Koulukiemuroita

Moi ! Kamala, kun tämä kirjoittaminen venyi pitkälle iltaan, jotenkin tuntuu ettei aika enää meinaa riittää mihinkään, vaikka puheiden mukaan pitäisi olla kesäloma ? Eilen tuli sitten laiteltua viestiä Neean kanssa, jos sitä tänään vaikka kouluiltaisi. Ainoa oikeasti iso ongelma meidän kouluilussa on se, että meiltä meinaa aina loppua tehtävät kesken. Jolloin päädytään tekemään niitä samoja voltteja ja väistöjä aina samoissa kohdissa plääh... Joten aattelin sitten avata netin ja aloittaa uusien harjoitusten metsästämisen. Melkein heti google ehdotti minulle Jane Wallacen kouluratsastusharjoituksia kirjaa.

 Kirja vaikutti lupaavalta sillä opus käsittelee asteittain vaikeutuvista ratsastusharjoituksista, jotka kehittävät taipuisuutta, tasapainoa, voimaa ja notkeutta sekä parantavat ratsastajan ja hevosen suoritusta.- Varusteet- Askellajit- Siirtymiset- Puolipidätteet- Voltit ja ympyrät- Ympyrän suurentaminen ja pienentäminen- Kiemuraurat- Avotaivutus- Vastalaukka- Pysähdys tasajaloin- Peruutus jne. Tai noin siinä kirjan esittelyssä luki...  Eikä hintakaan ollut paha 9,95 €, joten laitoin kirjan tilaukseen. Joten sen pitäisi kolahtaa postissa 1-3 pvä päästä. Anteeksi kuva on tosi sumea enkä löytänyt parempaa. Samalla ajattelin vilkaista samantyyppistä kirjaa esteratsastuksen puolelta. No hinta oli siellä paljon kovempi taisin löytää yhden kirjan jonka hinta yli 40€, enkä sen jälkeen jaksanut alkaa etsiä muita vaan ajattelin, jos sitä kirjastoon uskaltautuisi pitkästä aikaa. Mutta ainakin nyt pitäisi saada vaihteulua aina samoille perustehtäville. Voin vaikka veikata, ettei Vokukaan pistä vaihtelua yhtään pahaksi. Saatiin myös viimein maksettua hepan ja mun kilpailulisenssit Kipaan, joten nyt vaan odotellaan, että ne päivittyvät sillä suunnalla ja että posti tuo meille tullessaan uudet satulat.

Kouluilun suhteen homma meinasi mennä useaan kertaan harakoille. Päivemmällä en kuullut Neeasta mitään moneen tuntiin, joten ajattelin heittää pötkölleen sängylle ja ottaa pienet torkut. Koska omaan vähän liiankin hyvät unen lahjat päätin laittaa puhelimesta toisen kuulokkeen korvaan ja musat soimaan. Homma sujui melkein nappii paitsi, että onnistuin jolloin ilveellä nukahtamaan jonkin sortin horrostilaan. Ja heräsin vasta, kun Neea viimein laittoi minulle viestiä, että laitappa polle kuntoon.Luojan kiitos, että herösin, sillä en ollut kuullut kun pikkuveljeni kaverinsa kanssa olivat poistuneet tontilta uimaan, mikä myöhemmin aiheutti minulle kauhean etsintätehtvän. Voku ei ollut kovinkaan iloinen tulostani karsinaan, sillä poika joutui keskeyttämään päiväheinien syömisen. Matka Neean kentälle oli yhtä tahtojen taistelua. Vokusta olisi ollut ihana jäädä joka puskan luokse syömään ja katselemaan luontoa, kun taas selässä vaadittiin vauhtia. Tytöt ehtivät jopa tulemaan minua vastaan sillä hevoseni liikkui etanan nopeudella. Kentälle päästyä kaikki aloittivat oman verkkauksensa eli ne perus voltit ja väistöt, jota tehdään aina. Nyt kun kentällä oli neljä isoa hevosta tuntui jotenkin, että tila meinasi loppua kesken. Voku piristyi verkassa hieman ja vastaile apuhin melko hyvin, sisäpohkeen läpi saaminen oli kuitenkin hieman nahkeaa. Ja tietysti Voku löysi vanhan tuttunsa mörkökulman, tämäkin on niin jännä juttu yleensä se ei pelkää mitään, mitä kentällä tai sen laidoilla on, mutta nyt kentän vieressä oli musta sanko, joka kylläkin on aina tapittanut siinä. Auringonpaiste sai kupin näyttämään hirmu vaaralliselta ja sitä piti sitten varoa ettei se vaan syö pientä ja lihavaa putikkaa. Verkan jälkeen aloitimme tekemään yhteistä, jonka olin metsästänyt netistä edellisenä iltana. Vaikka tehtävään kuului voltteja ja väistöjä ne oli yhdistetty nokkelasti keskenään.

