Hieman hiljaisempi viikko

Minun oli tarkoitus saada tämä postaus ulos jo aikoja sitten, mutta ilokseni koneeni sanoi itsensä irti ja päätti alkaa päivitellä itseään ilmoittamatta siitä minelle, joten postaus tuli hieman myöhässä. Joten anteeksi.
           Tämä viikko tai no edellinen viikko meni ns. reisilleen ihan kokonaan, koska tulin kipeäksi tiistaina. Maanantaina kerittiin Vokun kanssa käydä maastoilemassa, mutta samana iltana minuun iski huono olo ja aloin täristä kylmyyttä. Ja seuraavana päivänä olinkin sitten aivan kipeä, etten edes saannut itseäni sängystä ylös. Loppuviikkoa kohden oloni parani eikä minun tarvinnut perua sunnuntaiksi sovittuja estetreenejä. Lähdettiin Hennan kanssa rakentamaan rataa tyttöjen kanssa ennen kuin aloitettaisiin. Mukaan olivat myös ilmoittautuneet Tiia & Viki, sekä helgan piti tulla, mutta ratsastaja ei pääsyt lähtemään matkaan. Joten hyppäämässä olivat minun ja Vokun lisäksi. Neea & Memmu, Tiia & Viki sekä Moona ja Touko. Kuvaajiakin kentän laidalla pörräsi kiitettävä määrä.

Aloitimme hyppäämisen ihan 70 cm, mikä sopi minulle vallanmainiosti, koska edellisestä kerrasta oli sen verran aikaa, että minua hieman hermostutti hypätä ruunalla. Alkuverkka meni hyvin Voku ei hössöttänyt vaan keskittyi hommaan ihan kunnolla ja verkkahypytkin sujuivat semi hyvin. Tämän jälkeen nostimme estekorkeutta pikkuhiljaa ylöspäin. Ratana hyppäsimme Vokun kanssa 95 cm ja yksittäisenä pääsimme yli 105 cm okserin. Voku oli todella hyvän tuntuinen hypätessä, se ei kuumunut tai painanut kädelle hirveästi, mutta silti meno maistui. Edes esteillä tuttu imu oli taantunut normaaliin, mutta täytyy myöntää, että jonkimoisen rukouksen päästiin aina kun lähdettiin isompia esteitä hyppäämään, koska minulla oli tunne, että saattaisin jopa tippua. Ruunan hypyt onnistuivat kuitenkin hyvin, mutta välillä tuli hieman liian lähelle ja kulmissakin tuli oijottua. Enimmäkseen ongelmia oli kuskilla, kun nu minunjalat ei tahtonut pysyä omalla paikallaan vaan ne tahtoivat aina välillä lennellä sinne sun tänne. Kotona Voku sai paljon tapatuksia ja kehuja minulta sekä Hennalta, joka kokeili myös hypätäVokulla muutaman pienen loppuverkka hypyn. Oli kuulemma ollut paljon parempi kuin viime kerralla, josta tosin on jo aikaa, mutta kumminkin. Ei voi muuta kun olla tyytyväinen ruunaan.

Tämä on yksi niistä erikoisista hypyistä :D