Lopulta jouduin hinautumaan kassalle kysymään apua, josta sitten löysin oikeaan osoitteeseen. Vaikka loimia ei ollut juuri haluamaani väriin, en antanut sen häiritä, kunhan vain en joutusi mitään pinkkä hirvitystä ruunalle pukemaan. No tässä kohtaa kahlasin koko korin läpi, mutta minun tuurillani siellä ei ollut Vokun kokoa. Joten joudun käymään tällä viikolla Hevarillla hakemassa ruunalleni loimen ja itsellekin pitäisi tuo turvaliivi käydä ostamassa jossakin kohtaa.
Mutta ei me ihan lorttoja olla oltu, nimittäin tuli otettua Vokusta pari talvitunnelmallista tai jotakin sinne päin olevia kuvia, jotka saatiin kamalalla työllä kyllä ottua. Vokuahan ei kiinnostanut sinä päivännä näyttää nätiltä tai huvittanut seista paikallaan vaan väänsi ja käänsi ympäriinsä pitkän aikaa ja välillä sillä oli jotain omaa kivaakin.
Lopussa tosita rupesi hieman ujostuttamaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti