Ja käytiinhän me Vokunkin kanssa ulkoilemassa, kun oli nuo kovat pakkaset niin ei päässyt oikein liikkeelle kunnolla. No eihän me päästy pihasta kuin n. 500m, niin polle seisahti keskelle tietä ja kuunteli tarkasti eteenpäin. Rupesin itsekkin kuuntelemaan edestä kuuluvaa ääntä ja tunnisti äänet nopeasti Moonan ja Neean riitelyksi. Tytöt tulivat vastaan ajaen pilkukasta shettistä, joka oliu aivan veret seisauttavan kamala Vokun mielestä. Ilmeisesti myös Julia pelkäsi Vokua, koska se pysähtyi vähän matkan päähän tuijottamaan järkyttyneesti Vokua. Lopulta hepat selvisivät järkytyksestä ja päätimme liittyä tyttöjen seuraan maastoon. Onneksi aina ravatessa Julin kärryjen taakse, koska muuten Vokulla olisi ollut aivan liikaa painetta suussa, mutta kyllähän se kuolasi Neean niskaan ja pökki Moonaa muutaman kerran matkan aikana.
Vaikka lenkillä olikin hieman vilpoista, niin pitkästä aikaa oli ihanaa vain olla ja nauttia elämästä, kun kirjotuksetkin ovat tulossa ja tämä yleinen stressin taso on aivan liian korkea, mutta minkäs teet. Lopuksi tallilla tuli ajettua Vokun tukka ja kerrospuettua se oikein kunnolla. Lopuksi kokeilin viellä tulisiko ruuna perässäni karsinaan, joten otin siltä riimut pois tallissa ja lähdin koti ulko-ovea. Voku katseli hetken käytävällä, kunnes päätti liittyä seuraani ja mentiin ulos. Ulkona se kääntyi ympäri ja odotteli, että sai oven kiinni ja seurasi täysin vapaana n. 1 m etäisyydellä minusta aina karsinaan asti. Kai tuo minun poikani alkaa olla kunnon sylipuudeli.
Kiitos Ira
New blog love:
Tässä tunnustuksen pelisäännöt:
Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle. Valitse 5 ihanaa blogia ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti