Kisoihin valmistautumista

 Tällä kertaa en aio tehdä sitä samaa virhettä, jonka olen tehnyt jo kahdesti koulukisoihin osallistuessani eli en harjoittele ohjelmaa kunnolla. Joten varasin jo hyvissä ajoin naapurin kentän rankkoja treenejä varten. Koska en saannut ketään kuvaamaan ajattelin olla omatoiminen ja pistää kameran videoimaan treenit, mutta paikan päällä huomasi, että putki oli liian suuri ja lyhyempi putki oli kotona, joten se sai jäädä tältä erää.

Treenit aloitettiin ihan peruskamalla eli ympyröitä, taivutteua ja pysähdyksiä. Voku kuunteli hyvin ohjaa ja pohjetta, eikä kiukutellut vaikka minulla oli kannukset pitkästä aikaa jalassa. Käynnissä molemmat puolet taipuivat todella hyvin, mikä tietää taas pientä iloista edistymistä. Ravissa tehtiin alkuverkkana samoja juttuja kuin käynnissä, mutta siinä oikea puoli oli hieman jäykempi eikä tahtonut taipua aivan heti, vaan vaati hieman enemmän työstämistä. Voku jopa meni tänään muutamia pätkiä oikein kunnolla muodossa ja tuntui ihanan kevyeltä ratsastaa, vaikka maastossa ollaan nyt tämä viikko jouduttu tappelemaan tuosta jarrujen kunnosta. Kun saattin raviverkat hoidettua otettiin laukaa ympyrällä molempii suuntii. Voku oli todella hyvän tuntuinen ja ensimmäistä kertaa elämässä saatiin tehtyä kunnon iso pääty ympyrä eikä semmoista pientä paskarinkiä, mitä ollaan tehty viimeiset kaksi vuotta. Joten olin oikein tyytyväinen muruni edistykseen.  Laukkojen jälkeen käveltiin hetki pitkin ohjin ympäri kenttää milloin mistäkin, kun yritin muistella, miten koulurata menikään. Olen ratsastanut tämän kyseisen ohjelman kolmesti elämäni aikana, joten se on jo tuttu. Josta yhden kerran olen sen Vokun kanssa vetänyt läpi, mutta tulokset eivät olleet päätä huimaavia.

Näkyy tosi huonosti, mutta tästä näkee ohjelman paremmin. HeC

Ratsastettin ohjelma about neljä kertaa läpi, joka kerta paransimme ainakin  hieman edelliseen verrattuna. Ja viimeisellä kerralla Voku jopa tiesi missä kohtaa siirrytään käyntii ja missä laukattii jne. Joten toivottavasti pisteet ovat korkeammat kuin viimeksi. Ainoat vaikeudet meille tuottivat siististi ja rennosti menevät kulmat. Tai no tuo oli aika huono ilmaisu, mutta me ei oikein osattu mennä kulmia rennosti vaan ne olivat semmoista pää taivaissa ja ohjat korvissa menoa. Lisykset ja laukka voltit onnistuivat paremmin kuin oli ajatellut, joten niistä ei ole huolta. Eikä oikeastaa koko radasta, mutta ainoa huolen aihen on se, miten Voku käyttäytyy kisapaikalla. Jos käy niin kuin viimeksi, että se raukka parka pelkäsi tuomaristoa, niin silloin me ollaan syvässä suossa. Mutta se tekee Vokun kanssa kilpailemisen hieman rasittavaksi, koska ikinä ei voi tietää miten se poika suhtautuu eri asioihin. Mutta laitetaan sormet ristiin ja rukoillaa, että sunnuntai menee putkeen.