Elämää ei sen enempää

Nyt tulee sitten erittäin pitkä ja kuvantäytteinen postaus. <--- En kyllä ole varma onko tuo edes virallinen sana, mutta ei mitään väliä. Tässä pari päivää sitten, kun oli hyvät ilmat käytiin pelto tuupailemassa vähän koulua. Eihän me mitään erikoisempaa tehty kunhan ympyrällä taivuteltiin vähäsen jne. Ruuna oli pirun hyvän tuntuinen, vaikka tallissa varustaessani epäilin, että pysyykö ruuna hanskassa, jonka takia laitoin olymiat.  Mutta epäilyni olivat turhia, koska Voku oli erittäin hyvin ohjalla eikä painamisesta ollut mitään tietoa. Muutenkin taivutukset menivät kumpaankin suuntaan todella hyvin. Ravissa kuljettiin hyvin ja hitaasti. Mikä minut yllätti oli se, että istuessani harjoitusraviin. Ravi oli täysin eri tuntuinen, paljon pehmeänpi ja parempi istua. Laukassakaan ei ollut mitään ongelmia, mikä nostatti hyvää fiilistä entisestään ja talliin palattua mieliala oli katossa ja heppanenkin näytti tyytyväiseltä.

Seuraavana päivänä käytiin vain maastoilemassa kaverin kanssa. Lenkkikään ei ollut kovin pitkä, koska sää ei suosinut meitä missään kohtaan. Kun pääsimme tallista ulos alkoi satamaan kaatamalla vettä. Joten eipä siinä auttanut kun olla kuin uitettu rotta ja jatkaa matkaa. Hepat oli hyviä ei ollu mitään kisailun poikasta vaikka laskettii suoralla rinnakkain reipasta laukka. Seuraavana päivänä mentiin Vokun kanssa kokeilemaan uuttaa maastoeste rataa. Ruuna oli esteet nähdessään aivan innoissaan. Vaikka aluksi sitä pelotti koska, esteet oli maalattu, joten kieltoja tuli pari alkuun, mutta niiden jälkeen hypyt alkoivat sujua puhtaasti. Molemmat nauttivat suunattomasti päästä hyppäämään erikoisempia esteitä tai no pääsiasiassa esteitä, koska on ollut pidempi tauko hyppäämisestä. Ainoa huono puoli oli, että Voku tahtoi olla hieman raskas kädelle, kun tuota virtaa tahtoi olla hieman liikaa. Mutta se nyt oli pieni vika.