Tänää piti olla valmennus, mutta perunui kun valmetajan kenttä oli sohjoa. Siinä hermostuksissani sanoin äitille, että elämäni jokainen alue kusee jollain tavalla.
1) Koulu = Nyt ei kiinnostais kyl yhtää + koeviikko eessä
2) Koti = Muiden naamataulut alkaa pikkasen jo kirisää pollaa
3) Harrastus = Mikään mitä suunnitelet ei ikinä onnistu
4) Muu elämä = Sori ei nyt vaan tahdo olla ??
Tämän yhtälön koottuani tuli huudettua, että nyt mä otan sen äkkilähdön sinne keniaa, kongoo, namibiaan, siera leoniin, mikä vittu se nyt oli.
No onneksi Iitu kehitti tähän hyvän idean, ettei nyt tarvinnut lentolippuja mennä varaamaan. Se lupas pitää mulle tunnin. No harjotelitiin kahdeksikko ja sain selville, että kevennykseni on päin vittua, joten sitö korjailtiin sitten siinä. Voku oli kyllä tosi hyvän tuntunen mentii vastalaukkaa kahdeksikolla. Yllätyi oikeasti, että oikea puoli ( mikä on meillä se huonompi puoli) niin vastalaukka sujuin oiken mallikkaas, kun taas vasemmalla puolella vähän huonommin. Siinä mietittiin, että missä vika, minussa?
Joten päätin antaa Iitun kokeilla ruunaani. Sama kävi uudelleen, joten todettiin, ettei sillä ole lihaksia ja tasapainoa tarpeeksi, jotta se pystyisi kantamaan itseään vasempaan kierrokseen. Mutta tuli taas kehuja miten reipas ja mukava se on ratsastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti