Muruni mun, mut taas yllätti

Tänään oli taas sellanen päivä, että huhhu. Mulla oli oikeesti elämä ennen tätä lukiota, ei se nyt kovin kummonen ollu, mutta oli se sentää elämä. Tänään en ole edes kerennyt kisakutsuja katselemaan, kun on koulutehtävät ja ruuna pitäny vähäsen kiireisenä. Jotenkin tuntuu, että tätä hommaa olis aina vaan lisää ja lisää, vaikka kuinka sitä teet.
   No nyt on sitten kerrottu omat kuulumiset, joten nyt voidaan keskittyä sihen ollenaiseen eli Vokuun.
tänään ohjelmassa luki maastoilu, niin me kiltteinä lähdettiin maastoilemaan Toukon ja Neean kanssa. Tänään epäilin viellä, että ruunassa saattaisi olla jokin virun, mutta epäilyni taisivat jäädä matkan varreleee jonnekkin pusikkoon. Mentiin ns. peruslenkki, pollet oli vähän laiskoja eikä moottori meinannut millään herätä. Päätettin sitten käydä radalla laskemassa pieni pätkä kovempaa laukka, jotta lavat aukeaisi oken kunnolla. Auta armias, kun Voku ampaisi matkaan, siis aivan täysiä ja aivan leuat ristissä. Eikä mulla ollut mitään kontaktia suuhun, lopulta löytyi kumminkin jonkin sortin jarrru ja pysähdyttiin. Siitähän se loppumatkan tepsyttely ja äpsyily sitten alkoi. Kun äkkiä joka puskan takana oli semmonen kamala vihreä mies, joka voisi vaikka syödä meidän Vokun.
  Sitten sain Maisalta oikein hienoja kuvia murusta, kun kävivät Iitun kanssa kuvailemassa meidän heposia. Muista polleista pitäis tulla lähiaikoina kans upeita edstus kuvia.

Kaikki kuvat:
C) Maisa Hyttinen