Vuorossa pitkästä aikaa kunnon koulutuuppailua

Ennen varsinaista asiaa minun on pakko kehua erästä henkilöä. Olen tässä jo pidemmän aikaa suunnitellut ulkoasun vaihtamista kesäisempään, mutta innokkaita bannerin tekijöitä ei ole oikein ollut. Ennen kuin tänään illalla avasin koneeni, joka ilmoitti äkäisenä minunne, että olin saannut säpöä. Itse ajattelin, että kyseessä on joko Hööksin tai Horzen mainos, mutta yllätyksekseni huomasinkin, että säpö oli joltain muulta. Kun avasin säpön eteeni ilmestyi kaksi  todella nättiä banneria ja rehellisesti yllätyin, että joku oli nähnyt vaivaa tehdä vapaaehtoisesti minulle bannerin, joten suuret kiitokset siitä. Ja kertokaa toki lukijat mitä mieltä olette uudesta ulkoasusta ?

Ja nyt pääsemmekin siirtymään heppailun puolelle. Eilen oli jotenkin niin hyvä ilma, että minulle tuli jo heti aamusta kunnon kouluilu fiilis. En itsekkään tiedä, mistä tämä tuli, vaikka itse tykkään vääntää koulua, mutta oman kanssa se on joskus hieman hankalaa. Aloitin silti homman järjestelyn ja varasin samantien kentän valmiiksi tuupailua varten ja menin hakemaan Vokua sisälle. Örriänen ei yllätyksekseni tullut portille vastaan vaan nyhti tyytyväisenä muutaman kymmenen metrin päässä ruohoa kaverin kanssa ilman ötököitä. Todellakin ei yhtään ötökkää, koska tuuli oli sen verran navakkaa, kiitos luontoäiti. Lopulta sai raahattua ruunan sisälle ja harjasin sen puhtaaksi. Minun onnekseni hommaa ei ollut paljon, koska Voku ei ollut piehtaroinnut tarhassa. Tämän jälkeen laitettiin kumminkin varmuudeksi kerros hyvää ötökkämyrkkyä, mitä äitini oli jostain hommannut.

Matkalla otettiin jo ravia, että päästäisiin hyvin alkuun ennen kunnon vääntöä. Voku oli letkeän oloinen eikä sillä tuntunut olevan mitään kiirettä. Tulihan siinä matkalla otettua pieni laukanosto ja pieni pätkä laukattii rentoa laukkaa. Kentällä keräsin ohjat ja aloin pikkuhiljaa taivuttelemaan ruunaa ympäri kenttää. Välillä tuli sisäasetusta ja toisinaan taas asetettiin ulos hyvin. Taivuttelun jälkeen aloimme verestämään hataria muistikuvia, kuinka sitä pohkeenväistä mennäänkään. Aluksi olimme molemmat hepan kanssa pikkuisen hukassa, mutta hetken tuumailun jälkeen homma alkoi jo sujumaan.

Ravissa jatkoi samoja tehtäviä, asetuksia sekä väistöjä. Voku oli jotenkin hirveän laiskan tuntuinen. EIkä siinä tahtonut olla energiaa tämmöiseen touhuun, mutta jaksoise silti mieliksi mennä kiltisti vaikka välillä, kun tilaisuus koitti niin siirryttiin käyntii laiskottelemaan. Vaikkakin ruuna oli laiska se tuntui silti hieman jätkältä eikä ravissa tahtonut oikein aluksi asettua ja myöstäämään. Myös sisäpohkeen ymmärtäminen oli herralle todella vaikeaa.

Tästä sittern siiryttiinkin laukanostoihin. Molemmilla puolilla laukat nousivat hyvin ja saatiin laukkaa koottua hyvin, mutta ruuna tahtoi silti viellä kaatua hieman sisälle ympyrissä. Pienen laukkaverkan jälkeen annoin Vokun kävellä sen aikaa pitkin ohjin, että kehittäisin jonkin hyvän tehtävän. Aivoni raksuttivat hullunlailla, mutta en saannut aikaisiksi muodostettua yhden yhtä tehtävää. Ennen kuin tulin ajatelleeksi edellisä valmennuksia ja mitä kaikkea siellä oli tehty. Viimeksi harjoittelimme keväällä laukanvaihtoja, mutta ne eivät ihan onnituneet meiltä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Joten aloimme kokeilla laukanvaihtoja kahdeksikolla. Aluksi minua jopa hieman jännitti, että mitä tästä tulee. Mutta kun laukan vahdon aika tuli ja pyysin Vokua sen vaihtamaan. Niin voihan ruuna oikeasti vaihtoi sen ilman ongelmia. Sama tapahtui uudelleen ja uudelleen, joskus vaihto tuli pienen pukin kautta, mutta se oli silti puhdas. Vaihtojen jälkeen ajattelin, että mitä jos kokeilisi laukkaväistöjä. Aluksi Vokulla meni ihan palikat sekaisin, kun yritin tehtävää pyyttää, mutta jossakin kohdissa tuli selviä ristiaskeleita, vaikkei niitä montaa tullutkaan. Mutta silti !!

Loppuraveja