Mitä meidän suusta oikein löytyy

Jouluna tuli selailtua vanhoja kuvia mitä on koneelle vuosien varrella kertynyt, mikä inspiroi minua kirjoittamaan teille postauksen erillaisista kuolaimista joita ollaan kokeiltu. Kuten varmaa muistatte meillä on vinopino erillaisia kuolaimia, joista on ollut enemmän tai vähemmän apua. Ensimäiset vuodet pidin Vokulla olympiaa keskirenkulassa. Tuolloin minulla ei ollut kauheasti tietoa erillaisista kuolaimista ja Voku oli todella paha ryöstämään varsinkin maastossa saattoi olla välillä itkukurkussa. Ja molempien turvallisuutta ajatellin päädyttiin aloittamaan tällä kuolaimella. Huomasin kuitenkin ajan myötä, että kuolain oli hieman hidas, mutta muuten timi meidän käytössä oikein hyvin.

Ratsastettiinkin monta vuotta olympialla ennen kuin mentiin Ninan valmennuksiin, jolloin tutustuimme oliivikuolaimeen. Ninan suosittelemana ostin kolmipalaliivin ja alettiin mennä sillä koulua ja jossain kohtaa hyppäsimmekin sillä, mutta ruuna oli edelleen todella vahva suusta eikä minulla ollut mitään sanomista radalla miten tai minne mentiin. Joten esteillä palasimme olympiaan, mutta kouluilessa pidimme oliivin suussa ja ruuna alkoi aika ajoin kulkea ihan nätisti, jos vain olimme aidatulla alueella.

Muutama vuosi tällä kokoonpanolla mentiin, kunnes aloin huomata, että Voku kuumui esteillä entisestään eivätkä minun taitoni olleet ihan sitä tasoa, mitä ne olisivat voineet olla. Joten pohdiskelin pitkään, mitä kuolainta kokeilisin seuraavaksi, Jonkin mutkan kautta päädyn ostamaan pelhamin (tiedä häntä mitä silloin ajattelin) Kuolain sopi muutamaksi kuukaudeksi, kunnes tajusin, kuin hidas se oli Vokulle eivätkä kaikki käskyt päässeet koskaan perille ? Joten palasimme takaisin olympiaan.

Tämä kaikki kokeiltiin ennen kuin Mari tuli tallillemme kraniomaan heppasia. Kyselin sitten Marilta, että mitäs tuon ruunan kanssa oikein keksisi.  Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme kokeilemaan hackamorea. Aluksi olin todella skeptinen ja pelkäsin, että homma leviäisi käsiin. Kuitenkin kuten usein olen aikaisemmin maininnut kuolain sopi Vokulle todella hyvin. Ja minä hypin kattoon, että viimein saatiin tämä ruljanssi loppumaan. Monta kuukautta meni todella hyvin kunnes aloin huomata, että Voku ei ollut ihan rehellinen ratsastaa.

 Vaikka mies taipui ja muuten meni hyvä, mutta oli niin ovela, että viilasi minua kuitenkin linssiin. Jonka huomasin vasta kouluvalmennuksessa tänä kesänä, kun valmentaja sanoi, että laitappa ensi kerralla kuolimet suuhun niin voidaan verrata. No tulimme seuraavalla kerralla tulokseen, että kulkee kuolaimella rehellisemmin. Joten nykyään vaihtelemme oliivin ja hackamoren välillä, mikä on tällä hetkellä parhain idea. Maastoillessa mennään edelleen hackamorella, siinä hommassa se on ylivoimainen voittaja

Viimein taistelu kuolainten kanssa käytiin tänä kesänä. Sillä huomasin, että hackamoren ei soveltunut kuitenkaan hyppäämiseen niin hyvin kuin olisin toivonut, joten aloin metsästämään uutta kuolainta. Tuli sitten jossain puheeksi kaverini kanssa, joka ehdotti kuparirolleria. Tämä kuolain oli tullut esiin useasti vuosien varrella, mutta ei kuitenkaan koskaan aikaisemmin kokeiltu sitä, sillä kellään tutulla ollut sitä, että oltaisiin voitu lainata.

