Se saamarin tunne....

Kun heräät aamulla ja tunnet kuinka kurkkuasi koskee, joka ikisellä nielaisulla, sekä korvia särkee niin paljon, että se saa aikaiseksi sinulle kammottavan hedarin. Niin siis näin alkoi tämäkin päivä taas ja kaiken lisäksi minulla oli viellä kirjallisetkin heti 09.00, jossa ainakin pitäisi olla skarppina. Päivän hyvä uutinen olikin, että sain kirjallisrt läpi ja nyt on inssikin varattu pe 11.1.2012 klo 13.15, joten toivotaan siis, että kortti tulee ja pääsee auto-ostoksille. Koulun jouduin tänään jättämään välistä, mutta onneksi ei siellä olis tarvinnut kuin olla kolme tuntia, joista yksi oli liikuntaa. Joten olin sitä mieltä, että parempi mennä kotiin lepäämään ja valmistautua/tervehtyä perjantain 7h päivään.

Kotiin päästyäni kaaduin suoraan sänkyyn ja nukuin tyytyväisenä aina puoli yhteen ennen kuin minun sitten piti vastata kaveri soittoo ja ilmoittaa, että olin viellä elävien kirjoissa. Siitä eteenpäin olen vain ravannut telkaarin ja vedenkeittimen välillä, joskus jopa harhautunut lääkekaapille ottamaan pari buranaa ja näin. Mutta kaikista ärsyttävin juttu kipeänä olemisessa onkin se, että olin suunnitellu meneväni vääntämään kunnon kouluharkat Vokun kanssa naapurin kentällä. Olin jopa suunnitellu kaikki tehtävät ja käyttänyt niiden laatimiseen kiitettävän määrän aikaa, ja jopa kuvaajakin olin hommattu, mutta minähän menin sitten olemaan kipeä, mikä tässä kohtaa tarkoitti, että koko homman sai vetää vessanpöntöstä alas.

No mutta pääsin minä sentää tallissa käymään pikaisesti harjaamassa Vokun ennen kuin äiti potkaisi takalistoni takaisin sisälle rakkaan sohvan ja vedenkeittimen luo. Mutta ennen kuin sain kenkää tallilta, ehdin kuulemaan, että mursuni oli tehnyt tänään taas pari stunttia sisälle haun aikana. Ensin ei olisi millään halunnut tulla sisään, vaan vetäytyi isoimman tarhan kauimpaan nurkkaa ja jökötti siellä puutarhatonttu maisetti. Mutta kun oli aika hakea muut sisälle niin eihän minun poika voinnut enää siellä nurkassa olla vaan piti tulla ninjamaisin liikein tarhan portin ali ja hölkötellä muiden ohi tallin käytävälle odottelemaan, mitä sitten tehdään ?. No huumoria tältä pollelta ei ainakaan puutu sen sanon.