä, mutta sen jälkeen homma jotenkin vain levisi käsiin. Minulla löi jossain kohtaa aina pää ihan tyhjää, minkä voi myös videolta huomata, joten virhepisteitä kerääntyi tällä kertaa 12vp. Mutta ilokseni kisojen lopussa ilmoitettiin, että olimme Vokun kanssa voittaneet Mestaruuksissa Senioreiden hopeaa. Joten ihan tyhjin käsin ei lähdetty kotiin. Palkintojen jaossa ruuna ei meinannut pysyä oikein aloillaa, joten jouduin pyytäämään äitiä pitämään ruunaa paikoillaan Hennan kuvatessa.