 Enkä viitsinyt sitä itse ostaa, koska jotenkaan en ikinä ajatellut, että siitä olisi ollut mitään hyötyä. Siis minä ja aivoni pitäisi välillä kalibroita täysin uudelleen, mitä ihmettä liikkui päässäni silloin ?!! Viimein kuitenkin ostin kuolaimen ja huomasin kuinka hyvä se oli Vokulle. Siinä oli kaikki elementit, mitä oli etsinyt . Nyt ollaan pikku hiljaa opeteltu hyppäämään ja muutenkin ratsastamaan rollerilla. Enkä meinaa millään jaksaa odottaa jo ensi vuoden kisakauden alkua.

Tallipäivä kuvina

Koska on sunnuntai sai nukkua ruhtinaallisen pitkään, sillä porukat olivat aamulla käyneet syöttämässä tallin.

Hain talli vaatteet alakerrasta ja vilkaisin samalla olohuoneen ikkunasta ulos. Sää näytti suht hyvältä ja mikä parasta satoi lunta 

Minulla on tapana joka aamu katsoa mitä lämpömittari näyttää, jotta osaan käydä lisäämässä  vaatetta tarvittaessa.

Koska aamuruokinta oli hoidettu, aloitin purkaamaan ja pukemaan Voku ulkoloimeen. Mies oli ilmeestä päätellen odotellut jo minua. Tuo syyllistämisen määrä :)

Pojat selvästi nauttivat hienosta säästä heinäkasan luona. Kuinka paljon ne oikeen jaksaa syödä ? :D

Seuraavaksi pääsinkin sitten siivoamaan Vokun karsinan. Hieman oli poika sotkenut aamuheiniään purujen sekaan, joiden erotteluun meni hetki. Lantalaan vievä silta oli pirullisen jäinen ja meinasi muutamaan otteeseen kaaduta kärryjen kanssa.

Sitten päästiinkin minun ehdottomaan "lempi" hommaani nimittäin purujen kärräys. Älkää ymmärtäkö väärin tykkään kärrätä 4-8 karsinaan, mutta kun pitää puruttaa 21 karsinaa noin joka toinen päivä. Alkaa homma syödä puruttajaa :)

Kun kaikki nuo hommat oli tehty pääsin viimein syömään aamupalaa. Kyllä viikonloppuisin syön aina tosi myöhään. En tiedä mitä se johtuu, mutta nälkä tulee vasta 11 aikoihin ? Aamiaiseksi vedin 2 kuppia kahvia, jugurttia mylsin kera ja leipää.

Tämän jälkeen minulla oli hieman luppo aikaa Vokun tarhaillessa. Päätin avata tv:n ja mitä sieltä tulikaan ? No simpsonit :)

Vokun mielipide, kun ehdotin joskos mentäisiin lenkille. Kello oli kuitenkin jo 13.00. Lenkille pitää kuitenkin ehtiä ennen pimeää.

Päästiin kuitenkin yhteisymmärykseen, että mennään pellolle hieman kouluilemaan. Multa vaan meinas jäätyä naama kylmän tuulen takia.

Lenkin jälkeen loimitettiin ja poika sai sen herkkua eli melassia.

Viereisessäkin karsinassa olisi haluttu melassia. Ja tamma kärkkyi välillä liiankin innokkaasti.

Illalla käytiin vielä heittämässä iltaruuat heppasille jaa minä pääsin sisälle kuumaan suihkuun jakäsittelemään kuvia,

 Mitä piditte ? Pitäisikö tämän tyyppisiä postauksia olla enemmän ?

Klipaaminen

Minun oli tarkoitus saada tämä postaus ulos ennen lomaa, mutta jotenkin sen viimeistely jäi ja nyt viimein sain sen vilkastua läpi julkaisu kelpoiseksi eli tässä tulee. Nyt on ollut paljon puhetta klippaamisesta, joten ajattelin, että tässä olisi hyvä postausidea sillä asia on minulle erittäin tuttu. Klippaamistyylejä on niin montaa erilaista kuin on klipaajaakin, joten minun tyylini ei ole se ainoa oikea.

Tämä kuva on vuosien takaa, mutta kuten voi huomata ruuna aloittaa karvan kasvatuksen ajoissa

                                        Miksi klippaan?

Klippaaminen on syvästi juurtunut minuun äitini kautta, joka on hyvin tarkka varsinkin talvella, että starttihevoset kuin myös muut treenattavat ovat karvattomia. Ainoastaan varsat saavat pitää turkkinsa. Painavin syy minulla varmasti on kuivatuksen helpottuminen. Vokun jäädessä minulle ratsuksi olin aluksi klipaamista vastaan, sillä minun silmääni se ei jotenkaan miellyttänyt. Mutta pian huomasin, että ruunani kasvataa talvisin kunnon turnukarvan ja lenkin jälkeen hiotessa sekä pesun jälkeen kuivatus vei tunteja ja enemmän loimia, kuin me omistimme.

