Kahden päivän kuulumiset

Keskiviikko:

Keskiviikko ei alkanut hyvin minun kohdallani, nimittäin minullahan oli ruotsin koe. Enkä vielläkään voi tajuta, miten on mahdollista, että osasin yläasteella taivutukset, sanajärjestykset jne. Ja nyt lukiossa en edes osaa taivuttaa yksinkertaisintkaan sanaa. Kokeessa sitten tuli semmoinen pitkä mietintä ja suunnitelu, mits nyt tehdään.

Kun olin päässyt kotiin äiti ilmoitti iloisena, että saan lähteä taivuttelemaan Amigoa tänään pellolle. Muuten olis ollut kiva mennä, mutta se ötököitten määrä kävi minun, että hevosen hermoille koko ratsastuksen ajan. Ampparin kanssa tehtii ihan perus juttuja ympyrällä asettumista ja suoraan menemistä.
   Harmikeni Amppari oli todella huono oloinen, osaksi se johtuu siitä ettei sitä ole väännetty pitkään aikaa ja sitä ei oikein huvittanut. Hetken vengslaamisen jälkeen sieltä kyllä tuli oikea asetus ja kaunis muoto. Mutta ravi ei siltikään ollut niin pehmoista kuin sen pitäsi olla. No annoin ponille hieman armoa lieventävien asianhaarojen takia, mutta sanoi että tämä oli vain poikkeus tapaus.

Voku taas pääsi veretämään talutusratsastus taitojaan, kun tallityöntekijä ja hänen tyttärensä tulivat tallille ja olin luvannut ratsastuttaa tyttöä. Eihän me menty, kuin käyntiä, mutta näki tytön naamasta että oli aivan innoissaan, kun pääsi taas ratsastamaan. Voku meni oikein kiltisti eikä pahemmin temppuillut, joten sain olla ylpeä pojastani.

Ai niin käytiinhän me äitin kanssa vähän shoppailemassa paikallisessa hevostarvikeliikkeessä ja käteen sattui, vaikka mitä mukavaa. Löydettiin halvalla kiva hanskat ja satulasaippuaam kun se oli lopussa. Ja -50% ihana kokopaikkaset kisa housut ja kunnollinen kouluraippa.

Torstai:

Tänään olikin sitten ihana vapaa koulusta, muttei töistä. Aamulla tallille ja äiti kertoi, että tänään taivuttelu vuorossa olisi ville. Ville on 4v suokki ruuna, jolla on ratsastettu alle 10 krt, mutta toimii moitteettomasti. Villen kanssa tehtiin ihan helppoja tehtäviä, vähän voltteja käynnissä ja ravissa. Villestä paljastuikin oikea laiskan pulskea suokki poika, kun ei viitsynyt edes ympyrällä pitää ravia vaan sait koko ajan pyytää eteenpäin.
  Positiivinen yllätys Villen kanssa oli se, että se antoi aina välillä sisä asetuksen ja muotoakin se haki aina välillä. Laukkaa otettiin vain noistot ja sitten isolla ympyrällä rauhallista laukkaa. Ville nosti yllättävän hyvin laukat, mutta aluksi meinai aina se väärä laukka tulla. Lopussa kuitenkin tuli oikeat laukat ja mentiin jopa ihan rauhakseltaan.

Vokun kanssa menttin sitten pyörähtämään maastoon. Ajattelin, että tämä lenkki oli ihanan terapeuttinen kaiken sen kokeiden luvun jälkeen. Mutta idea kääntyikin minua vastaa, lenkki oli kaikkea muuta kuin terapeuttinen. Suoraan sanoen se oli hermoja raastava. Koko alku matkan Voku heitti ympäri ja oli lähdössä kotiin. Sitten kun otettii ensimmäisen kerran laukka, sellaisessa kohdassa, missä me aina laukataan. No tiellä olikin sitten männyn oksa, joka oli kyllä ollut siinä viimeiset kaksi kuukautta. No muru päätti sitten tämän nähdessään vetää liinat kiinni ja ampaista pöpelikkköö kahdesti.
 Matkalla ilmeni myös, että meidän metsät on täynnä ufoja, jotka sitten tarkkaili meitä koko matkan puskista. Valitettavasti ongelmt eivät loppuneet siihen vaan Voku yritti ryötää vähän liian monta kertaa laukassa ja jarrutkin näyttivät olleen vähän epäkunnossa tänään. Kun tästä lenkistä selvittiin tallille hengissä, sain taas huokaista syvään ja katsoin Vokuun päättäen samalla, että kulta sinä et saa enää yhtään vapaa päivää tällä viikolla.