Taivutaan kuin akrobaatit konsanaan

Sori, että kerkeän postaamaan vasta nyt, mutta koneeni ei suostunut yhteistyöhön eikä minulla kiinostus ruveta tappelemaan sen kanssa enää, kun aikaa oli mennyt jo noin 1,5 h . Mutta kuitenkin kuten viimeksi jo sanoin varasin naapurimme kentän kouluilua varten. En aio valehdella minua jännitti miten meille tuli käymään. Pelkäsin, että Voku olisi liian innoissaan keskittyäkseen tehtäviin ja juoksisi altani karkuun. Alkukäynnit saimme hyvin matkan taittaessa ( kentälle on noi 1.3 km meidän pihasta).Päästiin myös samalla koeajamaan uuet Hööksin ostokset ja täytyy myöntää, että mieheni näyttää hyvältä punaisessa. Sai myös kuvaajan mukaan ja pikästä aikaa videomateriaalia myös tänne blogin puolelle. Käynissä tehtiin hieman pääty ympyröitä ja pysähdyksiä. Vauhdikkuuden hallintaan olin laittanut ruunalle oli laittanut olympian varmuudeksi, mutta tässä kohtaa voisin sanoa, että kusin omaan aamukahviini sillä ruuna ei oli välttämättä sitä edes tarvinnut.  Suustaan Voku oli yllättävän hyvä, mikä luultavasti johtuu Marin hoidoista, mutta pohkeeseen reagointi olisi voinut kyllä olla hieman nopeampi.  Näiden tehtävien jälkeen mentiin vielä hetki keskiympyrällä, jossa taipuminen onnistui molempiin suuntiin tosi hyvin. Ravissa jatkettiin samoja tehtäviä ensin kevyessä ravissa. Poika tahtoi jopa olla hieman tahmean tuntuinen. Voku kuitenkin tuntui tosi hyvältä ja oli itse asiassa ihan kiva vaihteeksi kiva ratsastaa hevosta jota pitää pyytää eteenpäin ja ratsastaa kunnolla tehtävissä. Eikä vain keskittyä siihen, että heppa kaahottaa hullunkiilto silmissä pitkin kenttää ympäri. Harjoitus ravi tehtävät sujuivat hieman heikömmin, sillä omat lonkkani jumiutuivat ensimmäisen 15 minuutin aikana varmaan 20 kertaa ja pääsin venyttelemään niitä. Eli suomeki hevonen oli hyvä ja ratsastajasta voi olla montaa mieltä. Lopuksi sitten tehtiin vielä kolmikaarista kiumura uraa vai miksi sitä nyt oikein kutsutaan. sekin sujui yllättävän hyvin. Taipumiset olivat helppoja ja vaivattomia ja jotenkin hevonen tuntui tosi elastiselta ja rennolta.

Laukkaamisen aloitimme muutamalla nostolla, jotka nousivat hieman hitaasti eikä poikaa meinannut huvittaa oikein koko homma. Lopulta saatiin muutama nätti nosto, jonka käveltiin hetki jotta omat aivoni pääsivät vauhtiin kehittämään meille sopivia tehtäviä. Ajattelin, että voisinhan sitä kokeilla vaihtoja pitkästä aikaa. Aloitettiin vaihdot utrvallisesti kahdeksikkoa tekemällä. Aluksi Vokulla meinasi mennä jalat sekaisin, kun etupää vaihtoi, mutta takapää jäi jälkeen ( Mentiin oikeaan kierrokseen). Muutama melkein onnistunut vaihto tuli, jonka jälkeen Ruunan perä lensi ilmojen halki. Tämän jälkeen vahdoimme suuntaa, jolloin ruuna syttyi kunnolla. Vaihdot alkoivat sujua aina vain paremmin ja mamma oli niin ylpee pikku putestaan. Vaihtojen jälkeen mieleeni palautuin eräs kouluradan laukkatehtävä, joka tuotti meille silloin suuria vaikeuksia. Halkaisijalla piti jatkaa samaa laukkaa eikä sitä saannut vaihtaa. Voku muisti tehtävän ja suoriuduimme siitä omasa mielestäni hyvin sillä laukka tippui raville suunilleen samassa kohdassa kuin oli takoitus. Tässäkin kohtaa ruuna oli hyvin tuntuinen vaikka olikin "hidas".  Koska Voku oli niin hyvän tuntuinen ajattelin kokeilla laukkaväistöjä. Niitä ollaan tehty muutamia kertoja, mutta koskaan ei olla saatu ihan oikeasta väistöjä tehty. Eikä tälläkään kerrallakaan saatu ihan kunnollisia tehty, mutta omaan silmään sattui muutaman potentiaalinen askel aina silloin tällöin vilahtamaan, joten niihin olin ihan tyytyväinen. Näillä on hyvä valmistautua Ninan valmennukseen lauantaina, jolloin saan mukaani kaksi kuvaajaa, joten kuvia ja videoita on luvassa silloin.