Lisäksi ulkoloimet tahtoivat hangata Vokulta karvat lapojen kohtaa pois ja pian ruunalla oli kaksi kaljua länttiä tilalla. Mikä taas ei näyttänyt ollenkaan hyvältä. Joten tässä kohtaa jouduin nöyrtymään ja pyytämään äidiltäni klipperin käteen ja alkaa ajamaan sitä turkkia pois. Pian aloin kuitenkin huomata, että klipattu hevonen ei oikeasti näyttänyt huonolta. Joten myös klippaamisen tuoma ulkonäkö alkoi painaa hieman myös syynä siihen, että karvat saivat kyytiä.

Ja kuten jo aikaisemmin mainitsin on se vaan niin paljon helpompaa klipatun hevosen kanssa, kun tulet treeneistä ja vaikka olisikin hikeä. Sen kun pesun jälkeen heität viltin ja kuivatusloimen päälle, eikä mene kuin 45 min niin meillä ainakin löytyy kuiv mies karsinasta. Myös harjaaminen ja meidän tapauksessa jalkojen hoito on paljon helpomaa (kun karvat ajetaan niistä muutaman kuukauden välein.) Kaikki tökötit imeytyvät suoraan eikä niitä tarvitse lotrata puolta purkkia kerrallaan, sekä kaikki pienet naarmut on paljon helpompi huomata ja hoitaa. Meillä on tapana klipata hevoset vain talvella ja silloinkin muutaman kerran, mutta kesällä ajellaan vain jalkakarva.

                                        Miten klippaan ?

Äitini osti vähän aikaa sitten uuden klipperin, mikä on muuten erittäin kätevä peli ( Merkkiä en nyt muista, mutta agrimarketista on kuitenkin hommattu). Se on täysin akkukäyttöinen, mikä tekee liikkumisesta klipauksen aikana helpompaa eikä tarvitse kokoajan pelätä, että Voku sotkeutuu johtoon. Meillä taittaa olla 5 terät joista 3 ovat tarkoitettu klippaamiseen ja 2 muut jalkakarvojen ajoon. On hyvä muistaa teroittaa terat säännöllisin väliajoin, sillä tylsillä terillä ajaminen on tuskaa niin hepalle kuin klippaajalle.

Olen kokeillut Vokulla muutamaa erillaista klippaustyyliä, joista olen havainnut koko vartaloklippauksen sopivan meille parhaiten. Ensin meillä taisi olla loimiklippaus. Samana talvena taisin myös muokata klippausta niin, että ajelin myös jalkakarvat pois ja ainoataan selkään ja kaulaan jäi karvat, mutta kuivaaminen oli silti hieman liian hankalaa, joten nykyään klipataan koko kroppa paitsi päähän saa jäädä karvat. Ja sitä paitsi huomasin myös kuinka hankalaa klippaus oli kasvattaa pois.

Voku ei anna klipata itseään helposti erityisesti se vihaa mahan alta sekä niskasta klippaamista, jolloin joudun yleensä pyytämään apua. Myös takajalkojen kohdalla pyydän suosiolla äitiäni klippaamaan ne, kun itse pidän etujalkaa ylhäällä. Mitään hän ei tehdä ilman vastarintaa, vai miten se meni ? Äiti koko klippaa myös kaikki treenattavat hevoset samalla tyylillä, kuin Voku ja korva karvat yleensä siistitään saksillä viimeiseksi. Yleensä aloitan klippaamisen jostain huomaamattomasta kohda esim takapolvista, joten jos kone ei jostain syystä toimisikaan niin heppaan ei jää mitään hulvattomia vaihtiraitoja. Etenen aina takaanta kohti etuosaa sen jälkeen menen jalkoihin ja lopuksi vielä siistin koko hepan läpi.

Tässä näkyy muokattu versio loimiklippauksesta

Karvojen takaisin kasvu operaatio/kesäkarvan vaihtuminen

                                                             Klipaatteko te hevosianne ? 
                                                Jos klippaatte niin mikä on suurin syy siihen ?