 


 
Voku hoksasi tehtävän tosi nopeasti ja väistöt sekä voltit menivät kuin rasvattu. Ainoa ongelman kohta ilmeni oikeassa kierroksessa viimeisessä väistössä oikealle. Ruuna tahtoi mennä hieman liian vinossa eikä sisäpohje mennyt läpi millään. Ja huomatuksenikin kaikuivat kuuroille korville. Näpäkämpi huomautus meni läpi, mutta Voku vastasi tähän mielenilmauksella eli pukitti ja hyppäsi sivulle. Teki muutaman kerran tuonkin jälkeen kunnes ymmärsi, että oli parempi luovuttaa ja mennä kiltisti. Vasempaan kierrokseen tehtävä sujui muitta mutkitta joka kohdassa ja Voku oli hereillä koko ajan. Laukkatehtävänä kokeiltiin jotain ihan uutta nimittäin vastalaukkaa. Esteratsukkona ollaan Vokun kanssa harjoiteltu enemmänkin noita vaihtoja, mutta hauskuuden nimessä päätettiin kokeilla tätä. Ainoana muutoksena teimme tehtävään sen, että käynti osuus vaihdettiin raviin ja jos ei vasta laukka nouse suoraan niin apuvoltin käyttö oli sallittua. Kukaan ei päässyt tämän tehtävän kanssa heti vauhtiin, ainakin meidän piti keskustella, mikä ja miten sitä vastalaukkaa mennään. Voku nimittäin tarjosi minulle vaihtoa aina tilaisuuden tullessa. Lopulta apuvoltin avulla saatiin mentyä kierroskeskiympyrällä molempiin suuntiin, mikä sinänäsä oli jo suuri saavutus hevoselta joka ei ole pahemmin vastalaukkaamista harrastanut. Tämän tehtävän jälkeen osa ratsukoista oli poistunut kentältä maastoilemaan ja me jäätiin Neean kanssa kahdestaa, joten päätettiin sitten tehdä vielä keskiympyrällä laukan pidennyksiä ja lyhennyksiä. Pidennykset ovat olleet Vokulle aina helppo nakki, mutta lyhennyksissä ruuna ja ratsastaja joutuivat molemmat tekemään ihan kunnolla töitä, jotta tulos näyttäisi vaaditulta. Näiden jälkeen aloitimme loppuravit, joissa Voku tuntui letkeältä ja rennolta. Oli jopa havaittavissa pientä eteen alas pyrkimystä, jonka jälkeen päätimme lopettaa ja lähteä tallaamaan kohti kotia. Kotona odottikkin sitten ihanan raikas suihku, lämmin ja makea melassivesi sekä jalkojen kylmäys lekuilla.

Kysymys kuuluu mihin ihmeeseen mä oikein kattelen...

Illalla lähdettiin sitten heittämään vielä lenkki saman seurueen kanssa ja koirat tietty otettiin mukaan. Olisittepa nähneet meidän Vilin ilmeen, kun sanoin, että nyt lähdetään katsomaan Gidoa ja Neeaa. Lähdettiin suhteellisen myöhään lenkille, kello taisi olla jo yli yhdeksän, kun lähdettiin yhdessä tarpomaan. Vilikin jaksoi urhoollisesti koko lenkin mennä, vaikkakin välillä tuli väsy jolloin muun porukan oli tsempattava vauhti takaisin. Muuten tykkään illalla lenkkeilystä, mutta ne itikat on ihan hirveitä. Päänahka kutisee nimittäin sen verran, että tiedän tulleeni puretuksi. Pituutta lenkille tuli melkein 10 km ja aikaa kului lähemmäs 2h, mutta tuli muuten hyvä oli sekä koiralle, että minulle. Nyt jos sitä lähtisi vielä nopeasti käymään suihkussa ja vetäytyisi bunkkaansa oottamaan seuraavaa päivää sen tapahtumia.

Valon määrä kun lähdettiin 

Loppuvaihesta lenkkiä nappastu puhelimella, voi jopa nähdä kuun.