I put my trust in you Pushed as far as I can go

Ollaan tässä Vokun kanssa pari päivää tehty hommia tarhassa, koska kuumuus. Ekana päivänä tuli ruunaa juoksutettua ihan kunnolla ja voin kertoa, että ihan silmällä näki kuinka sen liikkeet ovat parantuneet huimasti. Molempii suuntiin liikkui hyvin ja kuunteli ääntä todella hyvin.

 Eilen sitten jatkettiin maassa työskentely ja testasin ihan, että seuraako ruuna minua viellä samalla tavalla. No siellähän se perässä notkui koko ajan, kun keräiltiin kiviä tarhasta. Tämän jälkeen kun oltiin kävelty muutama kierros molempiin suuntiin pysähdyin ja menin kupeen kohdalle ja pyysin nätisti siirtymään. Ruuna siirtyi hiemaa, mutta siihen loppui sitten se yhteistyö. "työnsin ja pökin " kaveria, että siirry nyt vähän, mutta toinen katsoi minua ilmeellä, että en varmasti ! Tämän jälkeen juoksuttelin ruunaa irtona jokusen 15 min molempiin suuntiin, että kaveri saisi hieman vetreyttä hommaan.

Työnjako ei ihan miestä vissiin miellyttänyt, mutta perässä tultiin.

Tämän jälkeen mieleeni juolahti ajatus, että pitäsiköhän sitä kokeilla ratsastaa pojalla pelkällä riimulla. Viimeksi kun tätä yritettiin tulos taisi olla se, että olin enemmän maassa kuin selässä. Mutta yrittänyttä ei laiteta vai miten se menikään? Joten ei siinä muuta kuin naru riimuihin kiinni ja selkään. Ja tässä kohtaa ilmoitan, että vaikka minulla tässä kohtaa ei ole kypärää päässä, ei tarkoita sitä, että tukisin kypärättä ratsastamista. En vain yksinkertaisesti jaksanut hakea sitä, koska oli aivan älyttömän kuuma ja ötököitäkin oli hirveästi. Enkä sitä tuli tarvitsemaan kauaa. Huonoja syitä ehkä kaikki, mutta harvemmin harrastan käpärättä ratsastusta.
            No niin ja asiasta kukkaruukkuun. Aloitettiin ensin kävelemällä tarhaa ympäri pari kierrosta, jonka jälkee otettiin pieni pätkä ravia, mikä sujui yllättävän hyvin, ottaen huomioon oman tasapainoni ja ruunani ravin tahdin. Homman sujuessa näinkin hyvin päätin irrottaa molemmat kädet ja kokeilla, mitä kävi. Yllätyksekseni kaikki sujui helkutin hyvin, paitsi lukuunottamatta paria horjahdusta. Ruuna ravasi rennon rauhallisesti ympäri tarhaa ja kuunteli pohjetta erittäin hyvin.

Tämä jälkeen kokeilin sitten laukaamista ilman käsiä, mikä sekin sujui kuin vanhalta tekijältä. Ja itsellekin tuli hyvä mieli, kun pystyttiin ensimmäistä kertaa tekemään jotain ihan uutta, mikä ei olisi ollut mahdollista n. puoli vuotta sitten. Heppaan olen viellä enemmän tyytyväisempi, koska yhteinen sävel on löydetty ja kaikki alkaa näyttää paremmalta. Hitto miten kliseisen kuuloinen lause. Viellä harjoituksen lopussa päätin kokeilla yhtä juttua, jota pidin mahdottomana meidän kohdalla. Pysäytin Vokun tarhan keskelle ja pyysin seisomaan paikallaa. Jonka jälkeen nousin itse seisomaan, tässä kohtaa olisin odottanut, että ruuna lähtisi pukkilaukkaa karkuun, mutta kaveri vain oli ja möllötti paikallaan, kunnes olin tullut alas selästä.