Vähän kuulumisia

Mun piti jo aiemmin kirjoitella teille tänne, mutta suomeen tulon jälkeen on ollut ihan älytön kiire. Täytyy sanoa, että oli aika karua tulla +26 asteesta takaisin kylmään suomeen. Matka sujui oikein kivasti, sää suosi todella hyvin ja jopa minä sain hieman rusketusta pintaan tosin täällä suomessa sitä ei ole moni huomannutkaan. Lennot menivät ihan ok:sti, ottaen huomioon järjettömän lento pelkoni. Ennen nousua olin hirttäytynyt turvavyöhön kiinni ja panikoin hullunlailla. Hennaa alkoi jo jossain kohtaa naurattamaan, sillä hänhän on matkustanu hirveästi ja nimenomaan pitää nousuista ja laskuista. Menomatkalla oli vähän turbulenssia, mikä sai minut tietty luulemaan, että nyt tiputaan :) Mutta se ei ollut mitään verrattuna takaisin lennon turbulenssiin silloin oikeasti luulin, että nyt kuollaan, jopa Hennaa oli alkanut kauhistuttamaan. Saavuttiin Gran Canarialle 6h lennon jälkeen, josta piti vielä ottaa 40 min bussi hotellille. Loma koostui pääosin auringonpalvonnasta rannalla tai altaalla, juomisesta, tottakai syömisestä ja näiden kaikkien ohella ehdittiin shoppailla hieman. Uskmatonta, miten paljon halvempi paikka tuo on verrattuna Suomeen, joten suosittelen kääntymään, jos suunnittelet low budjet lomaa niin kuin me. Tässä muutamia kuvia puhelimesta ei olla vielä Hennan kanssa keretty vaihtamaan kuvia keskenään.

Ja sitten ihan asiaan, että mitäs me ollaan Vokun kanssa keretty tekemään takaisin tuloni jälkeen. No maastoiltu lähinnä sillä tiet ovat olleet järkyttävässä kunnossa eli maastossa käyty käppäilemässä hyvänä päivää päästy hieman ravaamaan, varsinkin tänään kun käytiin ihan vaan käppäilemässä ilman satulaa. Herra suti siihen maaliin, että lenkistä tuli hidasta ja lyhennetty sekä loppun matkan talutin pojan suosiolla kotiin, missä hakattiin sitten tilsat pois. En voi sanoa nauttivani tästä kurasta ja kylmästä, missä se lumi oikein viipyy !!?? Ainakin meillä tuo kuran määrä on aivan järkyttävä varsinkin jos hepat on saatunu riuhumaan tarhassa niin melkein puhtaatkin loimet ovat nopeasti likaisia ja märkiä, jota saa sitten kuivatella koko loppu päivän.

Päästiin me myös yksi päivä tässä pellolle hieman kouluilemaan ja saatiin kuvaajakin mukaan. Valitettavasti veljeni oli mennyt sorkkimaan asetuksia ja kuvista tuli todella, jote npyydän jo valmiiksi anteeksi kuvien tummuutta. Eikä sillä, että päivä olisi ollut muutenkaan valoisa harmaus vallitsi koko päivän. Tehtiin Vokun kanssa ihan perus tavuttelua ensin ympyrällä, pojassa oli taas kiitettävän paljon energiaa eikä keskittymisestä meinannut tulla mitään. Aina silloin tällöin tuli muutamia hyviä pätkiä, jolloin aina muistin kehua isoon ääneen miestä. Tämän jälkeen siirryytiin ihan vain kahdeksikolle jossa otettiin ensin pysähdys keskellä.

Aluksi ei taas meinnut jarrua löytyä tarpeeksi ja sain ratsastaan ruunaa kunnolla, että saisin kunnollisen pysähdyksen ja siitä nätin siirtymisen. Pian päästiin vaikeuttamaan tehtävää hieman ja lisättiin pysähdyksen lisäksi kaksi peruutus askelta. Tässä kohtaa Voku oli sitä mieltä, että ei me ei peruuteta ainakaan ilman, että käsky kyseenalaistettaisiin ainakin kerran. Tässä kohtaa pääsin taas hikoilemaan vaatekerroksieni alla, mutta lopuksi saimme muutaman hyvän peruutuksen ja siirtymisen, joten kiitin ja kumarsin sekä annoin pitkät ohjat. Nyt suunnitelmissa olisi viikonloppuna, jos sää sallii niin mennä kentälle puomeilemaan tai kouluilemaan kunnolla. Sekä heti vuoden alussa alkaa käymään ahkerasti maneesilla hyppäämässä ja ehkäpä saadaan aikaiseksi mentyä ihan valmennuksiin.